Sijaishallitsijoiden aika

Sijaishallitsijoiden aika
Sijaishallitsijoiden aika
v. 1811 - 1820
	Lawrencen prinssi Yrjö (s. 1814)
Edeltää	Yrjöjen aikakausi
Jota seuraa	Viktoriaaninen aikakausi
Johtaja(t)	Yrjö, Prinssi Regent Pääministerit Spencer Perceval; Lordi Liverpool; George Canning; Lordi Goderich; Wellingtonin herttua; Lordi Grey; Lordi Melbourne; Sir Robert Peel;

Sijaishallitsijoiden aika oli Ison-Britannian ja Irlannin yhdistyneessä kuningaskunnassa Yrjöjen ajan lopulla ollut ajanjakso, 1811–1820, jolloin kuningas Yrjö III:n katsottiin sairautensa vuoksi olevan kykenemätön hallitsemaan, ja hänen poikansa hallitsi sijaishallitsijana (engl. Prince regent). Yrjö III:n kuoltua vuonna 1820 sijaishallitsijasta tuli kuningas Yrjö IV. Nimitystä sijaishallitsijoiden aika käytetään toisinaan pidemmästäkin ajanjaksosta, jopa koko aikavälistä 1795–1837, johon sisältyvät Yrjö III:n hallitsijakauden loppupuoli ja hänen poikiensa Yrjö IV:n ja Vilhelm IV:n hallituskaudet. Koko tälle aikakaudelle ominaisia ovat eräät Britannian arkkitehtuurissa, kirjallisuudessa, muodissa, politiikassa ja kulttuurissa esiintyneet suuntaukset.

Yhteiskunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sijaishallitsijoiden aika on tunnettu eleganssistaan ja saavutuksistaan kuvataiteen ja arkkitehtuurin alalla. Tämä aikakausi käsitti suuren yhteiskunnallisen, poliittisen ja taloudellisen muutoksen ajan. Napoleonia vastaan ja muillakin rintamilla käytiin sotaa, joka vaikutti kaupankäyntiin sekä kotimaassa että kansainvälisesti ja myös politiikkaan. Verenvuodatuksesta ja sodankäynnistä huolimatta Sijaishallitsijoiden aika oli kuitenkin myös suuren hienostuneisuuden ja kulttuuristen saavutusten aikaa, joka muokkasi ja muutti koko Britannian yhteiskuntarakennetta.

Yksi suurimmista taiteen ja arkkitehtuurin tukijoista oli itse sijaishallitsija (tuleva Yrjö IV). Yläluokan yhteiskunta kukoisti eräänlaisessa kulttuurin ja hienostuneisuuden mini-renessanssissa. Yhtenä suurimmista taiteen mesenaatteista prinssi regentti määräsi Brighton Pavilionin kauniin ja eksoottisen paviljongin, koristeellisen Carlton Housen sekä monien muiden julkisten töiden ja arkkitehtuurin kalliin rakentamisen ja kunnostamisen (ks. John Nash, James Burton ja Decimus Burton). Tämä edellytti luonnollisesti kädenojennusta valtionkassaan, ja regentin ja myöhemmin myös kuninkaan ylitsevuotavuus ylitti usein hänen taskunsa kansan kustannuksella.

Yhteiskunta oli tuona aikana huomattavan kerrostunut. Tämän ajan Englannin kauniille ja muodikkaille aloille oli monin tavoin olemassa synkkä vastakohta. Lontoon likaisemmilla, vähemmän varakkailla alueilla rehottivat varkaudet, uhkapelit, rosvot ja jatkuva juopottelu. Väkiluvun nousu – vajaasta miljoonasta vuonna 1801 miljoonaan vuoteen 1820 mennessä – synnytti villin, kuohuvan, epävakaan ja elinvoimaisen näyttämön. Robert Southeyn mukaan yhteiskuntakerrosten väliset erot olivat valtavat:

Sijaishallitsijoiden yhteiskunnan glamourin ja kiillon alla vallinnut kurjuus muodosti jyrkän kontrastin sijaishallitsijan seurapiirille. Köyhyyttä käsiteltiin vain marginaalisesti. Yrjö III:n eläkkeelle siirtymisen jälkeen muodostunut regenttiyhteiskunta merkitsi hurskaamman ja varautuneemman yhteiskunnan loppua ja synnytti kevytmielisemmän ja pröystäilevämmän yhteiskunnan. Tähän muutokseen vaikutti itse sijaishallitsija, joka pidettiin täysin erossa politiikan juonittelusta ja sotilaallisista urotöistä. Tämä ei auttanut mitenkään suuntaamaan hänen energiaansa myönteisempään suuntaan, jolloin hänelle jäi nautinnon tavoittelu ainoaksi ulospääsykeinoksi ja ainoaksi kapinamuodoksi isänsä taholta tulevaa paheksuntaa ja moitteita vastaan.

Näiden muutosten taustalla eivät olleet vain raha ja kapinallinen hemmoteltu nuoriso, vaan myös merkittävä teknologinen kehitys. Vuonna 1814 The Times otti käyttöön höyrypainon. Tällä menetelmällä se pystyi nyt painamaan 1 100 arkkia tunnissa, sen sijaan että se aiemmin pystyi samassa ajassa painamaan vain 200 arkkia; näin tuotantokapasiteetti ja myös kysyntä viisinkertaistuivat. Tämä kehitys sai aikaan hurjan suosion saavuttaneiden muotiromaanien nousun, joissa kustantajat levittivät rikkaiden ja aristokraattien tarinoita, huhuja ja kerskakulutusta vihjaillen ei niinkään salaa näiden henkilöiden erityisestä henkilöllisyydestä. Kuilu yhteiskuntaluokkien välillä oli niin suuri, että alempana olevat saattoivat pitää yläluokkien edustajia ihmeellisenä ja fantastisena fiktiona, jonakin täysin tavoittamattomissa olevana mutta silti konkreettisesti olemassa olevana.

Tapahtumat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1811: Walesin prinssi George Augustus Frederick aloitti yhdeksänvuotisen kautensa sijaishallitsijana, ja hänet tunnettiin arvonimellä Price Regent. Tämä Yrjöjen aikakauden alajakso aloitti virallisen sijaishallitsijuuden. Wellingtonin herttua piti ranskalaiset loitolla Fuentes de Oñorossa ja Albuherassa niemimaan sodassa. Sijaishallitsija järjesti 19. kesäkuuta 1811 kello 21.00 Carlton Housessa juhlat, joissa juhlistettiin hänen siirtymistään regentiksi. Luddiittikapinat. Glasgow'n kutojien mellakka.
1812: Pääministeri Spencer Perceval murhattiin alahuoneessa. Elginin marmoriesineiden viimeinen lähetys saapui Englantiin. Sarah Siddons vetäytyi näyttämöltä. Merenkulku- ja aluekiistat käynnistivät vuoden 1812 sodan Yhdistyneen kuningaskunnan ja Yhdysvaltojen välillä. Britit voittivat ranskalaiset armeijat Salamancan taistelussa. Kaasuyhtiö (Gas Light and Coke Company) perustettiin. Charles Dickens, viktoriaanisen ajan englantilainen kirjailija ja yhteiskuntakriitikko, syntyi 7. helmikuuta 1812.
1813: Jane Austenin "Ylpeys ja ennakkoluulo" julkaistiin. William Hedleyn Puffing Billy, varhainen höyryveturi, kulki sileillä kiskoilla. Kveekari Elizabeth Fry aloitti työnsä Newgaten vankilassa. Robert Southeysta tuli runoilija.
1814: Liittoutuneiden hyökkäys Ranskaan johti Pariisin sopimukseen, joka päätti yhden Napoleonin sodista. Napoleon luopui vallasta ja karkotettiin Elbaan. Wellingtonin herttua palkittiin Burlington Housessa Lontoossa. Brittisotilaat polttavat Valkoisen talon. Thames-joen jäällä järjestettiin viimeisen kerran markkinat, ja tämä oli myös viimeinen kerta, jolloin joki on jäätynyt. Lontoon kaduilla otettiin käyttöön kaasuvalaistus.
Wellington Waterloon taistelussa
1815: Ranskan Napoleon I häviää seitsemännelle koalitiolle Waterloon taistelussa. Napoleon karkotettiin Saint Helenalle. Englannin maissilailla rajoitettiin maissin tuontia. Sir Humphry Davy patentoi kaivostyöläisten turvalampun. John Loudon Macadamin tienrakennusmenetelmä otettiin käyttöön.
1816: Tulovero poistetaan. Indonesiassa sattui tulivuorenpurkaus, jonka seurauksena oli "kesätön vuosi". Mary Shelley kirjoitti Frankensteinin. William Cobbett julkaisi sanomalehtensä pamflettina. Britit palauttivat Indonesian hollantilaisille. Lontoon Regent’s Canalin ensimmäinen rakennusvaihe. Beau Brummell pakeni velkojiaan pakenemalla Ranskaan.
1817: Antonin Carême tarjosi sijaishallitsijalle upean juhla-aterian Brightonin Royal Pavilionissa. Prinsessa Charlotten (prinssi Regentin tyttären) kuolema synnytyskomplikaatioihin muutti synnytyskäytäntöjä. Elginin marmorit esillä British Museumissa. Kapteeni Bligh kuoli.
1818: Kuningatar Charlotte kuoli Kew'ssä. Manchesterin puuvillankehrääjät lakkoilivat. Mellakka Stanhopessa, Durhamin kreivikunnassa, lyijykaivostyöläisten ja Durhamin piispan miesten välillä Weardalen riistaoikeuksista. Piccadilly Circus rakennettiin Lontooseen. Frankenstein julkaistaan. Emily Brontë syntyi.
1819: Peterloon verilöyly. Prinsessa Alexandrina Victoria (tuleva kuningatar Victoria) kastettiin Kensingtonin palatsissa. Walter Scottin Ivanhoe julkaistiin. Sir Stamford Raffles, brittiläinen hallintomies, perusti Singaporen. Ensimmäinen höyrykäyttöinen alus (SS Savannah) ylitti Atlantin ja saapui Liverpooliin Savannahista, Georgiasta.
1820: Yrjö III kuoli. Sijaishallitsija nousi kuninkaaksi nimellä Yrjö IV. Yhdistyneen kuningaskunnan ylähuone hyväksyi lakiesityksen avioeron myöntämiseksi Yrjö IV:lle ja kuningatar Carolinalle, mutta julkisen painostuksen vuoksi lakiesityksestä luovuttiin. John Constable aloitti The Hay Wain -teoksen työstämisen. Cato Streetin salaliitto epäonnistui. Kuninkaallinen tähtitieteellinen seura perustettiin. Milon Venus löydettiin.

Merkittäviä henkilöitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sanomalehdet, esitteet ja julkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ackermannin arkisto
The Gentleman's Magazine
Brittiläiset toimittajat 1750–1820
Sanomalehdet sijaishallitsijoiden aikakaudella
The Times
The Observer
Weekly Political Register, William Cobbett
La Belle Assemblée

"Neckclothitania", 1818
Astleyn amfiteatteri, 1808-1811
Brightonin paviljonki, 1826
Carlton House, Pall Mall Lontoo.
Vauxhall Gardens, 1808-1811
All Souls -kirkko, arkkitehti John Nash, 1823
Regent's Canal, Limehouse, 1823
Frost Fair, Thames River, 1814
Piccadillyn sisäänkäynti Burlington Arcadeen, 1819
Walesin prinsessa Charlotte Augusta ja Saxe-Coburg-Saalfeldin prinssi Leopold, 1817
Aamupuku, Ackermann, 1820
Vesi Wentworthissa, Humphry Reptonissa, 1752–1818
Hanover Square, Horwoodin kartta, 1819
Beau Brummell, 1805
Waterloon taistelu, 1815
Almackin kokoushuone, 1805–1825
Drury Lane -sisustus. 1808
Ilmapallon nousu, James Sadler, 1811
Anatomi, Thomas Rowlandson, 1811
Regent's Park, Schmollingerin kartta, 1833
100 Pall Mall, entinen kansallisgalleria, 1824–1834
Cognocenti, Gillray Cartoon, 1801
Tullitoimisto, London Docks, 1811-1843
Custom and Excise, London Docks, 1820
Postivalmentaja, 1827
Spencer Percevalin salamurha, 1812
Pilleri Charing Crossissa, Ackermannin mikrokosmos Lontoossa, 1808–11
Covent Garden Theatre, 1827–28