Gustaf Erikson

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Merenkulkuneuvos Gustaf Erikson.
Erikson osti teräsparkki Moshulun 1935 ja kuljetti sillä vehnää Australiasta.
Pommern Maarianhaminassa 2005.
Herzogin Cecilie, joka kuljetti myös matkustajia.

Gustaf Adolf Mauritz Erikson (24. lokakuuta 1872 Lemland, Ahvenanmaa15. elokuuta 1947 Maarianhamina[1]) oli ahvenanmaalainen merikapteeni, laivanvarustaja ja merenkulkuneuvos. Erikson kuljetti rahtia purjelaivoilla pidempään kuin useimmat muut varustajat. Tästä syystä Eriksonin laivasto oli purjelaivakauden loppuajan suurin purjelaivasto. Eriksonilla oli kaikkiaan 46 purjelaivaa, joista kuuluisia ovat muun muassa nykyinen museolaiva Pommern, Philadelphiassa ravintolalaivana toimiva isokokoinen Moshulu sekä nopea windjammer Herzogin Cecilie. Erikson sai merenkulkuneuvoksen arvonimen[2] 1931.

Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gustaf Erikson oli kotoisin Lemlandista, laivuri Gustaf Adolf Erikssonin ja vaimonsa Amalian esikoispoika. Gustaf Erikson alkoi jossain vaiheessa kirjoittaa sukunimensä yhdellä s:llä.[3] Erikson avioitui vuonna 1906 16-vuotiaan Hilda Bergmanin kanssa. Pariskunnalle syntyi neljä lasta, Edgar, Greta, Gustaf-Adolf ja Eva.[3] Edgar syntyi vuonna 1915, hänestä tuli isänsä työn jatkaja. Toinen poika Gusfaf-Adolf hukkui 16. kesäkuuta 1942, kun Eriksonin höyrylaiva Argo torpedoitiin Itämerellä. Myös 8 muuta miehistön jäsentä hukkui.[4]

Merimiehenä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gustaf Erikson aloitti merimiesuransa vuonna 1882, vain kymmenvuotiaana, parkki Neptunin apupoikana. Hänestä tuli Neptunin kokki kolme vuotta myöhemmin. Erikson suoritti aliperämiehen tutkinnon 20-vuotiaana vuonna 1892 ja toimi seuraavana vuonna jo ensin puolimatruusina, matruusina, perämiehenä ja päällikkönäkin kuunari Adélessa, vaikka oli vielä näihin tehtäviin alaikäinen.[4]

Vuonna 1889 hänestä tuli stuertti parkki Ansgariin, josta hän siirtyi jo seuraavana vuonna 1890 puosuksi kuunari Fenniaan. Vuonna 1891 hän pestautui stuertiksi parkkilaiva Southern Belleen. Erikson suoritti yliperämiestutkinnon vuonna 1895 Oulun merenkulkuopistossa.[4]

Valtamerille[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1895 Gustaf Erikson aloitti purjehtimisen valtamerilaivoilla, kun hän pestautui yliperämieheksi parkki Matildalle. Matildan jälkeen hän oli perämiehenä parkkilaivoilla Mariehamn ja Finland. Finlandilla Erikson putosi mastosta ja katkaisi sääriluunsa.[4]

Erikson suoritti merikapteenin tutkinnon vuonna 1899 ja hänestä tuli 6 vuodeksi parkki Southern Bellen päällikkö.[4]

Rederiaktiebolaget Gustaf Erikson[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Erikson osti ensimmäisen laivansa kolmimastoparkki Tjerimain vuonna 1913. Erikson tuli tunnetuksi ennen kaikkea omistamistaan suurista purjelaivoista, jotka kuljettivat pääasiassa vehnää Australiasta Eurooppaan. Hän omisti myös höyry- ja moottorialuksia sekä Uudenkaupungin telakan.

Ostettuaan Tjerimain Erikson jätti laivoilla työskentelyn ja asettui Maarianhaminaan. Ennen ensimmäistä maailmansotaa Erikson hankki muutaman muunkin purjealuksen.

Ensimmäinen maailmansota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joillekin Eriksonin laivoille kävi sodan aikana huonosti: ne päätyivät saksalaisten sotalaivojen upottamiksi tai kaatamiksi.[4] Tjerimailla oli kosolti onnea ja se piti liiketoiminnan kannattavana.[5] Borrowdale sai saksalaisesta torpedosta Bristolin kanaalin suulla 1917 ja Margareta koki saman kohtalon Atlantilla Irlannin luoteispuolella toukokuussa 1917. Molempien alusten miehistö pelastettiin. Lawhill päätyi Ranskan valtion takavarikkoon ja omaan käyttöön kesäkuussa 1918 ja vapautui siitä seuraavan vuoden tammikuussa.[4]

Maailman suurin purjelaivasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sodan jälkeen muut ahvenanmaalaiset laivanomistajat vaihtoivat purjealuksensa höyrylaivoihin. Erikson päätteli, että koska suuria, nopeita ja edelleen hyväkuntoisia purjelaivoja sai edullisesti, niitä kannatti hankkia ja hän ostikin kaikki kelvolliset kaupan olevat purjelaivat, jotka pystyi. Koska purjelaivat pystyivät kilpailemaan höyrylaivojen kanssa vain rahdattaessa vehnää Australiasta Eurooppaan, Erikson siirsi isot purjelaivansa vehnäreitille.[5]

Erikson oli erityisen kiinnostunut hampurilaisen Ferdinand Laeiszin varustamon omistamista laivoista, joita tuli myyntiin 1920-luvulta lähtien Laeiszin alkaessa siirtyä höyryvoimaan. Laivat olivat nopeita ja vahvoiksi osoittautuneita, koska niillä oli kuljetettu menestyksekkäästi muun muassa salpietaria Chilestä Eurooppaan ja purjehdittu sekä meno- että paluumatkalla Kap Hornin ympäri. Australian vehnäreitillä laivat purjehtivat yleensä Hyväntoivonniemen ympäri Intian valtamerelle ja ohittivat paluumatkalla Kap Hornin itäsuuntaan. F. Laeiszin varustamon laivojen nimet alkoivat kaikki P-kirjaimella. Ensimmäinen P-linjan (saks. P-line) laiva, jonka Erikson osti, oli Pommern[5] vuonna 1923, myöhemmin hän osti vielä Pamirin ja Passatin. Viimeisin iso purjelaiva, jonka Erikson osti, oli Moshulu vuonna 1935.[4]

Erikson hankki näin itselleen purjelaivaston, joka oli 1920- ja 1930-luvuilla maailman suurin. Käytetyt purjelaivat oli ostettu edullisesti ja hän valvoi itse tarkasti kustannuksia, joten hän pystyi pitämään purjelaivaliiketoiminnan kannattavana pidempään kuin muut. Isojen valtameripurjehtijoiden lisäksi Eriksonilla oli pienempiä laivoja, jotka kuljettivat Itämeren liikenteessä puutavaraa.[6] Vuonna 1935 Eriksonilla oli 15 valtameripurjehtijaa.[3]

Uudenkaupungin telakka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uudenkaupungin telakka ja sen omistanut varustamo Uudenkaupungin Laiva Oy oli mennyt konkurssiin 1932. Gustaf Erikson osti telakan ja kunnosti siellä aluksiaan. Kauppaan kuului myös kolme Uudessakaupungissa rakennettua puista purjealusta, parkit Varma ja Eläköön sekä myöhemmin apumoottorin saanut barkentiini (kuunari) Vellamo.[7]

Toinen maailmansota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toinen maailmansota iski raskaasti Eriksonin kauppalaivastoon, jossa oli vielä sodan alkaessa 11 isoa purjealusta.[3] Olivebank ajoi Pohjanmerellä miinaan syyskuussa 1939, saksalaiset upottivat Penangin Atlantilla varoittamatta torpedolla joulukuussa 1940 ja Killoranin elokuussa 1940 räjäyttämällä Kanariansaarten vesillä. Olivebankin upotessa 21 hengen miehistöstä hukkui 14, 7 pelastettiin vajaan kahden vuorokauden kuluttua tanskalaiseen troolariin. Penangin mukana meni koko 18-henkinen miehistö, johon kuului myös naispuolinen purjeompelija. Killoranin päällikkö ja 17 hengen miehistö vietiin keskitysleireihin, joista se vapautui Suomeen 1941.[5][4]

Osa aluksista takavarikoitiin. Lawhill takavarikoitiin Etelä-Afrikkaan 1941 ja julistettiin sotasaaliiksi 1941, laiva oli kuitenkin koko ajan liikenteessä. Archibald Russell takavarikoitiin Britanniaan varastolaivaksi 1941 ja Pamir Uuteen-Seelantiin samana vuonna. Molemmat laivat olivat takavarikossa vuoteen 1948 asti. Pamir purjehti takavarikkoajan Uuden-Seelannin lipun alla. Moshulun takavarikoivat saksalaiset 1940; se kärsi vahinkoja eikä enää palautunut varustamolle.

Sodan jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eriksonilla oli sodan jälkeen isoista purjelaivoistaan jäljellä vain Pommern, Viking ja Passat. Pommernin korjauksiin ei ollut varaa, joten vain Passat ja Viking saattoivat purjehtia. Erikson yritti saada kolme muuta isoa laivaansa takaisin, hän kuitenkin kuoli elokuussa 1947.[5]

Gustaf Eriksonin kuoleman jälkeen hänen poikansa Edgar Erikson astui varustamon ruoriin.[5] Poika oli aloittanut työn isänsä varustamossa 20-vuotiaana vuonna 1935.[6]

Eriksonin purjelaivasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bruzeliuksen (2000) mukaan Eriksonin purjelaivastoon kuuluivat seuraavat alukset. [8][4]

Laivan nimi Omistusaika Tyyppi Runko Rakennusvuosi Rakennuspaikka Kantavuus tn Muuta
Tjerimai 1913–1925 kolmimastoparkki komposiitti 1883 Amsterdam 1550
Åland 1913–1914 nelimastoparkki rauta 1887 Glasgow 3300 entinen Renee Rickmers
Fredenborg 1914–1916 kolmimastoparkki puu 1883 Geta 700
Borrowdale 1916–1917 kolmimastoparkki rauta 1868 Liverpool 1850
Grace Harwar 1916–1935 fregatti teräs 1889 Glasgow 2950
Professor Koch 1916–1923 kolmimastoparkki teräs 1891 Glasgow 2350
Ingrid 1917–1919 barkentiini puu 1907 Geta 650
Southern Belle 1917–1919 kolmimastoparkki puu 1871 Nova Scotia 850
Lawhill 1917–1942 nelimastoparkki teräs 1892 Dundee 4600
Margareta 1917 nelimastoparkki teräs 1889 Glasgow 3100 entinen Craigerne
Woodburn 1919–1924 kolmimastoparkki teräs 1896 Glasgow 2600
Herzogin Cecilie 1921–1936 nelimastoparkki teräs 1902 Bremerhaven 4295
Loch Linnhe 1922–1933 kolmimastoparkki rauta 1876 Glasgow 2200
Pommern 1923–1953 nelimastoparkki teräs 1903 Glasgow 4050 entinen Mneme
Carradale 1923–1934 nelimastoparkki teräs 1889 Glasgow 3300
Penang 1923–1941 kolmimastoparkki teräs 1905 Bremerhaven 3250 entinen Albert Rickmers
Olivebank 1924–1939 nelimastoparkki teräs 1892 Glasgow 4400
Killoran 1924–1940 kolmimastoparkki teräs 1900 Troon, Skotlanti 3050
Carmen 1924–1934 kolmimastoparkki puu 1921 Granboda, Ahvenanmaa 850
Polstjernan 1924 nelimastokuunari puu 1920 Dragsfjärd 1600
Baltic 1924–1939 nelimastobarkentiini puu 1919 Lemland 750
Archibald Russell 1924–1949 nelimastoparkki teräs 1905 Greenock 3950
Hougomont 1925–1932 nelimastoparkki teräs 1897 Greenock 4000
Lingard 1925–1935 kolmimastoparkki teräs 1893 Arendal 1600 entinen Wathara, entinen Lingard
Ostrobotnia 1925–1934 kolmimastokuunari puu 1919 Pietarsaari 800
Winterhude 1925–1944 kolmimastoparkki teräs 1897 Bremerhaven 3250 entinen Mabel Rickmers
Lalla Rookh 1926–1928 kolmimastoparkki teräs 1876 Liverpool 1450 entinen Karhu, entinen Effendi, entinen Lalla Rookh
Estonia 1927–1936 kolmimastobarkentiini puu 1921 Häädemeeste (Gudmannsbach), Viro 800
Melbourne 1929–1932 nelimastoparkki teräs 1892 Glasgow 4250 entinen Gustav, entinen Austrasia
Madara (tai Madara) 1929–1939 nelimastomoottorikuunari puu 1919 Ärveskjöbing entinen Fox III
Viking 1929–1951 nelimastoparkki teräs 1907 Kööpenhamina 4000
Ponape 1929–1936 nelimastoparkki teräs 1903 Genova 3500 entinen Bellhouse, entinen Regina Elena
Pamir 1931–1941 ja 1949–1950 nelimastoparkki teräs 1905 Hampuri 4500
L´Avenir 1932–1936 nelimastoparkki teräs 1908 Bremerhaven 3650
Passat 1932–1950 nelimastoparkki teräs 1911 Hampuri 4700
Odine 1933 nelimastoinen moottorikuunari puu 1917 Astoria, Yhdysvallat entinen Atrella, entinen Odine, entinen Pauline, ostettiin vain moottoreiden vuoksi
Varma (tai Warma) 1933–1937 kolmimastoparkki puu 1922 Uusikaupunki 1400
Eläköön 1933–1943 kolmimastoparkki puu 1920 Uusikaupunki 1400
Vellamo (tai Wellamo) 1933–1939 nelimastobarkentiini puu 1919 Uusikaupunki 550 myöhemmin moottoripurjelaiva.
Valborg 1933–1943 nelimastoinen moottorikuunari puu 1919 Victoria, Kanada 1500 alun perin purjelaiva
Kylemore 1934–1937 kolmimastoparkki teräs 1880 Glasgow 1900 entinen Suzanne
Pestalozzi 1934–1937 kolmimastoparkki rauta 1884 Hampuri 1000 entinen Claudia
Regina 1934–1935 moottoripurjelaiva puu 1919 Porvoo 1000
Dione 1934–1942 nelimastobarkentiini puu 1923 Ahvenanmaa 1000
Moshulu 1935–1947 nelimastoparkki teräs 1904 Glasgow 4900 entinen Dreadnaught (muutettiin pian Moshuluksi, kun havaittiin, että oli toinen saman niminen laiva), entinen Kurt
Sirius 1942–1946 kolmimastomoottorikuunari puu 1901 entinen Bjerkvik, entinen Marten

Osakkuudet laivoissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Erikson oli osakkaana 48 muussa purjelaivassa. Näistä on tunnettu ainakin Aberdeenissä vuonna 1877 rakennettu Gustaf, entinen ja myös nykyinen Elissa, joka oli alkujaan kolmimastoinen kuunari. Erikson oli osakkaana laivassa vuosina 1928–1942. Nykyään Elissan kotipaikka on Galveston Texasissa. Laiva on National Historic Landmark. [9]

Eriksonin höyrylaivat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jalavan (2005) mukaan Eriksonin laivastossa oli seuraavat höyrylaivat:[4]

Laivan nimi Omistusaika Tyyppi Rakennusvuosi Rakennuspaikka Kantavuus tn Muuta
Rigel 1919–1920 höyrylaiva 1920 Hietalahden telakka 500
Edgar 1920–1922 höyrylaiva Uusi telakka, Helsinki 1250
Kirsta 1937–1959 höyrylaiva 1906 Rostock 2500 entinen Glen Isla
Gottfried 1937–1953 höyrylaiva 1899 Sunderland 2500
Argo 1937–1942 höyrylaiva 1898 Glasgow 4230 entinen Odessa
Agnes 1938–1942 höyrylaiva 1912 Rotterdam 5200 entinen Blairlogie
Olivia 1940–1956 höyrylaiva 1900 Rostock 3250 entinen Kemi
Bonden 1940–1942 höyrylaiva 1891 Kööpenhamina 900
Avenir 1941–1950 höyrylaiva 1897 West Hartlepool 5080 entinen Wiima
Alden 1943–1958 höyrylaiva 1907 Sunderland 6300 entinen Wisa
Adolf 1943–1946 höyrylaiva 1889 Varkaus 110
Maria 1943–1953 höyrylaiva 1894 Englanti 3700 entinen Björneborg
Korsö 1944–1947 höyrylaiva 1908 West Hartlepool 3250 entinen Aura
Skogsö 1947–1953 höyrylaiva 1909 Hoboken 1040 entinen Mars
Granö 1947–1959 höyrylaiva 1915 Oslo 3015 entinen Stanja
Kungsö 1947–1971 höyrylaiva 1947 Turku

Eriksonin moottorilaivat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jalavan (2005) mukaan Eriksonin laivastossa oli seuraavat moottorilaivat: [4]

Laivan nimi Omistusaika Tyyppi Rakennusvuosi Rakennuspaikka Kantavuus tn Muuta
Vera 1933–1947 moottorilaiva 1936 Ruotsi 650 puinen
Alca 1937–1947 moottorilaiva 1919 Ruotsi 650 entinen Skåne, komposiittirunko
Styrsö 1942–1959 moottorilaiva 1894 Sunderland 600 entinen Hilde

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Erikson, Gustaf Uppslagsverket Finland. Viitattu 26.12.2012.
  2. Erikson, Gustaf Kansallisbiografia. Viitattu 24.12.2012.
  3. a b c d Palmer, Jocelyn: Gustav Erikson and his Shipping Company La Cofradía de los Capitanes del Cabo de Hornos de Chile. Viitattu 25.12.2012. (englanniksi)
  4. a b c d e f g h i j k l Jalava, Kari: Gustaf Eriksonin laivasto 5.1.2005. Kari Jalava. Viitattu 24.12.2012.
  5. a b c d e f Sandström, Fredrik: Sailing Ships: Gustaf Erikson, Mariehamn 2000. Fredrik Sandström. Viitattu 25.12.2012. (englanniksi)
  6. a b Bruzelius, Lars: The Maritime History Virtual Archives: Rederi AB Gustaf Erikson 4.11.1996. Lars Bruzelius. Viitattu 25.12.2012.
  7. Jalava, Kari: Uudenkaupungin telakka 29.10.2003. Kari Jalava. Viitattu 25.12.2012.
  8. Bruzelius, Lars: The Maritime History Virtual Archives: Gustaf Erikson, Mariehamn. Owned sailing ships, Fleet List 23.10.2000. Lars Bruzelius. Viitattu 25.12.2012. (englanniksi)
  9. 1877 Tall Ship Elissa Galveston Historical Foundation. Viitattu 25.12.2012. (englanniksi)

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Koivistoinen, Eino: Gustaf Erikson : purjelaivojen kuningas. Porvoo, Helsinki, Juva: WSOY, 1981. ISBN 951-0-10868-5.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Gustaf Erikson.