Pesukone

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Pesukone

Pesukone on pyykkien eli vaatteiden ja muiden kodin tekstiilien, kuten pyyhkeiden ja lakanoiden, pesemiseen tarkoitettu kone. Pesukoneessa on rumpu, jossa pyykit pyörivät veden ja pesuaineen sekoituksen kanssa. Pesun jälkeen pyykit yleensä lingotaan ja ripustetaan narulle kuivumaan. Ne voidaan myös kuivata kuivausrummussa tai kuivauskaapissa tms.

Pesukoneen sähkönkulutus koostuu suurimmaksi osaksi veden lämmittämisestä haluttuun lämpötilaan. Rumpua pyörittävä moottori kuluttaa noin kymmenesosan siitä tehosta, mitä veden lämmittäminen kuluttaa. Yksi pesukerta kuluttaa sähköä noin 1–1,4 kWh.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vanha pesukone

Ennen pyykkikoneita pyykit pestiin käsin. Pyykkejä liotettiin saaveissa ja liikuteltiin kepeillä tai hangattiin pyykkilautaa vasten. Pyykkejä pestiin myös virtaavassa vedessä. Pesuaineena on käytetty mm. lipeää. Saippuaa tehtiin kotioloissa teurastetun karjan rasvoista.

Ennen rumpupesukonetta pyykit pestiin pulsaattorikoneella. Siinä koneen sisäseinässä oleva pulsaattoriratas pyöritti säiliössä olevaa vettä ja pyykkejä. Pulsaattoripesukoneita valmisti Suomessa Tehomet vielä 1980-luvulla. Pulsaattoripesukoneissa oli tyhjennysletku, mutta niitä ei ollut liitetty viemäriin eikä myöskään vesihanaan. Koneisiin oli usein liitetty mankeli veden poistamiseksi pesun jälkeen.[1]

Vuonna 1947 General Electric valmisti ensimmäisen täysin automaattisen pesukoneen, joka liitettiin vesi- ja viemäriverkkoihin. Tämä päältäladattava malli pystyi ottamaan vettä sisään ja tyhjentymään automaattisesti, huuhtelemaan pyykin sekä linkoamaan sen. Koneessa oli lämpötilanvalinta sekä ohjelmavalitsin.[2]

Liitännät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pesukone tarvitsee toimiakseen sähköä ja vettä. Sähköliitäntä on kotioloissa tavallinen sukopistoke noin kahden metrin sähköjohdolla. Pesukone ottaa käyttövetensä vesiletkun kautta kylmävesihanasta. Kodinhoidossa käytetyt pesukoneet ottavat vain kylmää vettä. Suuremmissa laitoskäyttöön tarkoitetuissa pesukoneissa voi olla myös lämminvesiliitäntä. Silloin säästetään veden lämmittämiseen käytetty aika.

Pesukone poistaa käytetyn pesuveden poistoletkun kautta. Poistoletku menee viemäriin. Poistoletkun tulee käydä vähintään pesukoneen ylimmän vesitason yläpuolella, jottei vesi poistu koneesta väärään aikaan.

Pesukoneessa on täyttöastiat pesuaineille. Pesuaineita annostellaan kahteen paikkaan: esipesua ja varsinaista pesua varten. Huuhteluaineelle on oma säiliönsä.


Pesuohjelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pyykkikoneissa on erilaisia pesuohjelmia, joista nämä ovat nykyajan ohjelmia

  • hienopesu
  • käsipesu
  • vapaa-ajan pesu
  • lingering-pesu
  • villapesu
  • silkkipesu
  • kirjopesu
  • valkopesu
  • siliävät-pesu

Pesuohjelmat määräytyvät tavallisesti mekaanisella ohjelmavalitsimella. Pesuohjelman läpikäynnin jälkeen pesukone huuhtelee vaatekappaleet 3-7x.

Vaatteiden tuotemerkinnöissä on pesuohjeet sekä ohjeet silitystä, kuivausta ja valkaisua varten.

Linkous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pesun jälkeen pesukone linkoaa vaatekappaleet. Linkouksessa pesukoneen rumpu pyörii koneesta ja asetuksista riippuen noin 100 - 1800 kierrosta minuutissa. Keskipakoisvoiman ansiosta vaatekappaleista irtoaa mahdollisimman paljon vettä pois. Nykyaikaisissa pyykkikoneissa on automatiikka, joka havaitsee vaatteiden epätasaisen jakautuman linkouksen alkuvaiheessa ja pyrkii korjaamaan sen. Nopea linkous alkaa vasta sitten kun vaatemassa on saavuttanut sellaisen tasapainon, ettei rumpu tärise lingotessa liikaa. Mikäli vaadittavaa tasapainoa ei saavuteta, kone ei linkoa täydellä nopeudella. Muutamat pesukoneet pöyhivät vaatteet linkouksen jälkeen, jotta vaatteet irtoaisivat rummun seiniltä.

Linkouksen lisäksi joissakin pesukoneissa on kuivaustoiminto. Pesukone kuumentaa vastukset ja antaa kylmän veden virrata lämmönvaihtimen ohi, jolloin kosteus tiivistyy vaatteista vaihtimen pinnalle. Toimenpide kuluttaa sähköä ja vettä. Kuivauksen jälkeen vaate on valmis heti uudelleen käytettäväksi.

Linko voi olla myös erillisenä, ja usein lisäksi on käytössä erillinen kuivausrumpu.[3]


Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Chaline, Eric: 50 konetta, jotka muuttivat maailmaa (50 Machines that Changed the Course of History). Suom. Veli-Pekka Ketola. Quid Publishing, (suom. versio Moreeni 2013), 2012. ISBN 978-952-254-160-4. Suomi

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Chaline sivu 147
  2. Chaline sivu 149
  3. Kiinteistöpesula

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pesukone.