Galápagossaaret

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Koordinaatit: 1°S, 91°W

Satelliittikuva Galápagossaarista.
Animaatio Galápagossaarista.

Galápagossaaret (esp. Islas Galápagos) on 13 vulkaanisen pääsaaren ja kuuden pienemmän saaren muodostama ryhmä Tyynessä valtameressä 1000 kilometriä länteen Etelä-Amerikassa sijaitsevan Ecuadorin rannikolta. Saariryhmä kuuluu Ecuadorille. Saaret sijaitsevat päiväntasaajan molemmin puolin: päiväntasaaja kulkee suurimman saaren Isabelan pohjoisosan halki. Saariston leveys idästä länteen on 320 kilometriä.

Unesco lisäsi Galápagossaaret vaarantuneiden maailmanperintökohteiden listalleen kesäkuussa 2007. Saaria uhkaavat järjestön mukaan turismin lisääntyminen, tunkeilijaeläinlajit ja maahanmuutto.[1][2]

Eläinmaailma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Galápagossaaret tunnetaan erityisesti endeemisistä eli vain saarella elävistä kasveista ja eläimistä. Charles Darwinille niiden tutkiminen loi perustan teorioille luonnonvalinnasta ja evoluutiosta. Saarilla pesii useita lintulajeja, jotka monet ovat asuneet siellä vuosituhansia. Joitakin eläinlajeja ei tavata missään muualla. Saarilla elää muun muassa jättiläiskilpikonnia, joiden mukaan saariryhmä on saanut nimensä. Galapagossaarilla eläimet saivat elää rauhassa pitkään ihmisten tuloon saakka. Saariryhmältä tavattavat darwininsirkut muodostavat parhaan lintumaailmassa tavattavan esimerkin sopeutumisen suuntautumisesta eri ekologisiin lokeroihin.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saaret löysi sattumalta myrskyn tuomana 10. maaliskuuta 1535 Panaman arkkipiispa Fray Tomás de Berlanga. Ecuador otti saaret haltuunsa 1832, jolloin kenraali Villiamil perusti alueelle plantaasin.[3]

Saaret olivat asumattomia, tosin Thor Heyerdahl kertoi 1963 löytäneensä eteläamerikkalaista alkuperää olevaa keramiikkaa Galápagokselta. Havainnot ovat yhä kiistanalaisia. Charles Darwin vieraili englantilaisalus Beaglen mukana saarella 15. syyskuuta20. lokakuuta 1835 tutkimassa paikallisia eläimiä.

Vuonna 1935 saarille perustettiin kansallispuisto, ja vuonna 1959 Unesco perusti Santa Cruzin saarelle paikallisia kilpikonnalajeja tarkkailevan tutkimusaseman. Lisäksi alue on toiminut rangaistussiirtolana vuoteen 1958 asti.[4]

Ekoturismi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2000 matkailijoiden määrä oli rajoitettu. Nykyisin rajoitus perustuu siihen, että saarilla liikennöivien alusten määrä on rajoitettu nykyiselle tasolle. Matkailusta saadut rahat voivat tukea saarten ympäristöä ja tarjoavat paikallisille mannermaata korkeamman elintason. Luonnossa saa liikkua vain sertifioidun oppaan kanssa ja merkityillä reiteillä. Saarten päälentoasema, Seymourin lentoasema, sijaitsee Baltran saarella ja on rakennettu USA:n vanhan sotilaskentän pohjalle. Lentokoneet laskeutuvat kentälle useita kertoja vuorokaudessa. Myös risteilyt ovat lisänneet suosiotaan ja suurten risteilijäalusten tuloa alueelle pidetään suurena uhkana.

19 984 asukkaan (2003) Galápagossaarten suurin kaupunki on Puerto Ayora Santa Cruzin saarella. Pinta-alaltaan suurin saari on Isabela.

Saaret[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Galápagossaaret koostuvat seuraavista saarista:

Galápagossaarten kartta

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. "Galapagossaaret uhanalaiseksi maailmanperintökohteeksi". MTV3 Internet Uutiset, 26.6.2007. (luettu 26.6.2007)
  2. " Galápagos and Niokolo-Koba National Park inscribed on UNESCO’s List of World Heritage in Danger". Unesco World Heritage Centre, 26.6.2007. (26.6.2007)
  3. Maailman maat ja kansat : Australia ja Oseania, s. 146. Valitut Palat, 1993. ISBN 9515840155.
  4. Maailman maat ja kansat : Australia ja Oseania, s. 146-147. Valitut Palat, 1993. ISBN 9515840155.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Galápagossaaret.