Jäte

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Jäte on mistä tahansa toiminnasta syntyvää tarpeetonta ja sen tuottajalle hyödyntämiskelvotonta materiaa. Myös hukkalämpöä voidaan pitää jätteenä.

Polttoaineilla tuotettavasta energiasta syntyy jätteenä tuhkaa, ydinenergiasta radioaktiivisia jätteitä. Näistä energiatuotantomuodoista syntyy myös vaikeasti hyödynnettävää hukkalämpöä.

Jäte voi olla toiselle toimijalle raaka-ainetta, periaatteessa aina jollekin. Ainetta voidaan myös ajatella voitavan jalostaa. Joissain yhteyksissä jätettä nimitetään myös roskaksi.

Lainsäädäntö ja lain valvonta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jätteiden käsittelyä säädellään laeilla ja asetuksilla. Suomessa jätelainsäädännön valmistelu kuuluu keskeisesti ympäristöministeriön hallinnonalaan. Jätelainsäädäntö kattaa kaikki jätteet paitsi ydinjätteet. Suomen ympäristölainsäädäntö pyrkii seuraamaan EU:n ympäristölainsäädäntöä, mutta on osittain tiukempaa. Suomessa on jätelaki ja ympäristönsuojelulaki sekä lukuisa joukko asetuksia ja muita päätöksiä, jotka säätelevät jäteasioita.

Ympäristöviranomaisten tehtävät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ympäristöministeriö vastaa valtakunnallisesta ympäristöpolitiikasta ja hallinnonalan ohjauksesta sekä strategisesta suunnittelusta. Ympäristöministeriö asettaa tavoitteet ympäristönsuojelulle, valmistelee ja kehittää ympäristölainsäädäntöä ja johtaa kansainvälistä yhteistyötä. Suomen ympäristökeskus (SYKE) tuottaa tietoa ja kehittää menetelmiä vesien-, ilman- ja maaperänsuojelun sekä jätehuollon ja kemikaalivalvonnan edistämiseksi. Lisäksi SYKE osallistuu asiantuntijana ympäristölainsäädännön valmisteluun. Alueelliset ympäristökeskukset toteuttavat ympäristönsuojelua ja vastaavat ympäristölainsäädännön valvonnasta alueellaan. Ne myös käsittelevät keskikokoisten tuotantolaitosten ja jätteenkäsittelyn ympäristöluvat sekä pilaantuneiden maiden kunnostusluvat. Ympäristölupavirastot käsittelevät suurten tuotantolaitosten ympäristöluvat ja vesilain mukaiset luvat. Kunnille kuuluu paikallinen vastuu ympäristönsuojelun edistämisestä ja valvonnasta. Ne käsittelevät myös pienten laitosten tarvitsemat ympäristöluvat.

Jäte teollisuudessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ympäristönäkökulmien lisäksi teollisuusjätettä mietitään myös tuottavuusnäkökulmista. Turhan tavaran säilyttäminen laskee tuottavuutta. Laatujohtamisesssa jätettä tarkastellaan turhuuden näkökulmasta: kaikki turha nähdään jätteeksi, esimerkiki turha liike ja turha aika.

Elektroniikkajäte päätyy lähes kokonaan kehitysmaihin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maailmassa syntyy arviolta n. 50 miljoonaa tonnia elektroniikkajätettä (SER-jäte) vuosittain [1]. Elektroniikkajäte, kuten tietokoneet, monitorit ja kuvaputkitelevisiot, viedään usein purettavaksi kehitysmaihin, mm. Kiinaan, Nigeriaan ja Intiaan [2] [3]. Ympäristöjärjestö Greenpeacen mukaan n. 70 prosenttia maailman SER-jätteestä päätyy lopulta Kiinaan, vaikka sen maahantuonti onkin maan laissa kielletty. [4] [5]. Virallisesti elektroniikkajätettä myydään "käytettyinä tavaroina" eli käytettäväksi uudelleen. EU:n viranomaisten mukaan "tavarat" ovat kuitenkin usein niin huonossa kunnossa, ettei niitä voida enää käyttää. EU:n suurimmat SER-jätteen viejämaat ovat Saksa ja Hollanti, vaikka EU:n säännöt kieltävätkin jätteen viennin. Myös Sveitsi ja Korea vievät elektroniikkajätettä Afrikkaan. Yhdysvallat ei kiellä elektroniikkajätteen vientiä. Greenpeace on vaatinut elektroniikkavalmistajia poistamaan myrkyllisen materiaalin tuotteistaan, sillä vastaanottajamaissa jätteitä lajittelevat (joiden joukossa on usein myös pieniä lapsia) voivat saada myrkytyksiä [6].

Hyödyntäminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viime vuonnaselvennä tehty tutkimus osoittaa, että luonnon kannalta on järkevintä polttaa sekajäte, mädättää biojätteet ja kierrättää muovi.

Muovi tulee kierrättää, koska muovin valmistus kuluttaa runsaasti energiaa.

Sekajätteellä ei ole kierrätysarvoa, joten sitä voidaan polttaa. Jos jätteenpolttolaitos sijoitetaan alueelle, jossa suurelle osalle sen tuottamalle energialle on tarvetta, jätteellä voidaan korvata merkittäviäkin määriä fossiilisia polttoaineita, kuten öljyä tai turvetta.

Biohajoavan jätteen paras paikka ei ole kaatopaikalle, koska se on ympäristön kannalta haitallinen ja mahdollisesti myös kallein vaihtoehto. Biojätteen mädätys on kompostointia ympäristöystävällisempi ja edullisempi tapa, koska tällöin saadaan mullan lisäksi tuotettua biokaasua ja edelleen energiaa.

Käytännössä eri vaihtoehtojen mielekkyys riippuu yhdyskuntien energiantarpeesta, kierrätystuotteiden kysynnästä sekä hyödyntämisen ympäristövaikutuksista ja kustannuksista.

Tutkimukseen osallistuivat Suomen ympäristökeskus, Helsingin yliopisto, Åbo Akademi, Tampereen teknillinen yliopisto ja Teknillinen korkeakoulu.

Kierrätys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Kierrätys

Vuonna 2006 Suomessa jätteitä kertyi 69,2 miljoonaa tonnia, mistä 40 prosenttia hyödynnettiin materiaalina tai energiana.[7]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä tekniikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.