Rengas (ajoneuvo)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ponssen metsätyökoneen peräkärryn renkaat pitoketjuineen.

Renkaita, jotka on yleensä valmistettu kumista, käytetään ajoneuvoissa pyörän suojana ajotien epätasaisuudesta aiheutuvien iskujen vaimentamiseen ja kitkan avulla pyörän akselin vääntömomentin välittämiseen tienpintaan.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rengasteollisuuden alkuna voidaan pitää ilmatäytteisen renkaan keksimistä, jonka keksinnön sai nimiinsä John Boyd Dunlop vuonna 1888. Ilmatäytteinen rengas on joustavampi kuin täyskuminen ja ajomukavuus on parempi. Ilmatäytteinen on myös kevyempi kuin täyskuminen. Erilaisten värinöiden välttämiseksi ajoneuvoissa halutaan pitää pyörivät massat pieninä.

Alkujaan renkaisiin käytettiin vain luonnonkumia. Autojen merkityksen kasvaessa luonnonkumista tuli tärkeä kauppatavara, jolle alettiin 1930-luvulla kehittää synteetistä korvaavaa materiaalia. Toisen maailmansodan aikana käynnistyi synteettisten kumien teollinen tuotanto. Nykyään renkaisiin käytettävästä kumista hieman yli puolet on luonnonkumia.

Autojen renkaat ovat kehittyneet rakenteellisesti kapeista, nykyisiä polkupyörän renkaita muistuttavista leveiksi ja niissä käytetään kumin lisäksi myös muita materiaaleja, kuten teräsvanteita (vyörenkaat) ja kudosvahvisteita. Erillisen sisärenkaan käytöstä on luovuttu, kun rengas pystytään kiinnittämään ilmatiivisti vanteeseen.

Maailman ensimmäinen talvirengas oli Suomen Gummitehdas Oy:n valmistama Kelirengas, joka kehitettiin vuonna 1934 kuorma-autoille.[1]

Renkaiden valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Autonrenkaat valmistetaan kokoamalla erillisistä komponenteista (mm. innerliner, kaapelit, tekstiilikoordi, teräsvyö, JLB, sivupinnat) rengasaihio, joka vulkanoidaan paineen alla muotissa. Tämä valmistustapa antaa mahdollisuuden käyttää eri kumiseosta renkaan kyljissä (sivupinta), rungossa ja kulutuspinnassa.

  1. Materiaalien sekoitus: Luonnonkumin ja synteettisen kumin seokseen lisätään nokea, rikkiä ja kemikaaleja, jotta se vastaa kumiseokselle asetetut vaatimukset. Massaa sanotaan pääeräksi, joka leikataan määrämittoihin ja sen jälkeen jäähdytetään. Osaa kumista työstetään lisää ja pääerä menee pursotusvaiheeseen.
  2. Pintakumin pursotus: Kuumuus tekee kumista joustavaa, jolloin siitä voidaan muotoilla pursotuskoneella kahta erilaista kumiseosta haluttuun muotoon sekä renkaan pintakumiksi että kylkiosiin. Pursotuskone tuottaa kumilevyä, joka sitten jäähdytetään ja leikataan määrämittaan.
  3. Runkokoordin teko: Koordilaadut, kuten rayon, nylon ja polyester kalanteroidaan, jonka aikana kuitukangas kumitetaan. Kun tämä on tehty, kumitettu koordi leikataan oikeassa kulmassa määräpituuteen ja -leveyteen käytettäväksi runkokoordina.

Renkaiden käytöstä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilmatäytteisiä renkaita on ajoneuvoissa, kuten autoissa, polkupyörissä ja moottoripyörissä. Renkaita on erityyppisiä, kuten traktorinrenkaita, monster truckin-renkaita, pyöränrenkaita, autonrenkaita, kilparenkaita (esimerkiksi moottoriurheilussa käytettyjä) sekä solukumitäytteisiä puhkeamattomia renkaita, joita käytetään sotilasajoneuvoissa. Tavallisesti autoissa käytetään ilmatäytteisiä renkaita, joihin täytyy laittaa sopivat rengaspaineet.

Rengaspaineet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Henkilöauton rengaspaineiksi suositellaan usein ilmanpainetta 1,8—2,7 bar etupyörille ja 1,8—3,0 bar takapyörille.[2]Mitä suurempi massa henkilöautolla on kuljetettavana, sitä korkeampi täytyy rengaspaineen olla. Polkupyörällä paine suositus on 2...15 bar välillä.

Liian korkea tai matala rengaspaine voi aiheuttaa renkaan epätasaista kulumista. Vanhanaikaiset ristikudosrenkaat kuluvat keskeltä jos paine on liian korkea ja reunoilta jos paine on liian matala,[3][4] nykyaikaisissa teräsvyörenkaissa liian pieni rengaspaine kuluttaa rengasta keskeltä ja liian suuri paine reunoilta.[5][6][7][8][9] Joten on tärkeää, että rengaspaineita tarkkaillaan ja ne pidetään oikeassa paineessa kuorman ja rengastyypin mukaan.

Henkilöautoisssa rengaspaineiden ohjearvot löytyvät auton ohjekirjasta. Talvella rengaspaineita kannattaa nostaa 0,2bar korkeammaksi kuin ohjekirja suosittaa, jos ohjekirjassa ei erikseen anneta talvirengaspainesuositusta.[10][11]

Talvirengasmääräykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen laki velvoittaa eräin poikkeuksin muun muassa henkilö- ja pakettiautot käyttämään joulu-, tammi- ja helmikuun aikana talvirenkaita, joiden kulutuspinnan pääurien syvyys on vähintään 3,0 mm.[12] Talvirenkaat voivat olla joko nastarenkaat tai nastattomat kitkarenkaat. Nastarenkaita saa käyttää marraskuun 1. päivästä maaliskuun 31. päivään tai toista pääsiäispäivää ensinnä seuraavaan maanantaihin, myöhemmän näistä päivämääristä ollessa määräävä. Nastarenkaita saa käyttää myös muuna aikana, jos sää tai keli sitä edellyttää.[13].

Renkaita valmistavia yrityksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ajoneuvojen renkaita valmistavat maailmassa kymmenet yritykset. Maailman suurimmat rengasvalmistajat vuonna 2005 olivat Bridgestone, Michelin, Goodyear, Continental AG, Pirelli ja Koreassa sijaitseva Hankookin/Auroran valmistaja.[14] Suomessa renkaita valmistaa Nokian Renkaat.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]