Herzogin Cecilie

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Herzogin Cecilie
Herzogin Cecilie SLV AllenGren.jpg
Herzogin Cecilie
Aluksen laji Purjelaiva
Lippuvaltio Suomi
Kotipaikka Maarianhamina
Tunnuskirjaimet 1902-1922: QHLK
1922–1933: TPMK
1935–1936: OHAU
Viimeinen omistaja Gustaf Erikson
Rakennustelakka Rickmers Act. Gesellschaft, Bremerhaven, Saksa
Vesillelasku 22. huhtikuuta 1902
Luovutus 1902
Kohtalo Ajoi karille vuonna 1936 ja myöhemmin myrsky tuhosi sen
Suurin pituus 102,7 m
Leveys 14,11 m
Bruttovetoisuus 3 111,38 brt
Miehistöä 1 + 3 + 16 + 11 henkeä
Lastikapasiteetti viljalasti: 52 514 säkkiä tai 1 380 standarttia puutavaraa
Lähteet [1][2]

Herzogin Cecilie oli suomalainen syvänveden rahtipurjelaiva. Tyypiltään se oli nelimastoparkki, jossa ei ollut potkureita, vain donkeykattila pumppuja ja höyryvinttureita varten. Alus siis tarvitsi satamamanöövereissään hinaajan apua. Alus kantoi samaa nimeä alusta loppuun.

Käyttöhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aluksen rakensi Rickmers Act. Gesellschaftin telakka Bremerhavenissa, Saksassa. Vesillelasku tapahtui 22. huhtikuuta 1902.

Suomeen alus ostettiin Belgiasta 4 250 punnalla joulukuussa 1921. Aluksen omisti ahvenanmaalainen varustaja Gustaf Erikson, jonka laivaston lippulaiva alus oli.[2] Aluksen tunnetuin kapteeni oli Ruben de Cloux. Ensimmäinen kaukomatka tehtiin puutavaralastissa Norjan Fredrikstadista Melbourneen 1. toukokuuta – 1. elokuuta 1922 välisenä aikana.[2]

Kuten kaikki Eriksonin purjelaivat, alus purjehti koko ikänsä vakuuttamattomana kustannussyistä; vain lasti oli vakuutettu.

Alus voitti neljä kertaa kuuluisan Sinisen nauhan Grain Race -viljapurjehduskilpailussa Australiasta Englantiin. Viimeiset purjehduksensa se teki merikapteeni Sven Eriksonin komennossa.[2] Nimen harvinaisesta kirjoitustavasta huolimatta kapteeni ei ollut sukua varustajalle [3]

Karille[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viimeinen purjehdus oli aluksen nopein: lastinaan 4 295 tonnia vehnää se purjehti Port Lincolnista Kap Hornin ympäri Falmouthin satamaan 86 vuorokauden ennätysajassa. Kapteeni sai määräyksen jatkaa Ipswichiin, jonne viljalasti olisi purettava. Alus nosti ankkurinsa kello 20.20 huhtikuun 24. päivänä 1936; tuuli oli pari boforia lounaasta joten vauhdista tuli hyvä. Pimeän tultua tuuli tyyntyi hieman ja nousi niin paksu sumu, ettei edes kirkasvaloinen Eddystonen majakka näkynyt; myöhemmin todettiin laivan vauhdin olleen noin seitsemän solmua.

Vahdissa ollut perämies havaitsi hiukan kello 02.00 jälkeen edessä mustan kallion, ja yritti muuttaa suuntaa etelään, mutta myöhään: laiva ajoi matkavauhdillaan Hamstone Rockin karikkoon Sewer Mill Sandsin matalikolla Bolt Headin luona Devonin rannikolla.

Pelastusveneet saapuivat pian; miehistö saatiin turvaan helposti. Itse alusta yritettiin pelastaa, mutta turhaan; lastista pelastui vain pieni osa, suurin osa oli jo veden pilaamaa ja jouduttiin heittämään mereen. Lastia jäikin alukseen lopulta noin 1 700 tonnia. Lasti oli tosin vakuutettu, toisin kuin itse laiva.

Lopulta 19. kesäkuuta kahden hinaajan voimin alus saatiin irti ja hinattua Starhole Coven poukamaan Salcomben sataman länsipuolella, missä sitä yritettiin korjata telakalle siirtokuntoon; pitkä karilla olo oli kuitenkin vaurioittanut runkoa liian pahasti, ja perjantaina 17. heinäkuuta 1936 riehunut hirmumyrsky tuhosi aluksen lopullisesti. Vakuuttamattoman aluksen tuho oli kova isku Eriksonille ja varsinainen alku suurten purjelaivojen kauden lopulle.

Aluksen arvokas esineistö ja kalusto onnistuttiin pelastamaan; karttahytin ja ruoriarkun osti eräs nimettömäksi jäänyt keräilijä, romuttuneen rungon lunasti 225 punnan hinnalla eräs Kingsbridgestä tullut romukauppias.

Aluksen kapteenin salonki ja huomattava osa esineistöstä – teak-puiset osat, donkey-kattila, käymäkelat, höyryvintturit, ilmanvaihtotorvet, kellot, hyttien paneloinnit ja kalusto, ruoripyörät ja kaunis neitoa esittävä kaljuunakuva – on Maarianhaminassa Merimuseossa, osin esillä, loput varastoituna.[2]

Esineistön haki Suomeen Eriksonin omistama pieni moottorilaiva Vera, joka sittemmin näytteli pääosaa elokuvassa Varsovan laulu.

Merikapteeni Helge Heikkinen, joka saavutti perämiespätevyyteensä tarvittavat purjehdusajat juuri Herzogin Ceciliellä, kirjoitti muistoartikkelissaan:

»Herzogin Cecilie ei sittenkään joutunut kärsimään häpeällistä kohtaloa: alennusta jäteproomuksi! Se päätti päivänsä myrskyn syleilyssä, kuten syvävedenpurjehtijalle sopii!»

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Herzogin Cecilie.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Laivakortti #4558 Suomen kauppalaivastotietokanta. Viitattu 11.5.2008.
  2. a b c d e Jukka A. Mikkola: Herzogin Cecilie Jukka A. Mikkola. Viitattu 25.2.2008.
  3. Ahvenanmaan merimuseon esite