Parkki
Wikipedia
Parkki on 3–5 mastoinen purjealus, jossa kaikissa muissa paitsi takimmaisessa mastossa on täystakila eli raaka- ja haruspurjeet. Takimmaisessa mastossa on vain kahvelipurje. Parkit olivat suurikokoisia rahtilaivoja: jopa 3 000—4 000 brt.
Parkkilaivat olivat viimeinen laajalti rahtialuksina käytetty purjealustyyppi, joita mm. ahvenanmaalaisella Gustaf Eriksonilla oli parhaimmillaan useita kymmeniä Suomen lipun alla 1920–1930-luvuilla. Kuuluisia parkkilaivoja olivat mm. Pommern, Herzogin Cecilie, Pamir ja Passat. Suuri osa näistä Suomen lipun alla purjehtineista aluksista tuhoutui toisessa maailmansodassa. Suurin Suomen lipun alla purjehtinut parkki oli nelimastoparkki Moshulu, joka on nykyisin restauroitu ravintolalaivaksi Philadelphiassa.
Parkkitakila on kaikkein tehokkain valtameripurjehtijan takila. Se on huomattavasti kuunaritakilaa tehokkaampi, ja vakaampi sekä helpommin ohjattava kuin fregattitakila. Myötätuulessa parkki purjehtii lähes yhtä hyvin kuin fregatti, ja pystyy nousemaan tuuleen paljon fregattia tehokkaammin. Optimaalisin parkkitakilakonstruktio on nelimastoparkki, jossa on fokkamasto, isomasto, kryssimasto ja mesaanimasto. Yleisimmin kolmessa ensimmäisessä mastossa oli pääpurje (fokka, isopurje, pekiinipurje), alamärssypurje, ylämärssypurje, alaprammipurje, yläprammipurje ja röijeli.
Parkkilaivat olivat suuren purjepinta-alansa vuoksi nopeita ja tehokkaasti hiljaisessakin tuulessa kulkevia aluksia, joiden käyttöä rajoitti lähinnä raakapurjeiden käsittelyyn tarvittavan miehistön suurehko määrä. Lisäksi suuren purjemäärän käsittely ylhäällä mastoissa oli hidasta ja kömpelöä. Näistä syistä parkkeja käytettiin pitkillä merireiteillä esimerkiksi kuljettamassa vehnää Australiasta Eurooppaan. Parkit kykenivät kilpailemaan menestyksellisesti ultrapitkillä merimatkoilla höyrylaivojen kanssa, koska ne olivat nopeita laivoja (Herzogin Cecilie on logannut 22 kn Skagenin edustalla, ja useimmat nelimastoparkit kykenivät suotuisissa tuulissa 18 kn nopeuksiin, kun tuon ajan höyrylaivat pääsivät hädintuskin 8 kn nopeuksiin) eivätkä myöskään tarvinneet polttoainetta eivätkä vettä. Vasta dieselmoottorien yleistyminen toisen maailmansodan jälkeen merkitsi lopullista kuoliniskua purjemerenkululle.
