Kaasuvalaistus
Wikipedia
Kaasuvalaistus yleistyi nopeasti kaupunkikaasun käyttöönoton myötä. Alkuun valaisimet olivat pelkkiä kaasusoihtuja, joiden valaisu perustui liekissä hehkuvaan hiileen. Valokaasun täytyi siten sisältää hiilivetyjä, jotka paloivat valaisevalla liekillä.
Kaupunkien keskustoihin ilmestyi nopeasti lyhtypylväitä, joissa paloi kaasuvalo öisin. Syntyi myös ammattikunta, jonka tehtävänä oli sytytellä valot joka ilta. Sittemmin tekniikka kehittyi, sytyttäminen ja sammuttaminen hoidettiin automaattisilla lyhdyillä, jotka reagoivat kaasuverkon paineeseen. Päivisin niissä paloi vain pieni herätystuli. Kunnolla kaasuvalo alkoi loistaa vasta 1800-luvun lopulla hehkusukan keksimisen jälkeen.
Sähkövalo syrjäytti kaasuvalon 1900-luvulla.
Nykyään kaasuvaloa tapaa retkivalaisimissa ja sähköverkon ulottumattomissa. Armeijan käyneille Tilleyn lyhdyt ovat myös tuttuja, niissä käytetään valopetrolia nestekaasun sijaan. Tilley-lamput olivat yleisessä käytössä Suomen maaseudulla vielä 1960-luvulla, kun sähköverkko ei yltänyt kaikille seuduille. Led-valaistustekniikka tulee luultavasti syrjäyttämään kaasuvalaistuksen kokonaan.
