Elohopeahöyrylamppu

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tyypillinen elohopeahöyrylamppu

Elohopeahöyrylamppu on kaasupurkauslamppu, joka tuottaa valoa sähköpurkauksista elohopeahöyryn ja loisteaineen avulla. Se edustaa käytöstä poistuvaa, 1930-luvulla kehitettyä tekniikkaa. Monimetallilamput ovat korvanneet elohopeahöyrylamput useissa käyttökohteissa.

Toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lampun valontuotto perustuu elohopeahöyryn korkeassa lämpötilassa ja paineessa lähettämään sähkömagneettiseen säteilyyn, josta pääosa on näkyvää valoa ja osa ultraviolettisäteilyä. Polttimoa ympäröi loisteaineella pinnoitettu suojakupu, joka ultraviolettisäteilyn vaikutuksesta säteilee näkyvää valoa. Näin haitallista säteilyä ei myöskään pääse ulos.

Elohopealampun suojakupu voi kuitenkin särkyä esimerkiksi lämpötilanvaihtelun vuoksi, jolloin paljas polttimo saattaa jäädä toimimaan. Tällainen elohopealamppu näyttää palaessaan himmeän sinivihreältä ja on vaarallinen: ultraviolettisäteily voi aiheuttaa silmä- ja ihovaurioita. Näin ollen rikkoontunutta elohopealamppua ei tule katsoa eikä sen valossa oleskella.

Elohopealampun polttimo taas on valmistettu kvartsilasista joka kestää hehkuvan elohopeahöyryn kuumuutta joka sulattaisi tavallisen lasin.

Valontuotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elohopeahöyrylampun emittoiman valon spektri.

Elohopealamppu tuottaa melko valkoista valoa, joka on aavistuksen verran sinertävää tai vihertävää. Värintoisto on kohtalainen. Elohopealamput ovat suuritehoisista kaasupurkauslampuista hankintahinnaltaan edullisimpia, mutta myös valontuotoltaan ja hyötysuhteeltaan huonoimpia. Ne myös menettävät merkittävästi valotehoaan elinkaarensa aikana. Tämän vuoksi ne tulisi vaihtaa uusiin säännöllisin väliajoin, vaikka lamput vielä toimisivatkin.

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ultraviolettivalossa fluoresoivia mineraaleja.

Elohopeahöyrylampun valontuotto käytettyä sähkötehoa kohden on moninkertainen hehkulamppuun verrattuna, mutta se soveltuu huonosti lyhytjaksoiseen käyttöön, kuten asuintilojen valaistukseen.

Tievalaistuksessa elohopealamput ovat vallitseva tyyppi. Vielä noin puolet kaikista Suomen katuvaloista on elohopealamppuvalaisimialähde?, mutta niiden määrä vähenee. Elohopealamppuja ei enää asenneta uusiin tievalaistuskohteisiin, mutta halvan hankintahinnan vuoksi niitä on asennettu aivan viime vuosiin asti jonkin verran esimerkiksi kerrostalojen ja muiden kiinteistöjen pihoille. EU-asetuksen myötä elohopeahöyrylamppujen markkinoille saattaminen tulee kielletyksi vuonna 2015. Tämän vuoksi ne poistuvat kokonaan käytöstä tulevina vuosina.

Elohopeahöyrylampun käyttö edellyttää kuristimella varustettua valaisinta, minkä vuoksi sitä ei voida käyttää hehkulampulle tarkoitetuissa valaisimissa. Hehkulamppuvalaisimissa voidaan korvaavana vaihtoehtona käyttää sekavalolamppua.

Ultraviolettielohopealamppu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paljas elohopeahöyrylamppu ilman loisteainetta tuottaa voimakasta ultraviolettisäteilyä ja tällaista lampputyyppiä kutsutaan usein yleisesti ultraviolettilampuksi.

Tällaisella lampulla tuotettua ultraviolettisäteilyä käytetään myös desinfiointiin mm. sairaaloissa ja vedenpuhdistuksessa jossa UV-säteily tappaa mikrobit, bakteerit ja muut haitalliset eliöt. Ultraviolettilamppua käytetään myös erilaisten aineiden fluoresenssin, ja geologisissa tutkimuksissa mineraalien fluoresenssin tutkimisessa.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]