Tyrskyliitäjä

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tyrskyliitäjä
Bulwers petrel.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Ulappalinnut Procellariiformes
Heimo: Ulappaliitäjät Procellariidae
Suku: Tyrskyliitäjät Bulweria
Laji: bulwerii
Kaksiosainen nimi
Bulweria bulwerii
(Jardine & Selby, 1828)
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Tyrskyliitäjä Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Tyrskyliitäjä Commonsissa

Tyrskyliitäjä (Bulweria bulwerii) on pieni ulappalintujen lahkoon kuuluva avomerilintu.[2] Laji on nimetty englantilaisen James Bulwerin kunniaksi. Bulwer löysi keväällä 1825 tuntemattoman viistäjän Madeiralta, ja laji nimettiin vuonna 1828.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Linnun pituus on 25–29 senttimetriä ja siivenkärkien väli 67–73 cm. Painavin mitattu yksilö painoi 990 grammaa.[3] Lintu on lähes kokotumma, siro, pitkäpyrstöinen, ja sen siivet ovat kapeat ja pitkät. Sen puku on yhtenäisen harmaaruskea ja siitä erottuu ainoastaan vaaleampi vinojuova siiven yläpeitinhöyhenkentässä. Voidaan sekoittaa nokiliitäjään (Puffinus griseus) tumman värityksen ja liitäjämäisen, heittelehtivän lentotavan vuoksi, jollei kokoeroa huomaa. Erona nokiliitäjään ovat pitempi pyrstö, kokotummat siiven alapinnat ja erilainen lentotapa, rauhallisemmat ja syvemmät siiveniskut. Liidossa usein roikottaa hieman kuperia siipiään. Sen pitkä pyrstö on useimmiten supussa ja kapea, mutta joskus näkyy pyrstön pyöristyneisyys. Nokka on tukeva.[2] Vanhin tyrskyliitäjä on luonnossa elänyt 22,9 vuoden ikäiseksi.[4]

Äänet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ääntelee öisin pesäkolostaan kumealla, käheällä, haukkuvalla äänellä ”hroo hroo hroo...”. Voi tuoda mieleen höyryveturin.[2]

Tyrskyliitäjä pesällään

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lajin pesimäalueen laajuudeksi on arvioitu 50 000–100 000 neliökilometriä ja maailmanlaajuiseksi yksilömääräksi 500 000–1 000 000 lintua.

Se esiintyy Tyynenmeren itäosissa seuraavissa paikoissa: Ranskan Polynesia, Kiribati, Marshallinsaaret, Pohjois-Mariaanit, Palau, Itä-Timor, Havaijilla sekä eräillä muilla Yhdysvaltain pienillä syrjäisillä saarilla.[1]

Sen toinen esiintymisalue on itäisellä Atlantin valtamerellä, jossa se pesii Madeiralla (noin 10 000 paria), Azoreilla (noin 50 paria), Kap Verdellä (enintään 100 paria) ja Lanzaroten ulkopuolella Kanariansaarilla (noin 1 000 paria).[2][5]

Pesiminen ja käyttäytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pesii yhdyskunnittain itäisen Atlantin valtameren saarilla kesä-lokakuussa. Pesivät linnut saapuvat saarille huhtikuun puolivälin jälkeen. Tekee pesän kiven- tai kallionkoloon, joskus muurin koloon, usein lähelle rantaa. Ei kaiva itse pesäonkaloa. Naaras munii yhden munan. Emot käyvät pesällä öisin ja ruokailevat yksin.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b BirdLife International: Bulweria bulwerii IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 19.6.2014. (englanniksi)
  2. a b c d e Mullarney, Killian; Svensson, Lars; Zetterström, Dan & Grant, Peter: Lintuopas - Euroopan ja Välimeren alueen linnut, s. 22 ja 23. Otava, 2008. ISBN 951-1-15727-2.
  3. Sealifebase (englanniksi)
  4. AnAge (englanniksi)
  5. Clarke, Tony: Birds of the Atlantic Islands. Lontoo: Christopher Helm, 2008. ISBN 978-0-7136-6023-4. (englanniksi)