Galapagosinhiirihaukka

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Galapagosinhiirihaukka
Buteo galapagoensis perched.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Vaarantunut [1]
Vaarantunut
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Eukaryootit Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Päiväpetolinnut Accipitriformes
Heimo: Haukat Accipitridae
Alaheimo: Buteoninae
Suku: Hiirihaukat Buteo
Laji: Galapagoensis
Kaksiosainen nimi
Buteo galapagoensis
(Gould, 1837)
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Galapagosinhiirihaukka Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Galapagosinhiirihaukka Commonsissa

Galapagosinhiirihaukka (Buteo galapagoensis) on Galápagossaarilla tavattava päiväpetolintulaji. Se on saalistustavoiltaan opportunisti, saarten hallitseva maapeto ja muiden saarten lajien tapaan käytökseltään hyvin peloton. Tämän huomasi myös Charles Darwin kuvatessaan vuonna 1835 lajin käytöstä. Laji on noista ajoista harvinaistunut, ja hävinnyt monilta saarilta.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Galapagosinhiirihaukka kasvaa noin 55 sentin pituiseksi, ja siipiväli voi olla 120 senttiä. Se muistuttaa kooltaan ja muodoltaan amerikanhiirihaukkaa ja preeriahiirihaukkaa.[2] Aikuisen haukan höyhenpuku on tummanruskea lukuun ottamatta harmaan juovikkaan pyrstön vaaleita raitoja.[3] Nuorilla on kurkussa ja vatsassa tummanruskeita läiskiä.[4] Nuoret yksilöt ovat aikuisia vaaleampia. Lajilla uskottiin aiemmin olevan vaalea ja tumma värimuoto. Nokka on epätallisen käyrä, ja vahvat varpaat ovat keltaiset.[3] Silmän värikalvo on ruskea ja näkö erittäin hyvä. Naaraat ovat selvästi koiraita suurempia. Varoitusääni on matala, mutta terävää kirkunaa, jossa tavut seuraavat toisiaan nopeasti. Tavallisin ääni on lyhyitä sarjoja huutoja, jotka voidaan kääntää keer, keeu'. Toisinaan kuulee ‘cher, cher, cher'-huutoja.[2]

Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Galapagosinhiirihaukka on Ecuadoriin kuuluvien Galápagossaarten endeeminen laji. Sitä tavattiin aiemmin lähes kaikilla saarilla, mutta se on nyttemmin hävinnyt viideltä saarelta ja vähentynyt huomattavasti monilla muillakin. Sen nykyisiä asuinsaaria ovat Fernandina, Santiago, Española, Isabela, Pinta, Marchena, Pinzón ja Santa Fe. Lajin levinneisyysalue kattaa 5 700 km². Kannan kooksi arvioidaan 400–500 aikuista yksilöä ja 300–400 nuorta.[5] Pesiviä pareja on noin 150.

Galapagosinhiirihaukkaa tavataan saarten kaikissa ympäristötyypeissä kuten ranta-alueilla, laavakentillä, lehtimetsissä, pensaikkomailla ja korkealla vuoristoissa.[1]

Elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Galapagosinhiirihaukka on saarten hallitseva pääpeto, eikä sillä ole saarilla luonnollisia vihollisia ihmistä lukuun ottamatta. Ne ovatkin hyvin pelottomia. Haukat elävät etenkin pieninä perheryhminä, mutta toisinaan yksinkin. Perheryhmä voi käsittää esimerkiksi haukkapariskunnan ja niiden jälkeläiset. Laji käytökseltään äänekäs, aggressiivinen, mukautuva ja energinen. Galapagosinhaukat tähyilevät ympäristöään mieluiten laavakallioilta tai kuolleiden puiden ylimmistä oksista. Ne viettävät aikaansa myös maassa.[3]

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Galapagosinhiirihaukan saalisvalikoima on erittäin monipuolinen. Se syö kaikkea tuhatjalkaisista ja heinäsirkoista merileguaaneihin. Se on raadonsyöjä ja mielellään kuolleita merileijonan poikasia ja saarille tuotujen nisäkkäiden haaskoja.[6] Se syö myös nuoria laava- ja merileguaaneja, käärmeitä, jyrsijöitä ja vastakuoriutuneita meri- ja jättiläiskilpikonnan poikasia.[5]

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Galapagosinhiirihaukkanaaraalla voi olla jopa viisi kumppania, joiden kanssa se parittelee ja hoitaa poikasiaan. Useampi koiras saattaa suojella poikasia paremmin pesärosvoilta.[6] Suuri pesä rakennetaan oksista ja luista.[6] Se muurataan heinällä, lehdillä, kaarnalla ja muulla saatavilla olevalla materiaalilla. Pesä sijaitsee matalassa puussa, laavakielekkeellä tai jopa maassa.[5] Pesiä käytetään useita vuosia, joten ne kasvavat. Niiden halkaisija voi olla 1,2 metriä ja korkeus 3 metriä.

Galapagosinhiirihaukka kivellä

Laji lisääntyy vuoden ympäri. Lisääntymisaikaan ne tekevät usein lentonäytöksiä, joissa ne nousevat korkealle ilmaan ja laskeutuvat ristiin rastiin. Haukkapari parittelee useita kertoja päivän aikana. Naaras munii kerralla kaksi vihertävänvalkoista munaa, joista yleensä vain toinen kasvatetaan. Haudonta kestää 37–38 päivää ja poikaset ovat lentokykyisiä 50–60 päivän ikäisinä.[4]

Uhat ja suojelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Galapagosinhiirihaukka on nykyään vaarantunut laji. Sen kanta on pieni, mihin ovat syynä ihmiset ja saarille tuodut tulokaslajit. Haukka on pelottomuutensa takia helppo saalis. Tulokaslajit ovat ongelma etenkin Isabelan saarella. Kanta on kuitenkin nykyään vakaa.

Laji rauhoitettiin Ecuadorissa vuonna 1959 ja suurin osa saarista on nykyään rauhoitettu kansallispuistona. Sitä suojaa kansainväliseltä kaupalta CITES-sopimus, jonka liitteeseen II se kuuluu.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b BirdLife International: Buteo galapagoensis IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.1. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 3.10.2013. (englanniksi)
  2. a b Daniel Licon: Buteo galapagoensis Information 2000. University of Michigan Museum of Zoology. Viitattu 8. 9. 2008.
  3. a b c Koivisto, I., Terhivuo, J., Pakarinen, R. & Paalosmaa, H.: Maailman uhanalaiset eläimet - Osa 5: Matelijat, sammakkoeläimet, linnut, s. 273. Weilin + Göös, 1993. ISBN 951-35-4690-X.
  4. a b c ARKive: Galapagos hawk - Buteo galapagoensis Species Information - ARKive 2006. ARKive. Viitattu 8. 9. 2008.
  5. a b c Galapagos Hawk (Buteo galapagoensis) - BirdLife species factsheet 2008. BirdLife International. Viitattu 10. 5. 2008.
  6. a b c Paul D. Stewart: Galápagos - The Islands that changes the World. BBC, 2006. ISBN 0-563-49356-9.