Ruusutiira

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ruusutiira
Sterna dougallii.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Eukaryootit Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Rantalinnut Charadriiformes
Heimo: Tiirat Sternidae
Suku: Tiirat Sterna
Laji: dougallii
Kaksiosainen nimi
Sterna dougallii
Montagu, 1813
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Ruusutiira Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Ruusutiira Commonsissa

Ruusutiira (Sterna dougallii) on laajalle levinnyt tiiralaji. Sen nimi tulee pesintäajan punertavasta väristä.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruusutiira on 38–39 cm pitkä ja noin 90 gramman painoinen. Sen erottaa parhaiten pesintäaikana vatsapuolen vaaleanpunaisesta väristä, josta myös sen nimi on peräisin. Pyrstö on haarainen ja pitkä, sitä koristavat reunasulat voivat olla 15 cm keskimmäisiä pyrstösulkia pidempiä. Ruusutiiran nokka on musta ja sen jalat ovat punertavat ja melko pitkät.

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruusutiiraa tavataan etenkin Pohjois-Atlantilla, Britteinsaarilla, mutta myös ympäri maailmaa kuten Väli- ja Pohjois-Amerikassa ja Länsi-Afrikassa, joka on niiden talvehtimisalue kun ne muuttavat Euroopasta. Euroopan kanta on noin 3000 paria. Lintua on tavattu ainakin kerran Ruotsissa ja pari kertaa Tanskassa, mutta ei Suomesta. Laji on kaikkialla varsin vähälukuinen.

Elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruusutiirat ovat puhtaita merilintuja. Ne muuttavat etelään heinä-elokuussa ja palaavat myöhään. Ruusutiirat saavat merestä ravinnokseen kaloja ja pieniä selkärangattomia. Ääntely on läpitunkevaa kriii ja pehmeämpää tjuvik.

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruusutiirat pesivät vasta kesäkuussa. Linnut pesivät yhdyskunnissa muiden tiirojen seurassa hiekka- ja kalliosaarilla. Pesä on syvennys maassa. Molemmat vanhemmat hautovat 1–3 munaa noin 21 vuorokautta. Poikaset tulevat lentokykyisiksi kuukauden vanhoina. Poikasia ja munia jää usein lokkien saaliiksi.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. BirdLife International: Sterna dougallii IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 2.6.2014. (englanniksi)
  • Jiri Felix, Kvetoslav Hisek: Koko perheen suuri lintukirja. Kirjaliitto, 2001. ISBN 951-28-1683-0.