Selvagenssaaret
Wikipedia
Selvagenssaaret (port. Ilhas Selvagens, ’Villisaaret’) on Portugalille kuuluva saariryhmä Pohjois-Atlantilla Madeirasta noin 280 kilometriä eteläkaakkoon ja 165 kilometriä Teneriffasta pohjoiseen. Saariin kuuluu kolme pientä saarta sekä useita luotoja. Ne ovat osa Makaronesian saaristoa ja hallinnollisesti ne kuuluvat Madeiran autonomiseen alueeseen. Saaret ovat asumattomat lukuun ottamatta kahta vartijaa, jotka asuvat tutkimusasemalla Selvagem Grandella.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Saaret
Saaristo jakautuu kahteen osaan: pohjoisiin Selvagenssaariin kuuluu suurin saari Selvagem Grande sekä kaksi pientä luotoa, Palheiro de Terra ja Palheiro do Mar. Selvagem Grande on pinta-alaltaan 2,45 km² ja sitä ympäröivät jyrkät, 70–90 metrin korkuiset kallionjyrkänteet. Sisäosa on melko tasaista, ja kolmesta vanhan tulivuoren jäänteestä korkein on Pico da Atalaia (153 m). Eteläosassa puolestaan ovat toiseksi suurin saari Selvagem Pequena, kolmanneksi suurin saari Ilhéu de Fora sekä useita luotoja, kuten Alto, Comprido, Redondo ja pieni Norten luotoryhmä. Selvagem Pequenan ranta on kivikkoinen ja sisäosa matala, noin 10–20 metrin korkuinen, kohotakseen kuitenkin Pico do Veadon kohdalla 49 metriin. Ilhéu de Fora on pieni ja tasainen, korkeimmillaan 18 metriä merenpinnan yläpuolella. Saarien ympärillä on karikkoalue, minkä takia niille on hankala rantautua. Saaret ovat osa Madeiran luonnonsuojelualuetta ja niillä käydäkseen tarvitsee virallisen luvan, jota harvoin myönnetään.
[muokkaa] Historia
Selvagenssaaret ovat muodostuneet tulivuoritoiminnan seurauksena joitakin miljoonia vuosia sitten. Saaret löydettiin virallisesti vuonna 1438, 18 vuotta Madeiran löytämisen jälkeen, kun Diogo Gomes de Sintra havaitsi ne matkallaan Guineasta Portugaliin. Selvagem Grandelle tuotiin jo 1400-luvulla vuohia ja kaniineja, ja myös rottia pääsi saarelle. Muut saaret säilyivät lähes koskemattomina.
Vuoteen 1971 asti saaret olivat yksityisomistuksessa. Omistajilleen saarten ainoa tulonlähde oli keltanokkaliitäjien (Calonectris diomeda borealis) pyynti, ja 1800-luvun alusta lähtien niitä pyydystettiinkin vuosittain jopa 30 000 yksilöä. Niiden liha suolattiin myytäväksi Madeiralle, ja höyhenet puolestaan vietiin tyynyjen täytteeksi Englantiin. Lintukannan uhkaavasti vähetessä WWF ilmaisi halunsa ostaa saaret luonnonsuojelualueeksi vuonna 1971, mutta lopulta Portugalin hallitus osti saaret samaan tarkoitukseen. Tästä huolimatta kalastajat jatkoivat ryöstöpyyntiä saarilla, ja vuonna 1976 enää 64 elävää poikasta löydettiin pääsaarelta. Hävitys sai suurta julkista huomiota, ja viimein vuonna 1985 saaret saivat pysyvät vartijat pitämään lintujen pyydystäjät loitolla.
Selvagenssaaret muodostavat oman suojelualueensa (Reserva Natural das Ilhas Selvagens), johon kuuluu saarten lisäksi niitä ympäröivä merialue aina 200 metrin syvyyteen asti. Nykyisin saarten lintukanta on elpynyt. Selvagem Granden kaniinit ja rotat hävitettiin vuonna 2003. Samana vuonna saarista tuli Portugalin ehdokas UNESCOn maailmanperintöluetteloon.
[muokkaa] Kasvillisuus
Selvagenssaarilla tavataan noin 150 eri kasvilajia, joista kymmenen on saarille endeemisiä. Kasvillisuus on pääasiassa hyvin matalakasvuista eikä puita esiinny lainkaan. Kasvillisuus on rikkainta Selvagem Pequenalla ja Ilhéu de Foralla, joille ei ole tuotu muualta lainkaan uusia lajeja ja joiden luonto on siten kaikista Makaronesian saarista koskemattomin. Endeemisiä lajeja ovat muun muassa selvagensinleijonankita (Misopates salvagense) ja eräs krysanteemi (Argyranthemum thalassophilum). Jääruoho (Mesembryanthemum crystallinum) ja keskipäivänkukka (Mesembryanthemum nodiflorum) muodostavat laajoja kasvustoja, jotka ovat oivallisia pesimäpaikkoja linnuille.
[muokkaa] Linnusto
Selvagenssaarilla pesii ainakin 10 lintulajia, monet niistä erittäin runsaslukuisina. Näistä ainoa maalintu on kanariankirvinen (Anthus berthelotii). Keltanokkaliitäjiä on saarilla arviolta 19 000 paria ja lisäksi 30 000 poikasta tai aikuista, joka ei juuri sillä hetkellä ole pariutunut, kääpiöliitäjiä (Puffinus assimilis) 2 050 paria, tyrskyliitäjiä (Bulweria bulwerii) yli 5 000 paria, ulappakeijuja (Pelagodroma marina hypoleuca) 61 000 paria, madeirankeijuja (Oceanodroma castro) 1 500 paria, etelänharmaalokkeja (Larus michahellis) 30 paria, ruusutiiroja (Sterna dougallii) 15 paria ja kalatiiroja (Sterna hirundo) tuntematon määrä. Lisäksi nokitiira (Sterna fuscata) pesii saarilla satunnaisesti. Kyseisten lintulajien lukumäärät Selvagenssaarilla ovat paljon suuremmat kuin muualla Madeiran alueella yhteensä. Etelänharmaalokki on aggressiivinen uudislaji, jonka määrää saaren vartijat säätelevät keräämällä niiden munia. Muuttolintuina saarilla on tavattu lukuisia kerttuslajeja sekä muutamia pääsky-, kyyhky-, haukka- ja pöllölajeja sekä useita muitakin lintuja.
[muokkaa] Muu eläimistö
Selvagenssaarilla esiintyy kaksi matelijalajia: madeiranmuurisisilisko (Podarcis dugesii) sekä Makaronesialle endeemisen gekon alalaji selvagensingekko (Tarentola boettgeri bischoffi). Ilhéu de Foralla elää eräs saarelle kotoperäinen siivetön kuoriaislaji. Siivettömyys on ollut hyönteisten elinehto tuulisilla saarilla, joilla siivekkäät hyönteiset ajautuisivat tuulten mukana helposti merelle ja kuolisivat.
