Mary Brunton
| Mary Brunton | |
|---|---|
 Mary Brunton, kuva teoksen Emmeline 2. painoksesta (1820) |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1. marraskuuta 1778 Orkneysaaret |
| Kuollut | 19. joulukuuta 1818 (40 vuotta) Edinburg |
| Kansalaisuus | skotlantilainen |
| Ammatti | kirjailija |
| Kirjailija | |
| Esikoisteos | Self-Control (1811) |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Mary Brunton (1. marraskuuta 1778 Orkneysaaret[1] – 19. joulukuuta 1818[2] Edinburg) oli skottilainen kirjailija.
Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mary Balfour syntyi Thomas Balfourin ja Frances Ligonierin tyttärenä Burrayssa, Orkney-saarilla.[1] Eversti Balfour oli Trenabyn 2. laird.[3] Hän omisti maata Orkneysaarilla. Äitinsä puolelta Mary polveutui Ranskasta aikanaan uskonnollisia vainoja maanpakoon lähteneistä hugenoteista.[3] Hänen äidinpuoleinen isosetänsä oli taistellut Hannoverin armeijassa jakobiitteja vastaan ja saanut siitä ansiosta Ligonierin jaarlin arvon.[3]
Lapsena Mary sai melko suppean koulutuksen. Hänen äitinsä opetti tytölle kuitenkin musiikkia sekä ranskan ja italian kieltä.[1] 16-vuotiaana Mary joutui ottamaan vastuun isänsä talouden hoitamisesta.[2]
Vuonna 1798 Mary tapasi pastori Alexander Bruntonin ja rakastui tähän. Alexander oli Skotlannin kirkon pappi, josta myöhemmin tuli itämaisten kielten professori. Maryn äiti ei pitänyt sulhasehdokasta sopivana tyttärelleen sopivana, koska tämän isä oli kenkäkauppias.[2] Hän lähetti tyttärensä vähäksi sisarensa luo Gairsayn saarelle ja toivoi ihastuksen haalistuvan ajan myötä.[3] Legenda väittää, että pastori Brunton souti saarelle, jossa Mary asui ja haki nuorikkonsa pois.[1] Tutkija R. P. Feredayn mukaan tämä ei pidä paikkaansa, vaan tosiasiassa Mary lähti itse kotoaan ja avioitui Bruntonin kanssa 4. tai 5. joulukuuta 1798.[2]
Aluksi Bruntonit asuivat Haddingtonin liepeillä Boltonissa, Skotlannissa, josta he muuttivat syksyllä 1803 Edinburgiin.[2] Alexander Brunton nimitettiin 1813 Edinburghin yliopiston itämaisten kielten professoriksi.[2] Pariskunnan avioliitto oli pitkä ja onnellinen. Heillä oli yhteisiä kiinnostuksenkohteita. He tekivät mm. kolme (vuonna 1809, 1812 ja 1815) matkaa Englantiin ja Walesiin.[2] Matkoilla Mary tallensi havaintojaan päiväkirjaan. Monien aikalaisten tavoin Mary Brunton piti päiväkirjaa, johon kirjoitti oman arkielämänsä pikkuasioista.[1]
Pariskunnalle ei toiveista huolimatta pitkään aikaan syntynyt lasta. Mary huomasi viimein 40-vuotiaana odottavansa lasta. Raskaus kuitenkin päättyi komplikaatioihin. Poika syntyi keskosena 7. joulukuuta 1818.[2] Synnytyksen jälkeen Mary sairastui kuumeeseen ja menehtyi sen seurauksena 19. joulukuuta 1818.[2]
Alexander Brunton eli vielä pitkään vaimonsa jälkeen. Hän julkaisi persian kielen kieliopin 1822.[2] Alexander kuoli 1854 82-vuotiaana Perthshiressa.[2]
Kirjallinen ura ja teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ensimmäistä kirjaansa (Self-Control) Mary Brunton alkoi kirjoittaa 1809.[1] Aluksi hän ei kertonut kirjoittamisestaan edes aviomiehelleen.[2] Teos oli valmis 1811 ja se julkaistiin samana vuonna. Elinaikanaan Brunton sai julki vain kaksi romaania. Niiden lisäksi häneltä jäi kesken novelli Emmeline, joka julkaistiin postuumina 1819 kirjailijan kuoleman jälkeen. Emmeline kertoo avioeron kokeneesta naisesta.
Mary Brunton itse painotti kirjoittavansa siitä syystä, että halusi korostaa uskonnollisia teemoja. Se on kuitenkin vain osa hänen romaaniensa sisältöä. Tutkija Katherine Wrightin mukaan Bruntonin teoksia ei pysty sijoittamaan mihinkään tiettyyn kategoriaan, sillä ne sisältävät opettavaisen aineksen lisäksi mm. romantiikkaa ja realismia.[3] Bruntonin romaanit ovat täynnä värikkäitä juonikuvioita, kuten esim. naisenryöstö, kaksintaisteluja ja naamiaisia.[3] Kirjojen sankarittaret ovat persoonaltaan itsevarmoja ja monipuolisia naistyyppejä.[3]
Kirjailijana Mary Brunton oli Jane Austenin aikalainen. Austenin perhe oli lukenut ainakin toisen Bruntonin julkaistuista romaaneista. Romaani sai Austeneilta myönteisen vastaanoton, vaikka he toisaalta he myös nauroivat tekijän kustannuksella.[1] Jane Austen itse piti romaania Self-Control liian realistisena omaan makuunsa nähden.[1]
Mary Bruntonin vaikutus kirjailijana oli vain lyhytaikainen. Hän nousi teoksillaan nopeasti maineeseen, mutta niiden suosio haihtui nopeasti ja kirjailija vaipui sittemmin unholaan.[1] Bruntonia onkin kutsuttu skottilaisen kirjallisuuden unohdetuksi nimeksi.[1]
Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Self-Control (romaani), 1811
- Discipline (romaani), 1814
- Emmeline (novelli), 1819
Teoksesta Self-Control julkaistiin alkuvuonna 2014 uusi Anthony Mandalin toimittama englanninkielinen laitos, jonka on kustantanut Pickering & Chatto.[3]
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Mary Brunton, Elizabeth Grant, Catherine Sinclair: Scottish Women Writers: Self-Control, Memoirs of a Highland Lady, Modern Accomplishments (2014). Palimpsest Books. ISBN 9781910486283.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h i j Laura Boyle: Mary Brunton: The Forgotten Scottish Novelist Jane Austen Center, 16.7.2011. (englanniksi) Viitattu 15.1.2016.
- ↑ a b c d e f g h i j k l Ruth Facer: Mary Bruntonin elämäkerta (PDF). Chawton Housen sivustolla, kesäkuu 2012. (englanniksi) Viitattu 15.1.2016.
- ↑ a b c d e f g h Katherine Wright: Mary Brunton: Orcadian novelist Edinburghin yliopisto, 14.8.2013. (englanniksi) Viitattu 15.1.2016.
| ||||||||||||||||||
