Madeirankeiju

Madeirankeiju
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata Luokka: Linnut Aves Lahko: Ulappalinnut Procellariiformes Heimo: Ulappakeijut Hydrobatidae Suku: Keijut Oceanodroma Laji: castro
Kaksiosainen nimi
Oceanodroma castro (E.W.V.Harcourt, 1851)
Katso myös
Madeirankeiju Wikispeciesissä   Madeirankeiju Commonsissa

Madeirankeiju (Oceanodroma castro) on kottaraisen kokoinen ulappalintu. Lajin nimesi Edward William Vernon Harcourt 1851.

Koko ja ulkonäkö

Linnun pituus on 19-21 cm, siipien kärkiväli 43-46 cm ja paino 44-49 g. Olemukseltaan se muistuttaa suuresti myrskykeijua, eroina hieman erimuotoinen valkoinen yläperä ja vielä syvempään haaroittunut pyrstö. Sukupuolet ovat samannäköisiä.

Esiintyminen

Madeirankeiju pesii Atlantin ja Tyynenmeren lämpimän vyöhykkeen saarilla, kuten Madeiralla, Azoreilla, Kanariansaarilla, Ilhas Selvagensilla, Kap Verdellä, Ascensionilla, Saint Helenalla, Galápagossaarilla, Japanin itärannikolla ja Havaijilla. Mahdollisesti se pesii myös São Tomélla. Maailmanpopulaation koko on 20 000–200 000 yksilöä ja lajin kanta on elinvoimainen. Madeirankeiju on tavattu kerran Suomessa, 19. tammikuuta 1993 Suonenjoella.

Elinympäristö

Louhikkoiset kalliosaaret.

Lisääntyminen

Madeirankeijut pesivät suurina yhdyskuntina kallion- ja kivenkoloissa lähellä vesirajaa. Naaras munii yhden valkoisen munan. Haudonta-aika on 38-42 päivää ja molemmat hautovat vuorollaan 2-6 päivän välein. Poikanen on lentokykyinen 68-73 päivää vanhana. Emot käyvät pesällä vain yöllä eivätkä mielellään edes kirkkaalla kuutamolla, sillä siten ne välttävät lokkien ja kihujen ryöstelyn.

Azoreilla on havaittu madeirankeijujen pesivän kahdesti vuodessa, ensin kesä-heinäkuussa ja myöhemmin marras-joulukuussa. Tarkkojen tutkimusten perusteella on esitetty, että kesä- ja talvipesijät ovat eri lintuja, sillä muna on talvella selvästi suurempi, ja kesäpesijät ovat massaltaan 10 % kevyempiä ja niillä on keskimäärin pitemmät siivet ja pyrstö kuin talvipesijöillä. Talvipesintä on mahdollisesti sopeutuma siihen, että merivirrat tuovat alueelle talvella runsaasti ravintoa, eikä poikasten ravinnon saanti ole populaatiota rajoittava tekijä. Se, että pesivätkö talvipesijät kesällä jossain muualla, on toistaiseksi avoin kysymys.

Ravinto

Syövät merenpinnalle nousevaa planktonia, kuten äyriäisiä, pieniä mustekaloja ja muita pieniä selkärangattomia ja kaloja, sekä myös raatoja.