HMS Beagle (1820)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo Kuninkaallisen laivaston 1820-1845 palvelleesta Cherokee-luokan prikitakiloidusta sluupista. Muita saman nimisiä aluksia, katso HMS Beagle.
HMS Beagle
HMS Beagle (keskellä) Owen Stanleyn vesivärimaalauksessa vuodelta 1851
HMS Beagle (keskellä) Owen Stanleyn vesivärimaalauksessa vuodelta 1851
Naval Ensign of the United Kingdom.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja Woolwich
Kölinlasku kesäkuu 1818
Laskettu vesille 11. toukokuuta 1820
Palveluskäyttöön 19. heinäkuuta 1820
Palveluskäytöstä rannikkovartiostolle 1845
romutettu 1870
Tekniset tiedot
Uppouma 235 t
242 t (toisella matkalla)
Pituus 27,5 m
Leveys 7,5 m
Syväys 3,8 m
Koneteho prikitakiloitu purjealus
Miehistöä 120 (sotalaivana)
65 + 9 (toisella tutkimusmatkalla)
Aseistus 10 32-naulan karronadia
6 karronadia tutkimusmatkoilla

HMS Beagle oli Royal Navyn Cherokee-luokan kymmenkanuunainen prikitakiloitu sluuppi.

Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alus tilattiin 13. kesäkuuta 1817 Woolwichin telakalta, jossa se laskettiin vesille 11. toukokuuta 1820 Thamesjokeen. Sen valmistuskustannukset olivat 7 803 puntaa. Saman vuoden heinäkuussa juuri palvelukseen otettuna se osallistui kuningas Yrjö IV:n kruunajaisia juhlistavaan kuninkaallisen laivaston laivastokatselmukseen, missä se kulki ensimmäisenä laivana uuden London Bridgen alta. Tuon tapahtuman jälkeen alusta ei käytetty viiteen vuoteen. Se muutettiin parkiksi ja osallistui kolmelle tutkimusmatkalle. Toisella tutkimusretkellä nuori luonnontieteilijä Charles Darwin oli mukana aluksella.[1]

Ensimmäinen matka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

27. syyskuuta 1825 Beagle telakoitui Woolwichiin muutostöitä varten. Kanuunoiden määrää vähennettiin kymmenestä kuuteen ja lisättiin mesaanimasto käsiteltävyyden parantamiseksi, jolloin priki muuttui parkiksi. Beagle lähti Plymouthista 22. toukokuuta 1826 ensimmäiselle tutkimusmatkalleen kapteeni Pringle Stokesin alaisuudessa. Tehtävänä oli avustaa suurempaa alusta, HMS Adventurea (380 tonnia) Patagonian ja Tulimaan vesialueiden tutkimuksessa. Kapteeni Pringle masentui syvästi Tulimaan vesiä kartoittaessaan ja sulki itsensä hyttiinsä kahden viikon ajaksi. Sitten hän ampui itseään 2. elokuuta 1828 ja kuoli houretilassa 12 päivää myöhemmin. Robert FitzRoy korvasi Pringlen väliaikaisena päällikkönä ja hän osoittautui kyvykkäämmäksi johtajaksi. Hänen johdollaan Beagle palasi Englantiin 14. lokakuuta 1830.

Toinen matka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Charles Darwinin matka HMS Beaglella 1831-1836

Beagle valittiin mukaan myös toiselle Etelä-Amerikan tutkimusmatkalle. Nyt kapteeniksi ylennetyn FitzRoyn johdolla Beaglelle suoritettiin Devonportin telakalla suuria muutostöitä. Kantta korotettiin huomattavasti käsiteltävyyden parantamiseksi ja alukselle asennettiin myös uusia mittalaitteita, mm. 22 kronometria ja ilmanpainemittalaitteita. FitzRoy halusi välttää Pringlen osittain yksinäisestä vastuullisesta asemasta johtuneen kohtalon ja pyysi esimiestään kapteeni Francis Beaufortia etsimään matkalle matkustajan, joka toimisi kumppanina ja tarvittaessa luonnontieteilijänä. Näin Charles Darwin pääsi mukaan matkalle.

HMS Beagle Darwinin tutkimusmatkan aikaan

Vihdoin 27. joulukuuta 1831 Beagle pääsi lähtemään toiselle tutkimusmatkalleen mistä tulisi uraauurtava tieteellinen tutkimusmatka. Suoritettuaan laajoja tutkimuksia Etelä-Amerikassa Beagle palasi Uuden-Seelannin kautta Falmouthiin, Cornwalliin, Englantiin 2. lokakuuta 1836.

Kolmas matka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuusi kuukautta myöhemmin Beagle lähti vuonna 1837 tutkimaan Australian rannikkoa John Clements Wickhamin alaisuudessa. Wickham oli osallistunut toiselle tutkimusmatkalle luutnanttina. Hänen apunaan oli luutnantti John Lort Stokes, joka Wickhamin sairastuttua ja luopuessa päällikkyydestä vastasi mm. Timorin ja Uuden-Seelannin tutkimuksesta. Kolmas matka saatiin päätökseen vuonna 1843.

Myöhemmät vaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1845 Beagle muunnettiin rannikkovartioston käyttöön tarkkailualukseksi ja siirrettiin sittemmin tullin käyttöön Essexin rannikon salakuljetuksen kontrolloimiseksi. Beagle ankkuroitiin keskelle Roach-jokea ja vuonna 1851 osterikauppiaat valittivat aluksen estävän jokiliikennettä. Vuoden 1851 laivastoasiakirjan mukaan alus oli nimetty uudelle nimelle (Southend "W.V. No. 7" at Paglesham). Alus myytiin 13. toukokuuta 1870 romuliikkeelle Murray and Trainerille romutettavaksi[1].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lyon, David & Winfield, Rif: Sail & Steam Navy List - All the Ships of the Royal Navy 1815-1889. Lontoo: Chatham Publishing/National Maritime Museum, 2004. ISBN 1-86176-032-9. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Lyon, David & Winfield, Rif s. 121

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta HMS Beagle (1820).
  • Darwin, Charles: Beaglen matka: Tutkimuspäiväkirja Kuninkaallisen laivaston kapteenin FitzRoyn komennossa tehdyltä HMS Beaglen maailmanympärimatkalta, jonka aikana tutustuttiin eri maiden luonnonhistoriaan ja geologiaan. (Journal and remarks / The voyage of the Beagle, 1839.) Suomennos ja ”Huomautuksia”-osiot: Pertti Ranta. Helsinki: Edita, 2008. ISBN 978-951-37-5179-1.
  • HSM Beaglen digitoidut lokikirjat (englanniksi)
  • The Beagle Project - HMS Beaglen replika projektina (englanniksi)

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Beagle 2 oli HMS Beaglen mukaan nimetty Mars-laskeutuja.