Opuntiakaktukset

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Opuntiakaktukset
Viikunaopuntia (Opuntia ficus-indica)
Viikunaopuntia (Opuntia ficus-indica)
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Caryophyllales
Heimo: Kaktuskasvit Cactaceae
Suku: Opuntiakaktukset Opuntia
P.Mill., 1754[1]
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Opuntiakaktukset Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Opuntiakaktukset Commonsissa

Opuntiakaktukset (Opuntia) on laaja kaktuskasveihin kuuluva suku, johon kuuluu 12 alasukua ja lähes kolmesataa lajia. Useimmille suvun jäsenille on ominaista levymäisistä nivelistä koostuvat versot, mutta on myös pylväsmäisiä lajeja, joilla on paksut mehevät versopiikit, esim. Austrocylindropuntia subulata -laji. Useimmat opuntiat ovat pitkien piikkien suojaamia, kun taas joillakin on ihoa ärsyttäviä karvoja, jotka tarrautuvat kosketuksesta ihoon pienten väkästen avulla. Monilla lajeilla esiintyy molempia.

Opuntian hedelmiä

Opuntioiden hedelmät ja nuoret versot ovat syötäviä. Opuntia ficus-indica -lajin hedelmiä myydään kaktusviikunan nimellä. Hedelmää on saatavilla myös suomalaisilta hedelmätiskeiltä ainakin alkusyksystä. Yleensä muoviin pakatun hedelmän kuoressa on pieniä, teräviä piikkejä, jotka tarttuvat ihoon ja aiheuttavat kirvelyä ja kutinaa.[2]

Levinneisyys ja kasvupaikat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Opuntiat ovat alun perin kotoisin Amerikan keski- ja eteläosista, mutta joitakin lajeja on tullut ihmisten mukana myös vanhalle mantereelle. Suomessa ne ovat sisäkasveja, mutta Etelä-Euroopassa ne menestyvät ulkonakin. Etenkin Opuntia littoralis on levinnyt Välimeren alueella rikkakasviksi. Opuntiat, kuten muutkin aavikkokaktukset tarvitsevat paljon valoja ja sietävät hyvin kuivuutta.

Opuntioita (O. stricta) vietiin Australiaan 1800-luvulla aitakasviksi ja kokenillikirvan kasvatusta varten, mutta kaktukset levisivät luontoon ja noin 40 000 km² viljelymaata muuttui käyttökelvottomaksi näiden kasvien takia. Vuonna 1925 maahantuodut Cactoblastis cactorum -koiperhoset ovat kuitenkin saaneet kaktuksen leviämisen pysähtymään.[3]

Huonekasvina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Opuntiat viihtyvät aurinkoisella ikkunalla. Kesäksi ne voi myös siirtää ulos. Kasvukaudella niitä kastellaan kohtuullisesti, mutta talvella, jolloin ne on hyvä siirtää viileään paikkaan talvilevolle kastelua vähennetään huomattavasti. Hyvin hoidettuna opuntian voi saada kukkimaan komeasti.

Opuntialajeja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ITIS
  2. Kaktusviikuna Yhteishyvä Ruoka.
  3. Featured Creatures University of Florida
  4. Räty, E. & Alanko, P.: Viljelykasvien nimistö. Helsinki: Puutarhaliitto, 2004. ISBN 951-8942-57-9.
  5. ONKI-ontologiapalvelu, Kassu (suomenkieliset nimet)