Martin Klaproth
Martin Heinrich Klaproth (1. joulukuuta 1743 – 1. tammikuuta 1817) oli saksalainen itseoppinut apteekkari ja kemisti, joka löysi monia alkuaineita.[1]
Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Martin Klaproth aloitti uransa apteekkarin apulaisena Quedlinburgissa, Hannoverissa, Berliinissä ja Danzigissa. 1780 hän perusti oman apteekin Berliiniin. Vuonna 1783 Klaproth sai pojan, Julius Klaprothin, josta tuli tunnettu orientalisti. Vuodesta 1782 Martin Klaproth toimi Ober-Collegium Medicumin asessorina ja vuodesta 1787 kemian lehtorina Preussin kuninkaallisen tykistön koulussa. Vuonna 1810 perustettiin Berliinin yliopisto, josta hän sai kemian professuurin. Elämänsä aikana Martin Klaproth eteni Saksan johtavaksi kemistiksi.[1]
Teot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Klaproth tunnettiin tarkkana ja uuraana työskentelijänä, joka antoi merkittävän panoksen analyyttisen kemian ja mineralogian systematisoimiseen. Hän edisti kvantitatiivisen tutkimuksen käyttöä kemiassa ja oli yksi ensimmäisiä Lavoisierin oppien kannattajia Ranskan ulkopuolella.
Apteekkarin työssään Klaproth löysi useita alkuaineita. Vuonna 1791 hän eristi titaanin rutiilista uskoen sen olevan aiemmin tuntematon, mutta William Gregor oli jo löytänyt titaanin aiemmin samana vuonna ilmeniitistä. Klaproth ehti kuitenkin ensimmäisenä eristämään uraanin pikivälkkeestä 1789 ja zirkoniumin samana vuonna. Klaproth myös tunnisti ne alkuaineiksi kuitenkaan onnistumatta niiden saamisessa metalliseen olomuotoon. Hän myös kuvaili ensimmäisenä useiden yhdisteiden koostumukset, mukaan lukien useita vastalöydettyjen telluriumin, strontiumin, ceriumin ja kromin yhdisteitä.[1]
Klaprothin ei antanut uraanille nimeä klaprothium sen aikaisen nimeämiskäytännön mukaisesti. Ilmeisesti hän oli liian vaatimaton, ja sen sijaan ehdotti vasta löydetyn Uranus-planeetan mukaan "väliaikaista" nimeä uraani, kunnes parempi nimi löydettäisiin. Nimi uraani kuitenkin jäi käyttöön. Myöhemmin jaksollisen järjestelmän seuraavat alkuaineet, neptunium ja plutonium nimettiin seuraten Klaprothin vahingossa aloittamaa tapaa liikkuen planeettakunnassa ulommas: Neptunus ja Pluto olivat Uranuksesta seuraavat planeetat.[2]
Klaprothin kraatteri kuussa on saanut nimensä Martin Klaprothin mukaan[1].
Julkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Klaprothin julkaisut, joita kertyi yli 200 kappaletta, on koottu teoksiin Beiträge zur chemischen Kenntnis der Mineralkörper (5 osaa, 1795–1810) ja Chemische Abhandlungen gemischten Inhalts (1815). Hän julkaisi myös sanakirjan Chemisches Wörterbuch (1807–1810). Luettelo Klaprothin julkaisuista on saatavissa Brandenburgin tiedeakatemian kotisivuilta ([1]).[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e Encyclopedia Britannica: Martin Klaproth. 11. painos, Cambridge, 1911.
- ↑ Goldschmidt, B.: Uranium's Scientific History 1789–1939. Uranium Instituten 14. kansainvälinen symposium, Lontoo, 1989.
| ||||||||||||||||||||||
