Galapagosinmatkija
| Galapagosinmatkija | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Eukaryootit Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Varpuslinnut Passeriformes |
| Heimo: | Matkijat Mimidae |
| Suku: | Matkijat Mimus |
| Laji: | parvulus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Mimus parvulus |
|
| Synonyymit | |
| Katso myös | |
|
|
|
Galapagosinmatkija (Mimus parvulus) on Etelä-Amerikan Galápagossaarilla elävä varpuslintu. Se on saarten laajimmalle levinnyt matkijalaji ja sillä on 6–7 alalajia. Galapagosinmatkija viihtyy maassa ja on kaikkiruokainen.
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
_-standing2.jpg)
Galapagosinmatkijan pituus on 25–26 senttiä. Sen pään, niskan ja pyrstön väritys on mustanruskea, kun taas kurkku, rinta ja vatsa ovat valkoiset. Kupeilla on myös ruskeita täpliä. Siipien höyhenet ovat pääosin ruskeat, mutta niiden reunukset ovat osittain valkoiset.[4] Poskien kuviointi eroaa selvästi kaikista muista saariston matkijalajeista. Silmien iiriksen väri vaihtelee punaruskeasta kellertävänvihreään.[5] Galapagosinmatkijan eri alalajit eroavat väritykseltään toisistaan vain pienten koko-, väri- ja kuviointierojen perusteella.[4] Pienimmän alalajin edustajat ovat kaikkein pienikokoisimpia darwininmatkijoiden suvun edustajia.[6] Galapagosinmatkija muistuttaa silmien väriä ja poskikuviota lukuun ottamatta suuresti darwininmatkijaa.[5] Vampyyrimatkijasta sen erottaa parhaiten siitä, että galapagosinmatkijanmatkijan nokka on lyhyempi ja suorempi.[7]
Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Galapagosinmatkija on kaikkein laajimmalle levinnyt darwininmatkijalaji. Sitä tavataan Galápagossaarten länsi-, keski- ja pohjoisosien saarilla.[8] Nimialalaji N. m. parvulus elää Santa Cruzin, Seymour Norten, Isabelan ja Fernandina saarilla. Sitä on tavattu satunnaisesti myös Daphne Mayorin saarella, missä havaitut yksilöt ovat luultavasti Santa Cruzilta tulleita harhailijoita. Alalaji eli myös Baltralla, mutta hävisi sieltä toisen maailmansodan aikana. Pintalla elää alalaji N. m. personatus, Genovesalla N. m. bauri, Santa Féllä N. m. barringtoni, Wolfilla N. m. wenmani ja Darwinilla N. m. hulli. N. m. bindloei elää Marchenalla, Santiagolls ja Rábidalla.[9] The Internet Bird Collection luokittelee N. m. bindloei -alalajin Pintalla elävään N. m. personatus -alajiin. Toisinaan myös Marchenan, Santiagon, Rábida ja Pintan populaatiot luetaan omaan N. personatus -lajiinsa.[2] Lajin levinneisyys kattaa noin 6900 neliökilometriä.[3]
Galapagosinmatkijan elinympäristöä ovat karut rannikkopensaikot, matalat Bursera-metsiköt ja mangrovemetsät.[4]
Galapagosinmatkija on koko levinneisyysalueellaan suhteellisen yleinen, eikä sen kokonaiskannan uskota olevan taantumassa. Se onkin Galápagossaarten ainoa matkijalaji, jonka IUCN luokittelee elinvoimaiseksi.[4] On spekuloitu, että galapagosinmatkijoita olisi saattanut elää aikaisemmin myös Pinzónin saarella, mutta saarelle jättiläiskilpikonnia metsästäneiden valaanpyytäjien mukana 1700-luvun lopulla tai 1800-luvun alussa tulleet mustarotat olisivat hävittäneet ne jo ennen kuin luonnontieteilijät ehtivät käydä saarella. Pinzónilta ei kuitenkaan ole löydetty lajin fossiileja tai subfossiileja, joita esimerkiksi Santa Cruzilta on löytynyt.[9]
Elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Galapagosinmatkijat ääntelevät usein. Niiden ääntely on kovaäänistä ja melodista.[5] Vaikka galapagosinmatkijat osaavat lentää, niiden näkee useammin juoksevan maassa kuin lentävän. Ne ovat reviiritietoisia lintuja, jotka elävät tavallisesti 2–5 aikuisen yksilön ryhmissä, mutta joskus selvästi isommissakin. Näissä usein monimutkaisissa ryhmissä on usein vain yksi lisääntyvä naaras, joskin useampiakin voi olla. Ne ovat yhteispesijöitä. Jokaisella on oma pesä, mutta lisääntymisaluetta puolustetaan yhteistuumin. Pesivillä linnuilla on tyypillisesti apuna edellisen poikueen koiraita tai pesinnässä epäonnistuneita yksilöitä auttamassa poikasten kasvatuksessa. Ei ole lainkaan epätavanomaista, että pesivät galapagosinmatkijat hoitavat myös poikasia, jotka eivät ole niiden omia. Pesä rakennetaan kaktukselle tai jollekin korkeammalle kasville. Sen rakennusmateriaalina käytetään oksia. Naaras munii tavallisesti neljä munaa, ja niitä haudotaan 13–14 vuorokautta ennen kuin poikaset kuoriutuvat.[4]
Laji on kaikkiruokainen. Sen monipuolinen ravinto koostuu niveljalkaisista, kaktusten ja muiden kasvien medestä, hedelmistä, pienistä selkärankaisista, merilintujen munista ja poikasista sekä raadoista. Galapagosinmatkijat voivat napata myös loisia laavaleguaanien iholta. Santa Fén saarella niiden tiedetään satunnaisesti myös juovan verta elävistä laava- ja merileguaaneista.[4]
Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Galapagosinmatkija tuli tieteen tietoon kun Charles Darwin keräsi lajista näyteyksilöt Santiagon ja Isabelan saarilta. Hän kuitenkin uskoi, että San Cristóbalin ja Isabelan saaren linnut olisivat samaa muotoa, mutta Santiagon yksilöt edustaisivat erillistä lajia. Myös lajin Englannissa kuvaillut John Gould erehtyi.[10] Hän kuvasi galapagosinmatkijan vuonna 1837 nimellä Orpheus parvulus Isabelalta eli silloiselta Albemarlelta peräisin olevan holotyypin perusteella,[2] mutta vakuutti Darwinille, että Santiagon eli silloisen Jamesin ja San Cristóbalin eli silloisen Chathamin yksilöt olisivat samaa lajia. Nykyään tiedetään, että Isabelan ja Santiagon galapagosinmatkijat ovat vain saman lajin eri alalajeja. San Cristóbalilla sen sijaan elää oma lajinsa.[10]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ BirdLife International: Mimus parvulus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 26.1.2014. (englanniksi)
- ↑ a b c Galapagos Mockingbird (Nesomimus parvulus) The Internet Bird Collection. Viitattu 21.12.2011. (englanniksi)
- ↑ a b c Galapagos Mockingbird (Mimus parvulus) - BirdLife species factsheet 2011. BirdLife International. Arkistoitu 10.11.2014. Viitattu 22.12.2011. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g Arkive - Galapagos mockingbird videos, photos, facts - Mimus parvulus 2009. Wildscreen. Arkistoitu 29.1.2012. Viitattu 21.12.2011. (englanniksi)
- ↑ a b c Byers, Clive: Birds of Ecuador and Galapagos, s. 115. New Holland Publishers, 2009. ISBN 978-1-84773-140-1. (englanniksi)
- ↑ Robert L. Curry: Galápagos Mockingbird, Mimus parvulus 2009. Villanova University. Arkistoitu 26.3.2015. Viitattu 22.12.2011. (englanniksi)
- ↑ Mockinbird at Animal Corner Animal Corner. Viitattu 22.12.2011. (englanniksi)
- ↑ Paul D. Stewart: Galápagos - The Islands that changes the World, s. 194-195. BBC, 2006. ISBN 0-563-49356-9.
- ↑ a b Robert L. Curry: Subspecies of the Galápagos Mockingbird, Mimus parvulus 2009. Villanova University. Arkistoitu 8.9.2008. Viitattu 22.12.2011.
- ↑ a b K. Thalia Grant, Gregory B. Estes: Darwin in Galápagos: footsteps to a new world, s. 118-120. Princeton University Press, 2009. ISBN 978-0-691-14210-4. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 21.12.2011). (englanniksi)
|