Selvagenssaaret

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Selvagenssaaret
Selvagens.png
Maantiede
Sijainti Madeira
Merialue Atlantin valtameri
Suurin saari Selvagem Grande
Muita saaria Selvagem Pequena, Ilhéu de Fora
Valtio
Valtio Portugalin lippu Portugali
Alue Madeiran lippu Madeira
Kunta Funchal

Selvagenssaaret (port. Ilhas Selvagens, suom. ”villisaaret”) ovat osa Portugalille kuuluvaa Madeiran autonomista aluetta. Selvagenssaaret sijaitsevat Pohjois-Atlantilla Madeiran saaren ja Kanariansaarten välissä. Madeira sijaitsee saarista noin 280 kilometriä pohjoisluoteeseen ja Kanariansaariin kuuluva Teneriffa 165 kilometriä etelään. Selvagenssaariin kuuluu kolme pientä saarta sekä useita luotoja. Selvagenssaaret ovat osa Makaronesian saaristoa ja kuuluvat hallinnollisesti Funchalin kuntaan. Saaret ovat asumattomat lukuunottamatta kahta vartijaa, jotka asuvat Selvagem Grandella sijaitsevalla tutkimusasemalla.

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fyysinen maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Selvagenssaaret ovat muodostuneet tulivuoritoiminnan seurauksena joitakin miljoonia vuosia sitten.lähde? Selvagenssaaret jakaantuvat kahteen osaan: Koilliset Selvagenssaaret koostuvat saariston suurimmasta saaresta Selvagem Grandesta, sekä kolmesta pienemmästä luodosta: Palheiro da Terra, Palheiro do Mar ja Ilhéu Sinho.[1] Selvagem Grande on pinta-alaltaan 2,45 km² ja sitä ympäröivät jyrkät, 70–90 metrin korkuiset kallionjyrkänteet. Sisäosa on melko tasaista, ja kolmesta vanhan tulivuoren jäänteestä korkein on Pico da Atalaia (153 m). Lounaiset Selvagenssaariin kuuluu puolestaan saariston toiseksi suurin saari Selvagem Pequena, kolmanneksi suurin saari Ilhéu de Fora sekä useita luotoja, kuten Alto, Comprido, Redondo ja pieni Norten luotoryhmä. Selvagem Pequenan ranta on kivikkoinen ja sisäosa matala, noin 10–20 metrin korkuinen. Saaren korkein kohta on 49 metriin kohoava Pico do Veado. Ilhéu de Fora on pieni ja tasainen, korkeimmillaan 18 metriä merenpinnan yläpuolella. Lounaisten saarien ympärillä on karikkoalue, minkä takia niille on hankala rantautua.[2]

Saaret ovat liian pieniä, että niillä voisi syntyä omaa vakaata ilmastoa. Saaret ovatkin hyvin kuivia ja lämpötilat korkeampia kuin Madeiran saarella. Toisinaan lounaistuulet tuovat mukanaan harvinaisen voimakkaita sateita ja toisaalta kuivat tuulet idästä tuovat mukanaan pölyä ja muuttolintuja.[2]

Saaret ovat osa Madeiran luonnonsuojelualuetta ja niillä käydäkseen tarvitsee virallisen luvan, jota harvoin myönnetään. Selvagenssaaret muodostavat oman suojelualueensa (Reserva Natural das Ilhas Selvagens), johon kuuluu saarten lisäksi niitä ympäröivä merialue aina 200 metrin syvyyteen asti. Nykyisin saarten lintukanta on elpynyt. Selvagem Granden kaniinit ja rotat hävitettiin vuonna 2003. Samana vuonna saarista tuli Portugalin ehdokas Unescon maailmanperintöluetteloon.

Kasvillisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Selvagenssaarilla tavataan noin 150 eri kasvilajia, joista kymmenen on saarille endeemisiä. Kasvillisuus on pääasiassa hyvin matalakasvuista eikä puita esiinny lainkaan. Kasvillisuus on rikkainta Selvagem Pequenalla ja Ilhéu de Foralla, joille ei ole tuotu muualta lainkaan uusia lajeja ja joiden luonto on siten kaikista Makaronesian saarista koskemattomin. Endeemisiä lajeja ovat muun muassa selvagensinleijonankita (Misopates salvagense) ja eräs krysanteemi (Argyranthemum thalassophilum). Jääruoho (Mesembryanthemum crystallinum) ja keskipäivänkukka (Mesembryanthemum nodiflorum) muodostavat laajoja kasvustoja, jotka ovat oivallisia pesimäpaikkoja linnuille.

Eläimistö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Selvagenssaarilla pesii ainakin kymmenen lintulajia, monet niistä erittäin runsaslukuisina. Näistä ainoa maalintu on kanariankirvinen (Anthus berthelotii). Keltanokkaliitäjiä on saarilla arviolta 19 000 paria ja lisäksi 30 000 poikasta tai pariutumatonta aikuista, kääpiöliitäjiä (Puffinus assimilis) 2 050 paria, tyrskyliitäjiä (Bulweria bulwerii) yli 5 000 paria, ulappakeijuja (Pelagodroma marina hypoleuca) 61 000 paria, madeirankeijuja 1 500 paria, etelänharmaalokkeja 30 paria, ruusutiiroja 15 paria ja kalatiiroja tuntematon määrä. Lisäksi nokitiira pesii saarilla satunnaisesti. Kyseisten lintulajien lukumäärät Selvagenssaarilla ovat paljon suuremmat kuin muualla Madeiran alueella yhteensä. Etelänharmaalokki on aggressiivinen uudislaji, jonka määrää saaren vartijat säätelevät keräämällä niiden munia. Muuttolintuina saarilla on tavattu lukuisia kerttuslajeja sekä muutamia pääsky-, kyyhky-, haukka- ja pöllölajeja sekä useita muitakin lintuja.

Selvagenssaarilla esiintyy kaksi matelijalajia: madeiranmuurisisilisko (Podarcis dugesii) sekä Makaronesialle endeemisen gekon alalaji selvagensingekko (Tarentola boettgeri bischoffi). Ilhéu de Foralla elää eräs saarelle kotoperäinen siivetön kuoriaislaji. Siivettömyys on ollut hyönteisten elinehto tuulisilla saarilla, joilla siivekkäät hyönteiset ajautuisivat tuulten mukana helposti merelle ja kuolisivat.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Selvagenssaaret löydettiin virallisesti vuonna 1438 eli noin 18 vuotta Madeiran löytämisen jälkeen, kun portugalilainen merenkulkija Diogo Gomes de Sintra havaitsi ne paluumatkallaan Guineasta Portugaliin.[2] Selvagem Grandelle tuotiin jo 1400-luvulla vuohia ja kaniineja, ja myös rottia pääsi saarelle. Muut saaret säilyivät lähes koskemattomina. Vuoteen 1971 asti saaret olivat yksityisomistuksessa. Omistajilleen saarten ainoa tulonlähde oli keltanokkaliitäjien pyynti, ja 1800-luvun alusta lähtien niitä pyydystettiinkin vuosittain jopa 30 000 yksilöä. Niiden liha suolattiin myytäväksi Madeiralle, ja höyhenet puolestaan vietiin tyynyjen täytteeksi Englantiin. Lintukannan uhkaavasti vähetessä WWF ilmaisi halunsa ostaa saaret luonnonsuojelualueeksi vuonna 1971, mutta lopulta Portugalin hallitus osti saaret samaan tarkoitukseen. Tästä huolimatta kalastajat jatkoivat ryöstöpyyntiä saarilla, ja vuonna 1976 pääsaarelta löydettiin enää 64 elävää liitäjänpoikasta. Hävitys sai suurta julkista huomiota, ja viimein vuonna 1985 saaret saivat pysyvät vartijat pitämään lintujen pyydystäjät loitolla.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Savage Islands, Atlantic Ocean planetwildlife.com. Viitattu 25.11.2011. (englanniksi)
  2. a b c General information 2005-2008. Viitattu 14.1.2011. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]