Teollinen ekologia

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Teollinen ekologia on tieteenala, joka tutkii materiaali- ja energiavirtoja ihmisten luomissa teollisissa systeemeissä ja kulutuksessa. Tutkimuksen fokuksena on ymmärtää materiaalivirtojen suorat ja epäsuorat vaikutukset ympäristöön, sekä ymmärtää miten taloudelliset, poliittiset ja sosiaaliset tekijät vaikuttavat resurssivirtoihin ja resurssienkäyttöön. Teollisen ekologian tavoitteena on luoda kestäviä teollisia ekosysteemejä. Teollinen ekologia on määritelty muun muassa kestävän kehitykseen tieteeksi [1] , teollisten järjestelmien ja ympäristön suhteiden tutkimukseksi [2] ja systeemiajatteluun perustuvaksi, monitieteelliseksi diskurssiksi, joka pyrkii ymmärtämään kompleksisten ja integroitujen ihmisten luomien ja luonnon systeemien makrotason käyttäytymisen (emergenssi) [3]. Teollinen ekologia ratkoo tuotannon ja kulutuksen ympäristöön liittyviä ongelmia systeemisesti, siten että lopputulos on kokonaisuuden kannalta optimaalinen. Tieteen alan nimi pohjautuu ajatukseen, että meidän tulisi ottaa mallia siitä miten luonnon systeemit toimivat kun suunnittelemme kestäviä teollisia systeemeitä.

Mitä on teollinen ekologia?[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teollisessa ekologiassa pyritään vähentämään teollisuuden ympäristökuormitusta soveltamalla luonnon ekosysteemin materiaali- ja energiavirtamallia teolliseen toimintaan. Luonnon ekosysteemissä kasvit, eläimet ja hajottajat hyödyntävät toistensa jätemateriaalivirtoja sekä rakennusaineena että energian lähteenä. Tavoitteena on muuttaa nykyinen lineaarinen jätteeksi päätyvä resurssien käyttö suljetun kierron järjestelmiksi, joissa jäte ei ole enää jätettä vaan raaka-aine seuraavalle prosessille. Teollisen ekologian näkee teollisen systeemin kokonaisvaltaisena ja poikkiteollisena ekosysteeminä, joka muodostaa erilaisten prosessien ja virtojen verkoston.

Teollisen ekologian tutkimus keskittyy pääsääntöisesti seuraaviin aihealueihin:

  • Materiaali- ja energiavirtojen analyysi ja mallinnus ("Teollinen metabolismi")
  • Dematerialisaatio ja vähähiilisyys
  • Elinkaaria arvioinnit, -suunnittelu ja -muotoilu
  • Teknologian muutos, ihminen ja ympäristö
  • Ekodesign
  • Laajennettu tuottajavastuu ("product stewardship")
  • ekoteollisuuspuistot ("teolliset symbioosit, teolliset ekosysteemit")
  • ekotehokkuus, resurssitehokkuus

Teollinen ekologia tieteenalana tekee samanaikaisesti kuvaavaa, selittävää ja normatiivista työtä. Teollisessa ekologiassa yhteiskunnan ajatellaan olevan osa luonnonympäristöä eikä erillinen siitä.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teollinen ekologia nimityksen tekivät tutuksi ensimmäisen kerran Robert Frosch ja Nicholas E. Gallopoulos Scientific American -lehdessä 1989. Frosh ja Gallopoulos visioivat: " Miksi teolliset systeemit eivät voisi toimi kuten ekosysteemit, joissa toisen lajin jäte on resurssi toiselle lajille?"

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Ehrenfeld, J. R.: Can industrial ecology be the “science of sustainability”?. Journal of Industrial Ecology, 2004, 8. vsk, nro 1–2, s. 1–3.
  2. Graedel, T., edited by R. Socolow et al: Industrial ecology: Definition and implementation, Industrial ecology and global change. Cambridge University Press, 1994.
  3. Allenby, B.: The ontologies of industrial ecology?. Progress in Industrial Ecology, An International Journal, 2006, 3. vsk, nro 1/2. Artikkelin verkkoversio.