Ryhävalas
Sivulta puuttuu | Ryhävalas | ||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1] |
||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||
| Megaptera novaeangliae (Borowski, 1781) |
||||||||||||||||||
 |
||||||||||||||||||
| Ryhävalaan levinneisyys | ||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||
 Ryhävalas Wikispeciesissä |
Ryhävalas (Megaptera novaeangliae) on uurteisvalaiden heimoon kuuluva, oman sukunsa ainoa laji. Sitä tavataan kaikilla maailman merillä ja ne suosivat eniten matalia rannikkovesiä.
Ryhävalas tunnetaan erityisesti ruumiinkokoonsa nähden pitkistä kylkievistä, merirokoista ja poimuista kuonossa ja vatsassa sekä ennen kaikkea kauniista laulannasta.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Koko ja ulkonäkö
Ryhävalas poikkeaa ulkonäöltään selvästi muista uurteisvalaista. Niiden yläpuoli on musta, sinimusta tai tummanharmaa, alapuolella on myös valkoista, niillä on siipimäiset, varsin liikkuvat, ruumiinkokoon nähden erittäin pitkät (6 metriä) kylkievät sekä pyöreämpi ja tuhdimpi ulkomuoto kuin virtaviivaisilla sukulaisillaan. Myös pyrstö on keskiosaa leveämpi ja se on notkea ja voimakas. Selkäevä on vain pieni tynkä. Painoa niille kertyy keskimäärin muhkeat 25–48 tonnia ja pituus vaihtelee 12–19 metrin välillä. Kuten monilla muillakin valailla, naaras on koirasta suurempi. Ryhävalailla on ihossaan niin kutsuttuja ektoparasiiteja, eli eläimiä, jotka kiinnittyvät ihoon väliaikaisesti (kuten nahkiaiset) tai pysyvästi (merirokot). Vatsapuolella ja kuonossa niillä on myös paljon poimuja. Suuta reunustavissa kyhmyissä on herkkiä tuntokarvoja. Ryhävalaalla on kaksiosainen hengitysaukko.
[muokkaa] Levinneisyys
Ryhävalas esiintyy kaikilla maailman valtamerillä. Nykyisin kanta on vahvin Atlantin länsiosissa. Ryhävalas viettää kesät viileämmissä vesissä korkeammilla leveysasteilla ja lisääntyy talvisin trooppisilla ja subtrooppisilla vesillä. Poikkeuksena on kanta Arabianmerellä, joka pysyy trooppisilla vesillä vuoden ympäri. Laji puuttuu Välimeren itäosista.
Ryhävalas ui noin 25 000 km vuodessa edestakaisin. 5000 km keskimäärin lisääntymis- ja ruuanetsintäseutujensa välillä, reitit ovat säännöllisiä, eivätkä valaat yleensä seikkaile. Aikaisempi ennätys 6000 km rikkoutui, kun amerikkalaiset valtameritutkijat tekivät DNA-testin valaalle, jonka huomasivat Madagaskarilla. Valas oli lähtenyt Brasiliasta ja oli uinut 10 000 km matkan, tutkijat eivät vielä tiedä syytä tälle käytökselle.[2]
Pohjois-Atlantin itäosassa valaat vaeltavat kesäisin pitkin Norjan rannikkoa pohjoiseen ja palaavat syksyllä takaisin trooppisille alueille. Ryhävalaita harhautuu joskus Itämerelle.[3] Suomen vesillä ryhävalas on tavattu varmuudella kaksi kertaa. Vuonna 1978 "Valpuri"-valas seikkaili Itämerellä yli puoli vuotta, kunnes se kuoli talvella ilmeisesti nälkään.[4][5] Perämerellä tehtiin ryhävalashavainto kesällä 2006.[6] Tämä "Veetiksi" kutsuttu nuori yksilö löydettiin lopulta kuolleena Riianlahdelta sen törmättyä alukseen.[6]
[muokkaa] Lisääntyminen
Ryhävalaat ovat kuuluja pitkistä, jopa 8000 kilometriä käsittävistä ruoka- ja lisääntymisvaelluksistaan. Trooppisilla ja lämpimillä lisääntymisalueilla urokset ottavat toisistaan mittaa monella eri tavalla: laulamalla, uhkailueleillä, pelotteluäänillä, pienimuotoisilla takaa-ajoilla ja jopa läiskimällä evillä ja pyrstöillä toisiaan. Ne saattavat myös jopa puskea ja töniä kuonoillaan ja ponnahtaa ilmaan hypätäkseen sieltä toisen uroksen päälle. Kiihkeän, parikin kuukautta kestävän lisääntymisvaiheen aikana valaat eivät ruokaile. Ne ovatkin tätä ennen varastoineet rasvaa elimistöihinsä, tosin niillä on erittäin paksu ihonalainen rasvakerros jo omasta takaa.
Emo imettää 4–5 metristä poikastaan vähintään puolen vuoden ajan. Naaras saattaa olla yhtä aikaa tiineenä ja nuoren poikasen emo. Ryhävalaat eivät ole yksiavioisia, eli parittelukumppanit vaihtelevat.
[muokkaa] Ravinto
Ryhävalaat tekevät pitkiä ruokavaelluksia kylmävetisille alueille etelään. Pintavedestä ne pyytävät pääasiassa krillejä tai kalaparvia mutta myös pieneläinplanktonia. Kuten muutkin uurteisvalaat, ryhävalas ui kita avoinna pieneläinparven läpi, sulkee sitten suunsa ja painaa kielensä vasten kitalakea siivilöiden veden pois pitkien hetuloidensa läpi, seuloen samalla ravinnon talteen. Se laajentaa muidenkin uurteisvalaiden tapaan kitaansa kurkun uurteiden avulla. Ryhävalaat voivat kalastaa myös ilmakuplaverkon avulla saalista; tällöin ne uivat parven alapuolelle ja puhaltavat ilmaa ulos. Tämä hätäännyttää kalat ja näin kuplaverkon keskelle kerääntyy runsaammin ravintoeläimiä, jotka valas sitten pintaan noustessaan hotkaisee suuhunsa.
[muokkaa] Kanta
Ihminen on huomattavasti vaikuttanut kaikkien ryhävalaskantojen pienenemiseen. Vielä 1800-luvulla maailman merissä uiskenteli 100 000 ryhävalasta mutta pian tämän jälkeen ne pyydystettiin lähes sukupuuttoon. Pelkästään vuosien 1905 ja 1965 välillä tapettiin noin 168 000 ryhävalasta. Jo 1960-luvun alussa kokonaismäärä oli pienentynyt alle 10 000 yksilöön ja vuonna 1966 ne rauhoitettiinkin. Kannat ovat kasvaneet 4–9 prosentin vuosivauhtia ja tänä päivänä niitä ui maailman merissä noin 25 000 valaan voimin. Ihmisen lisääntynyt toiminta rannikkovesillä sekä monen kilometrin kokoiset kalaverkot aiheuttavat ryhävalaille suurta haittaa. Myös meren lisääntynyt äänisaaste häiritsee valaiden keskinäistä yhteydenpitoa ja suunnistamista, joka on niille erittäin vakava uhka.
[muokkaa] Ääntely
Ryhävalaista vain urokset laulavat ja nekin vain lisääntymisaikaan. Tällöin yhtämittaista laulantaa saattaa kestää jopa vuorokauden ajan, yleensä ne ovat kuitenkin 5–40 minuutin mittaisia. Aikoinaan merenkävijät luulivat tätä Merenneidon tai aaveen lauluksi. Ryhävalaiden laulua on äänitetty runsaasti CD-äänilevyille ja Norjassa laulantaa esitetään jopa radioasemilla. Laulut koostuvat sävelkorkeudeltaan vaihtelevista ulinoista, viserryksistä, murahduksista ja voihkaisuista. Koska laulut ovat monimutkaisia, niiden arvellaan vahvasti sisältävän runsaasti muutakin informaatiota kuin vain lisääntymiseen liittyviä viestejä. On jopa esitetty, että niissä olisi mukana aikaisempien sukupolvien historiaa, mitä siirretään nuorille yksilöille.
Ääntelyä kuitenkin harjoittavat niin urokset, naaraat kuin poikasetkin. Ne käyttävät sitä esimerkiksi varoittamiseen, olemassaolonsa ilmaisemiseen toiselle valaalle ja kokouskutsuihin.
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Lähteet
- Cajander, Veli-Risto "et al": Maailman luonto: nisäkkäät 1. Porvoo: WSOY, 1998. ISBN 951-35-6493-2.
- Eläinten maailma – Meret. Suom. Jääskeläinen, Seija & Pöyhönen, Otto. Italia: Valitut Palat, 1993. ISBN 951-8933-97-9.
- Särkänniemen merinisäkäsakatemia
[muokkaa] Viitteet
- ↑ Megaptera novaeangliae IUCN Red List. 2011. IUCN. (englanniksi)
- ↑ Ryhävalas teki uintiennätyksen 13.10.2010. HS. Viitattu 13.10.2010.
- ↑ Lauri Siivonen: Pohjolan nisäkkäät. Otava, 1974. ISBN 951-1-01443-9.
- ↑ Haukkovaara, Olli, 1997: Suomen ja pohjoisen Itämeren valaat, ver. 2.0. Nisäkäsverkko-postituslista ja uutisryhmä, 7.4.1997. URL: http://www.metla.fi/org/snis/suomen.valaat.html#meganova. Luettu 6.1.2011
- ↑ Suhonen, Laura: Perämeren ryhävalas saattaa selvitä. Suomen Luonto, 2006, nro 8, s. 17. Suomen luonnonsuojeluliitto.
- ↑ a b Halkka, Antti: Korppoon delfiinien visiitti jäi lyhyeksi. Suomen Luonto, 2006, nro 12, s. 12. Suomen luonnonsuojeluliitto.
[muokkaa] Aiheesta muualla
