Sinijalkasuula

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Sinijalkasuula
SulaNebouxi.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Pelikaanilinnut Pelecaniformes
Heimo: Suulat Sulidae
Suku: Ruskosuulat Sula
Laji: nebouxii
Kaksiosainen nimi
Sula nebouxii
Milne-Edwards, 1882
Levinneisyyskartta
Blaufußtoelpel (Sula nebouxii) world2.png
Alalajit
  • S. n. excisa
  • S. n. nebouxii
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Sinijalkasuula Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Sinijalkasuula Commonsissa

Sinijalkasuula (Sula nebouxii) on pitkäsiipinen suulien heimoon kuuluva merilintulaji.

Tuntomerkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sinijalkasuula on rakenteeltaan muita suulalajeja hieman kevyempi ja sen tunnistaa hyvin pitkästä, suippenevasta pyrstöstä ja pitkästä, suiposta nokasta. Sukupuolet ovat samannäköiset. Linnun selkäpuoli, on ruskea. Nokka ja silmänympärykset ovat sinertäväntummanharmaat. Pää on vaalea ja siinä on ruskeita raitoja. Vatsapuoli on vaalea. Nuoren linnun pää on ruskeampi kuin vanhempien lajitovereiden. Linnun keskipituus on noin 80 cm täysikasvuisena. Linnun räpyläjalat ovat lajin nimen mukaisesti siniset[2].

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sinijalkasuulan levinneisyysalue

Laji pesii trooppisilla ja subtrooppisilla saarilla Meksikon ja Etelä-Amerikan Tyynen valtameren puoleisella rannikolla Peruun saakka, sekä Galápagossaarilla.

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sinijalkasuulat syövät lähes yksinomaan kalaa.

Pesintä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laji pesii yhdyskunnissa, mielellään eristyneillä saarilla. Sinisiä räpylöitä näytellään soidinmenoissa ja niitä käytetään hyväksi myös munien hautomisessa. Lintu pesii lähes paljaalle maalle, eikä pesäkuopassa ole juurikaan muuta ainesta.[2]

Sinijalkasuula pesällään

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. BirdLife International: Sula nebouxii IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 4.5.2014. (englanniksi)
  2. a b Colin Harrison ja Alan Greensmith: Koko maailman linnut. Helsinki: Helsinki Media, 1995. ISBN 951-875-637-6.
Tämä lintuihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.