Valokaari
Wikipedia
Valokaari on fysikaalinen ilmiö, joka syntyy, kun kahden elektrodin välinen jännite nousee niin suureksi, että sähkövirta purkautuu sähköä johtamattoman materiaalin esimerkiksi ilman läpi. Valokaaressa elektronit ovat sähkökentän vuoksi kiihtyvässä liikkeessä ja siis emittoivat sähkömagneettista säteilyä, jonka näkyvät aallonpituudet voidaan aistia valona. Elektronien liike-energia lämmittää törmäyskohdetta, jolloin esim. rauta kuumenee noin 3500 ja ilma noin 5000-50000 Kelvinasteen lämpöiseksi, (jolloin ilma ionisoituu).
Valokaari voi sytyttää palamaan kaasuja ja hiukkasia ja aiheuttaa voimakkaita radiotaajuisia häiriöitä. Valokaarta käytetään hitsauksessa ja metallien sulatuksessa valokaariuunissa tarvittavan korkean lämpötilan aikaansaamiseen.
Suurjännitetekniikassa käytetään muun muassa valokaarireleitä suojaamaan kojeistoja valokaaripurkauksien aiheuttamilta tuhoilta.
