The Observer

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
The Observer
The Observer logo.svg
Lehtityyppi sanomalehti
Julkaisija Guardian Media Group
Perustettu 1791
Päätoimittaja John Mulholland
Sitoutuneisuus keskusta-vasemmistolainen
Kotipaikkakunta Lontoo
Kotimaa Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Yhdistynyt kuningaskunta
Sivukoko berliner (aiemmin broadsheet)
Ilmestymistiheys viikoittain
Kieli englanti
Kotisivu observer.guardian.co.uk

The Observer on brittiläinen, sunnuntaisin ilmestyvä sanomalehti. Useimmissa kysymyksissä lehden linja on liberaali.[1]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lehden ensimmäinen 4. joulukuuta 1791 ilmestynyt numero oli maailman ensimmäinen sunnuntaisanomalehti. Sen toimitti W. S. Bourne.[2][3]

William Innell Clement hankki The Observerin vuonna 1814 muiden omistamiensa sanomalehtien jatkoksi. Myöhemmin Clement uhmasi vuonna 1820 annettua oikeuden päätöstä, jonka mukaan Cato Streetin salaliittoa käsitelleen oikeudenkäynnin yksityiskohtia ei saanut julkistaa.[2] Salaliiton tavoitteena oli murhata kaikki kabinetin jäsenet[4]. Päätoimittaja Lewis Doxat teki tapauksesta ison jutun ja käytti puupiirroksia sen tukemiseen.

Vuonna 1857 Doxat jäi eläkkeelle ja Joseph Snowe astui päätoimittajan virkaan. Snowen aikana lehden levikki laski nopeasti. Tämä johtui osittain siitä, että julkaisu asettui pohjoisvaltioiden puolelle Yhdysvaltain sisällissodan aikana 1861–1865.[5]

Liikemies Julius Beer osti lehden 1870 ja nimitti Edward Diceyn päätoimittajaksi. Henry Duff Traill korvasi hänet 1889. Beerin kuoltua 1891 lehden omistus siirtyi hänen pojalleen Frederickille, jonka vaimo Rachel toimi päätoimittajana 1891–1904.[3]

Vuonna 1911 William Waldorf Astor (1848–1919) osti The Observerin Harmsworthin perheeltä. Se pysyi Toryn lehtenä vuoteen 1942 saakka, jolloin J. L. Garvinin 34-vuotinen päätoimittajakausi päättyi. Garvin oli kirjoittanut eräässä pääkirjoituksessaan vuonna 1919, että ensimmäistä maailmansotaa seurannut Versailles’n rauhansopimus ”ei jättänyt saksalaisille muuta todellista toivoa kuin koston”.[5] Myöhemmin lehti julistautui sitoutumattomaksi, mikä oli siihen aikaan epätavallista.

Omistajuus siirtyi toiselle varakreivi Astorille, Waldorf Astorille, joka vuorostaan antoi sen 1948 pojilleen, joista David Astor (1912–2001) toimi päätoimittajana 27 vuotta. David Astor muutti lehden säätiön omistamaksi sanomalehdeksi, joka työllisti muun muassa George Orwellin.[2] Astorin päätoimittajakaudella The Observeristä tuli ensimmäinen valtakunnallinen sanomalehti, joka vastusti hallituksen hyökkäystä Suezille 1956. Lehti menetti tämän takia monia lukijoita.[5] Astorit myivät heikentyneen lehden vuonna 1977 yhdysvaltalaiselle öljy-yhtiölle Atlantic Richfieldille (nykyään ARCO), joka kauppasi sen vuorostaan Lonrho plc:lle 1981. Kesäkuusta 1993 lähtien lehti on kuulunut Guardian Media Groupiin.[2]

The Observerin toimittaja Farzad Bazoft teloitettiin Irakissa hirttämällä 1990 vakoilusta syytettynä. Bazoftin pidättäneen ja häntä kuulustelleen entisen Irakin tiedustelupalvelun everstin Kadem Askarin mukaan syytös vakoilusta oli aiheeton.[6]

27. helmikuuta 2005 alettiin julkaista The Observer -blogia[7]. Se teki lehdestä ensimmäisen omaa sisäistä päätöksentekotoimintaansa tarkoituksellisesti dokumentoivan sanomalehden.

Päivittäin ilmestyvää sisarjulkaisuaan The Guardiania seuraten The Observer muuttui sivukooltaan berliner-formaattiin sunnuntaina 8. tammikuuta 2006.[8]

British Press Awards -tilaisuudessa 2007 The Observer valittiin vuoden sanomalehdeksi.[9]

Liitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jokaisen The Observerin numeron mukana tulee lisämaksutta kuukausittainen lehti, joka kohdistetaan vuoroviikoin urheiluun, musiikkiin, naisille ja ruokaan. Lehtien nimet ovat Observer Sport Monthly, Observer Music Monthly, Observer Woman ja Observer Food Monthly. Näiden vaihtuvien lehtien lisäksi joka sunnuntai ilmestyy Observer Magazine.

The Observerin sisältöä liitetään The Guardian Weeklyyn kansainvälistä lukijakuntaa varten, ja niiden sekä Guardianin artikkeleita yhdistetään Guardian Monthlyyn. The Observer kytkeytyy myös henkilökohtaisiin raha-asioihin ja sijoittamiseen keskittyneeseen Money Observeriin, jota ryhdyttiin alun perin julkaisemaan The Observerin liitteenä. Money Observeristä tuli itsenäinen julkaisu 1979.

Päätoimittajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • W. S. Bourne & W. H. Bourne (1791 – 1800-luvun alku)
  • Vincent George Dowling (1800-luvun alku)
  • Lewis Doxat (n. 1850–1857)
  • Joseph Snowe (1857–1870)
  • Edward Dicey (1870–1889)
  • Henry Duff Traill (1889–1891)
  • Rachel Beer (1891–1904)
  • Austin Harrison (1904–1908)
  • James Louis Garvin (1908–1942)
  • Ivor Brown (1942–1948)
  • David Astor (1948–1975)
  • Donald Trelford (1975–1993)
  • Jonathan Fenby (1993–1995)
  • Andrew Jaspan (1995–1996)
  • Will Hutton (1996–1998)
  • Roger Alton (1998–)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. The Observer under investigation for breach of accurate reporting on Iran 11.7.2007. Centre for Research on Globalization. Viitattu 15.8.2007. (englanniksi)
  2. a b c d History of the Observer 6.6.2002. Guardian Unlimited. Viitattu 15.8.2007. (englanniksi)
  3. a b A brief history of The Observer Advertising information from Guardian Newspapers. Viitattu 15.8.2007. (englanniksi)
  4. The Cato Street Conspiracy The National Archives of the United Kingdom. Viitattu 15.8.2007. (englanniksi)
  5. a b c Observer text timeline 2007. Guardian Unlimited. Viitattu 15.8.2007. (englanniksi)
  6. Ed Vulliamy: Writer hanged by Iraq ’no spy’ 18.5.2003. The Observer. Viitattu 15.8.2007. (englanniksi)
  7. Observer Blog Guardian Unlimited. Viitattu 15.8.2007. (englanniksi)
  8. Claire Cozens: Observer announces relaunch date 19.12.2005. The Guardian. Viitattu 15.8.2007. (englanniksi)
  9. The British Press Awards 2007 6.4.2007. Press Gazette. Viitattu 15.8.2007. (englanniksi)