Kierrätys

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kansainvälinen kierrätyssymboli.
Kierrätettäviä kotitalousjätteitä. 1) lasipullot, 2) ohut muovi, 3) paksu muovi, 4) kartonki, 5) sekajäte, 6) säilyketölkit, 7) paperi, 8) polystyreeni, 9) lasi, 10) paristot, 11) metalli, 12) biojäte, 13) nestekartonki, 14) kangas, 15) wc.

Kierrätys tarkoittaa materiaalin, esineen tai muun kulttuurillisen asian käyttämistä hyödyksi uudessa yhteydessä. Usein kierrätyksellä tarkoitetaan jätteiden hyötykäyttöä uusien tuotteiden valmistuksessa. Kierrätys vähentää yleensä neitseellisten raaka-aineiden ja energian kulutusta, minkä vuoksi se on ympäristöä säästävä ratkaisu.

Kierrätettävä jäte voi olla esimerkiksi yhdyskunta- tai teollisuusjätettä. Kierrätystä varten jäte tulee lajitella materiaalin mukaan. Yhdyskuntajätteestä voidaan lajitella erilleen ja hyödyntää esimerkiksi lasi, paperi, metalli, pahvi ja kartonki, biojäte sekä energian tuotantoon soveltuva jäte kuten yleisimmät muovit ja tietyt tekstiilit. Kaupungeissa on usein kierrätyskeskuksia, joihin voi viedä tarpeettomia tavaroita. Jokainen voi kierrättää myös myymällä itselleen turhia tavaroita kirpputorilla.

Lajittelematon sekajäte loppusijoitetaan Suomessa tavallisimmin kaatopaikoille. Vaikka jätteiden kokonaismäärä on kasvanut viime vuosina, on kaatopaikkajätteen määrä vähentynyt.[1]

Sisällysluettelo

[muokkaa] Kierrätys Suomessa

[muokkaa] Autot

Ajoneuvon viimeinen omistaja on oikeutettu luovuttamaan romuajoneuvon veloituksetta mihin tahansa Suomen Autokierrätyksen valtuutettuun vastaanottopisteeseen. Mikäli romuajoneuvosta on poistettu materiaaliarvon kannalta oleellisia osia, esimerkiksi moottori tai katalysaattori, laki mahdollistaa sen, että auton luovuttaja joutuu korvaamaan puuttuvien osien aiheuttaman arvon vähennyksen. Myös romuauton sisältämät siihen kuulumattomat jätteet saattavat aiheuttaa auton luovuttajalle kustannuksia.

Autojen kierrätysjärjestelmän rungon muodostavat vastaanotto, romutuspoisto, esikäsittely ja murskaus. Vastaanottopisteessä auton asiapaperit sekä rekisteröinti- ja tunnistetiedot tarkastetaan. Vain auton omistajalla on oikeus romuttaa ajoneuvo. Ajoneuvo tarkastetaan myös puuttuvien tai ylimääräisten materiaalien ja esineiden osalta.

[muokkaa] Biojäte

Biohajoava jäte voidaan kierrättää kompostoimalla tai mädättämällä. Mädätyksessä syntyvästä biokaasusta voidaan tuottaa energiaa ja kompostoinnissa syntyvä multa voidaan käyttää viher­rakentamisessa.

Biojätteen keräysastiaan voi laittaa:

  • Ruoantähteet
  • Teepussit
  • Kahvinporot ja suodatinpaperit
  • Munankuoret
  • Hedelmien ym. kuoret
  • Kasvinosat

[muokkaa] Juomapullot ja -tölkit

Pantilliset juomapakkaukset ovat kierrätyksen edelläkävijöitä mihin tahansa muihin tuotteisiin ja pakkauksiin verrattuna. Palautettavia juomapakkauksia ovat mm.:

  • Lasipullo – palautusaste lähes 100 % (2010)
  • Tölkki – palautusaste yli 94 % (2010)
  • Kierrätysmuovipullo – palautusaste yli 92 % (2010)

Uudelleentäytettävät lasipullot ovat pantillisten juomapakkausten uranuurtajia. Ne täytetään uudelleen keskimäärin 33 kertaa. Tölkeissä käytettyä alumiinia voidaan kierrättää lähes loputtomiin. Palautetut alumiinitölkit sulatetaan, ja materiaalista valmistetaan uusia juomatölkkejä. Uusiokäyttöön valmistaminen kuluttaa vain 5 % ensivalmistusprosessin vaatimasta energiasta. Kierrätysmuovipulloista, eli kevyistä PET-pulloista valmistetaan uusia muovipulloja sekä pakkausmateriaalia.

[muokkaa] Kartonki ja pahvi

Kartongin keräysastia lajitteluohjeineen.
Keräyskartonkia kerätään joko asuntoyhtiössä pieniin keräysastioihin tai aluekeräyspisteissä suurempaan koko asuinaluetta palvelevaan säiliöön (kuvassa).

Kartongin erilliskierrätys on monien kaupunkien jätehuoltomääräysten nojalla järjestettävä suuremmissa taloyhtiöissä. Kierrätysastioihin voi laittaa kartonkia ja tavallisesti myös pahvia ja nestekartonkia. Keräyskartonkia ovat kaikki kaupasta ostettujen tuotteiden paperi- ja kartonkipakkaukset. Keräyskartongista valmistetaan hylsykartonkia. Keräyspahvia ovat muun muassa aaltopahvilaatikot, ruskeat kirjekuoret ja voimapaperi (esimerkiksi kaupasta ostettavat paperikassit). Keräyspahvista valmistetaan muun muassa hylsykartonkia. Nestekartonkia ovat muun muassa maito-, mehu- ja piimätölkit, alumiinivuoratut mehupurkit, kartonkiset jäätelöpakkaukset sekä puhtaat kartonkiset kertakäyttöastiat. Nestekartongista valmistetaan uusiokartonkia, josta valmistetaan hylsyjä esimerkiksi paperi- ja kangasrullien sisään. Nestekartongin vaha- ja muovipinnoitteet käytetään energiantuotannossa. Alumiinivuoraus erotellaan esimerkiksi alumiinifolion raaka-aineeksi.

[muokkaa] Sähkö- ja elektroniikkaromu

Sähkölaitteet, kuten energian­säästö­lamput, jää­kaapit, televisiot, tietokoneet ja pyykin­pesu­koneet voi Suomessa kierrättää maksutta. Vastuu kierrätyksestä on valmistajilla ja maahantuojilla, jotka perivät kierrätysmaksun uusien laitteiden hinnoissa.[2] Kierrätyspisteinä toimivat muun muassa kunnalliset jäteasemat ja useat kodinkoneliikkeet[3]

[muokkaa] Lasi

Jätelasin voi viedä lasinkeräysastiaan, joita on elintarvikeliikkeiden läheisyydessä tai jätteenkeräyspisteissä. Lasijäte lajitellaan kahteen ryhmään: värillinen ja väritön lasi. Lasipullot voi myös viedä jätelasin keräysastiaan, mutta lasipulloille löytyy omia keräyspisteitä lähes jokaisesta kaupasta. Kierrätyslasista valmistetaan muun muassa lasipulloja, hillopurkkeja ja lasivillaa. Silti yli puolet joko varastoidaan tai käytetään maanrakennusaineena.[4] Kierrätetystä lasista valmistetun pakkauksen tunnistaa usein sen vihreästä tai ruskeasta väristä. Pantilliset lasipullot kiertävät parhaimmassa tapauksessa 30 kertaa.[5] Kuumuutta kestäviksi tarkoitetut lasiesineet, kuten uunivuoat, kahvinkeitinten kannut, glögilasit, yms. eivät kelpaa tavallisen pakkauslasin kierrätykseen, koska ne valmistetaan borosilikaattilasista, jolla on korkeampi sulamislämpötila. Sulamatta jääneet klimpit saattavat aiheuttaa konevaurioita. Sama koskee posliinia.[6] Myöskään tasolasi (ikkunalasi, peilit ja taidelasit) eivät sovellu tavanomaiseen lasinkeräykseen. Kun keräyslasi käytetään maarakentamiseen, voidaan kierrättää myös posliinia ja ikkunalasia.

[muokkaa] Metalli

Metallinkeräysastiat on tarkoitettu kotitalouksista syntyvälle pienmetallille. Myös kattilat ja pienkokoiset autojen ja koneiden osat sekä tyhjät maalitölkit ovat pienmetallia. Suurikokoisen metalliromun voi viedä romuliikkeeseen tai jäteaseman taikka kaatopaikan metallinkeräykseen. Jos kaikki hyödyntämiskelpoinen metalli saadaan kierrätettyä, säästetään uusiutumattomia luonnonvaroja ja vältetään kaivos- ja rikastamotoiminnasta aiheutuvia ympäristöhaittoja. Tuotteiden valmistuksessa säästetään energiaa, kun käytetään kierrätettyjä raaka-aineita uusien sijasta. Terästeollisuus käyttää suuret määrät rautaromua raaka-aineena.

[muokkaa] Muovi

Muovien kierrätyksessä ongelma on niiden laaja kirjo. Muovien tunnistamisen vaikeus hankaloittaa keräystä. Sekamuovien hyödyntäminen keskittyy lähinnä energian­tuotannon polttoaineeksi. Kierrätetystä muovista valmistetaan pakkauksia, jätesäkkejä jne. Muovin kierrätystä harjoitetaan pääasiassa teollisuudessa, jossa muovilaadut ovat tiedossa. Kotitalouksien osalta kierrätys on hyvin vähäistä lukuun ottamatta palautuspulloja, joista noin 90 % palautetaan. Vanhan mallinen panttipullo palautui täytettäväksi noin 30 kertaa ja kelpasi vielä senkin jälkeen uusien pullojen raaka-aineeksi.[7]

Taloyhtiön bio-, metalli- ja lasijätteen keräysastiat

Nykyiset PET-muoviset pullot päätyvät yhden käyttökerran jälkeen kierrätykseen esimerkiksi fleece-kankaan valmistukseen.

[muokkaa] Paperi

Upotettu keräyssäiliö on tehokas tapa kerätä paperia ja säästää kuljetuskustannuksia.

Suomessa paperinkeräys alkoi 1920-luvulla, kun Ruben Liebkind ensimmäisenä Suomessa erikoistui keräyspaperiin. Kurt Pilack perusti Helsingin Länsisatamaan Suomen ensimmäisen keräyspaperin lajittelulaitoksen. Vuonna 1943 perustettiin Jätekeskus Oy, nykyiseltä nimeltään Paperinkeräys Oy, paperin keräämistä ja raaka-aineen hankintaa varten.[8]

Asuinalueilla on keräyskontteja erikseen paperille ja erikseen keräyskartongille tai -pahville. Paperinkeräyskonttiin saa laittaa kaiken puhtaan ja kuivan mainospostin ja postin tuoman paperin, jossa ei ole foliota, muovia, vahaa tms. sopimatonta materiaalia. Myös ikkunalliset kirjekuoret ja niitatut aikakauslehdet sekä puhelinluettelot saa laittaa.[9] Paperin kierrätys on tärkeää kansalaistoimintaa, sillä sen avulla säästetään maapallon elintärkeitä metsiä. Uusiopaperin tuotanto kuormittaa ympäristöä vähemmän kuin kokonaan uuden paperin tuotanto. Taloudellisesta näkökulmasta katsottuna olisi järkevämpää käyttää jätepaperi energiantuotantoon.[10]

Paperikuitu voidaan kierrättää 3–5 kertaa. Näin säästetään metsää maapallon hapen tuotantoon ja torjutaan ilmastonmuutosta. Suomessa noin 70 % paperista kerätään, ja vuosittain keräyspaperia kertyy noin 750 000 tonnia, tämä kattaa noin 5 % paperiteollisuuden tarpeesta[11] Keräyspaperista valmistetaan mm. sanomalehti- ja luettelopaperia, wc-paperia ja talouspaperia.

[muokkaa] Vaatteet

Pelastusarmeija, kehitysapujärjestö UFF, Lähetyksen Kehitysapu ja Punaisen Ristin Kontti-kierrätystavaratalo keräävät vaatteita kierrätyspisteissä. Usein niihin jätetään likaisia, rikkinäisiä tai muuten käyttökelvottomia vaatteita. Tämä vaarantaa hyvin toimivan keräysjärjestelmän. Vaatteiden tulee olla puhtaita ja hyväkuntoisia, jotta niitä otetaan vastaan. Järjestöjen keräämät vaatteet menevät kehitys­maihin ja muille apua tarvitseville. Osa vaatteista myydään ja niistä saatu tuotto käytetään avustustyöhön kotimaassa sekä ulkomailla.

[muokkaa] Viitteet

[muokkaa] Aiheesta muualla

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kierrätys.
Henkilökohtaiset työkalut
Nimiavaruudet
Muuttujat
Toiminnot
Valikko
Osallistuminen
Tulosta tai vie
Työkalut
Muilla kielillä