Cerium
|
|||||
| Yleistä | |||||
| Nimi | Cerium | ||||
| Tunnus | Ce | ||||
| Järjestysluku | 58 | ||||
| Luokka | Lantanoidit | ||||
| Lohko | f | ||||
| Ryhmä | - | ||||
| Jakso | 6 | ||||
| Tiheys | 6,77×103 kg/m3 | ||||
| Väri | teräksenharmaa | ||||
| Löytövuosi, löytäjä | 1803, Jöns Jacob Berzelius, Wilhelm von Hisinger ja Martin Heinrich Klaproth | ||||
| Atomiominaisuudet | |||||
| Atomipaino | 140,116[1] amu | ||||
| Atomisäde, mitattu (laskennallinen) | 185 pm | ||||
| Kovalenttisäde | 165 pm | ||||
| Van der Waalsin säde | - pm | ||||
| Orbitaalirakenne | [Xe] 4f15d16s2 | ||||
| Elektroneja elektronikuorilla | 2, 8, 18, 19, 9, 2 | ||||
| Hapetusluvut | +III, +IV | ||||
| Kiderakenne | pintakeskinen kuutiollinen (face centered cubic, FCC) | ||||
| Fysikaaliset ominaisuudet | |||||
| Olomuoto | kiinteä | ||||
| Sulamispiste | 1068 K (795 °C) | ||||
| Kiehumispiste | 3716 K (3443 °C) | ||||
| Höyrystymislämpö | 414 kJ/mol | ||||
| Äänen nopeus | 2100 m/s 293,15 K:ssa | ||||
| Muuta | |||||
| Elektronegatiivisuus | 1,12 (Paulingin asteikko) | ||||
| Ominaislämpökapasiteetti | 0,192 kJ/kg K
|
||||
| Tiedot normaalilämpötilassa ja -paineessa | |||||
Cerium (lat. cerium) on kemiallinen lantanoideihin kuuluva alkuaine, jonka kemiallinen merkki on Ce ja järjestysluku 58 sekä CAS-numero 7440-45-1. Tiheys on 6,75 g/cm3. Sen sulamispiste on 1071 K (798 °C) ja kiehumispiste 3699 K (3464 °C).
Cerium on teräksenharmaa, kiiltävä metalli, joka hapettuu kosteassa ilmassa. Hapot ja kuuma vesi reagoi ceriumin kanssa, jolloin kehittyy vetyä. Puhdas cerium todennäköisesti syttyy, jos sitä raaputtaa veitsellä.
Ceriumilla on se mielenkiintoinen ominaisuus, että puristamalla tai viilentämällä metallia, sen hapetusluku muuttuu 3:sta 4:ksi.
Ceriumia käytetään pyroforisissa metalliseoksissa muun muassa sytyttimien kivissä. Lisäksi ceriumia on käytetään myös itsepuhdistavissa uuneissa ja kestomagneeteissa.
Ceriumin löysivät Jöns Jacob Berzelius, W. von Hisinger ja Martin Heinrich Klaproth vuonna 1803. Nimensä alkuaine sai kääpiöplaneetta Cereksen mukaan, joka oli löydetty pari vuotta aikaisemmin.[2] Cerestä pidettiin alkuaineen nimeämisen aikaan vielä planeettana.[3]
Ceriumyhdisteitä [muokkaa]
Ceriumoksidia lisätään eräisiin lasilaatuihin, joita käytetään esimerkiksi ydinvoimaloissa, röntgenlaitteissa ja televisioissa. Ceriumoksidi suojaa lasia röntgen- ja ultraviolettisäteilyltä. Ceriumoksidia käytetään myös autojen katalysaattoreissa.[4]
Ceriumsulfidia käytetään punaisena väriaineena, jolla värjätään laatikoita, leluja ja kotitaloustavaroita.[4]
Ceriumnitraattia lisättiin aikoinaan kaasuvalojen sukkaan, jotta kaasu paloi puhtaammin.[4]
Lähteet [muokkaa]
- ↑ Michael T. Wieser & Tyler B. Coplen: Atomic Weights of the Elements 2009 (IUPAC technical report). Pure and Applied Chemistry, 2011, 83. vsk, nro 2. IUPAC. Artikkelin verkkoversio Viitattu 16.4.2011. (englanniksi)
- ↑ http://www.3rd1000.com/elements/Cerium.htm
- ↑ http://hubblesite.org/newscenter/archive/releases/2007/27/background/ Hubble Images of Asteroids Help Astronomers Prepare for Spacecraft Visit: When Ceres and Vesta Were Planets
- ↑ a b c Marko Hamilo: Punainen vihreiden metalli Helsingin Sanomat 20.6.2010 (alkuainesarjan artikkeli ceriumista). Viitattu 12.7.2010.
