Ceres

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee kääpiöplaneettaa. Nimen muita merkityksiä on lueteltu täsmennyssivulla.
1 Ceres
Ceres optimized.jpg
Löytäminen
Löytäjät Giuseppe Piazzi
Löytöaika 1. tammikuuta 1801
Kiertoradan ominaisuudet
Keskietäisyys Auringosta 413 715 000 km
2,766[1] AU
Pienin etäisyys Auringosta 381 419 582 km
2,544 AU
Suurin etäisyys Auringosta 447 838 164 km
2,987 AU
Eksentrisyys 0,08[2]
Kiertoaika Auringon ympäri 4,6 vuotta[2]
Synodinen kiertoaika 366,7 d
Keskiratanopeus 17,882 km/s
Inklinaatio 10,587°
Kuiden lukumäärä 0
Fyysiset ominaisuudet
Päiväntasaajan halkaisija 975×909 km
Pinta-ala 2,850,000 km2
Massa 9,445×1020[1] kg
Keskitiheys 2,08 g/cm3
Putoamiskiihtyvyys pinnalla 0,26[1] m/s2
Pyörähdysaika 0 d 9 h 7,2 m
Akselin kaltevuus 4–5°
Absoluuttinen kirkkaus 3,34
Albedo 0,113[1]
Pakonopeus 0,51[1] km/s
Asteroidiluokka G
Pinnan lämpötila alin: ?
keski: 167 K[1]
ylin: 239 K
Kaasukehän ominaisuudet
Kaasunpaine Minimaalinen?
Koostumus
H2O?[3]

Ceres (virallisesti 1 Ceres, symboli: Ceres symbol.svg) on Marsin ja Jupiterin välisellä asteroidivyöhykkeellä sijaitseva kääpiöplaneetta.[4] Se on kääpiöplaneetoista pienin, mutta asteroidivyöhykkeen suurin asteroidi.[5] Se on ensimmäinen asteroidivyöhykkeen löydetyistä kappaleista ja ensimmäinen löydetty kääpiöplaneetta. Ceres on myös lähimpänä Aurinkoa sijaitseva kääpiöplaneetta. Sen massa käsittää jopa 32 prosenttia koko asteroidivyöhykkeen yhteenlasketusta massasta.[6]

Ceresin löysi Giuseppe Piazzi 1. tammikuuta 1801.[7] Ceres on todennäköisesti asteroidivyöhykkeen ainut kappale, joka täyttää kääpiöplaneetan määritelmän. Ceresin lisäksi ainoastaan Vesta ja ehkä myös Pallas voivat täyttää sen.[5] Jos transneptunisia kohteita ei lasketa asteroideiksi, kuten ei IAU:n planeetan määritelmässä ja muutamissa muissakaan lähteissä tehdä, Ceres on aurinkokunnan suurin asteroidi.[8] Jos transneptuniset kappaleet luetaan asteroideiksi, niin Eris ja Pluto ovat suurimmat asteroidit. Sekaannusta asiassa aiheuttaa se, että nimitykset asteroidi ja pikkuplaneetta on pitkään mielletty synonyymeiksi, mutta enää ne eivät sitä välttämättä ole.[9][10][11][12][13][14]

Löytäminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisen kerran olettamuksia Marsin ja Jupiterin välisestä planeetasta teki Johann Elert Bode vuonna 1772.[15] Hänen olettamuksensa perustuivat Titiuksen–Boden lakiin, matemaattiseen sääntöön, jonka avulla pystyttiin laskemaan planeettojen etäisyydet toisiinsa nähden. Laki mahdollisti planeetan sijaitsemisen kyseisellä paikalla.[15] Uranuksen löytäminen 1781 kasvatti teorian uskottavuutta ja hypoteettisen planeetan etsinnät aloitettiin.[15] Tätä ryhmää johti Franz Xaver von Zach. Ryhmä ei löytänyt Cerestä, mutta useita muita suuria asteroideja, tosin vasta Ceresin löytämisen jälkeen.[16]

Ceres löydettiin vahingossa, kun Giuseppe Piazzi[7] etsi Mayer 87 -nimistä tähteä, jonka Francis Wollaston oli listannut väärään kohtaan Mayerin luettelossa. Mayer 87:n sijasta Piazzi löysi tähden kaltaisen liikkuvan kappaleen, jota hän luuli aluksi komeetaksi.[17]

Piazzi tarkkaili Cerestä kaikkiaan 24 kertaa, joista viimeinen oli 11. helmikuuta 1801, jolloin sairastuminen keskeytti hänen työnsä. Piazzi ilmoitti löydöstään kirjeitse muille tähtitieteilijöille. Kirjeiden mukaan hän oli löytänyt komeetan, mutta kirjoitti kuitenkin: "Koska sen liike on hidasta ja tasaista, uskon löytäneeni jotain paljon parempaa kuin pelkän komeetan."[15] Helmikuun alussa Ceres katosi Auringon taakse. Huhtikuussa Piazzi lähetti täydelliset muistiinpanonsa Orianille, Bodelle ja Lanandalle. Kun tulokset oli tarkastettu, ne julkistettiin syyskuussa Monatliche Correspondenz -nimisessä tähtitieteen julkaisussa.[17]

Ceresin ilmestyttyä jälleen Auringon takaa nuori saksalainen astronomi Carl Friedrich Gauss kehitti Ceresin kiertoradan muistiinpanoja hyväksi käyttäen määritystavan. Muutamassa viikossa Gauss ennusti Ceresin kiertoradan ja lähetti työnsä Monatliche Correspondenzin päätoimittajalle 13. joulukuuta 1801, joka varmisti Ceresin löytyneen uudelleen kiertoradaltaan, ja Ceres nostettiin planeettojen listaan.[15]

Nimeäminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ceres nimettiin aluksi Ceres Ferdinandeaksi,[18] roomalaisen mytologian kasvien jumalattaren mukaan ja Sisilian kuninkaan, Ferdinand III:n, mukaan. Kun Napoleon valtasi Molempain Sisiliain kuningaskunnan vuonna 1798, muiden valtioiden mielestä Ferdinandea ei enää sopinut planeetan nimeksi ja liite poistettiin nimestä. Cerestä kutsuttiin lyhyen aikaa Saksassa myös Heraksi.[19] Sittemmin nimi Hera annettiin toiselle asteroidille, jonka J. C. Watson löysi vuonna 1868.[20]

Määrittely[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vasemmalta oikealle: Eris, Kharon, Ceres ja Maa.

Cereksen asema aurinkokunnassa on vaihtunut monesti. Sitä pidettiin planeettana yhdessä Pallaksen, Junon ja Vestan kanssa noin puolen vuosisadan ajan,[15] kunnes ne uusien asteroidien löydyttyä (alkaen Astraean löytymisestä vuonna 1845) poistettiin planeettojen joukosta 1850-1860-luvulla. Vestan löytymisestä Astraean löytymiseen saakka tähtitieteeseen johdattelevissa teksteissä 11 planeettaa lueteltiin sen mukaan, miten kaukana ne ovat Auringosta.[21][22]

Vuonna 1851 Marsin ja Jupiterin välissä kiertäviä kohteita tunnettin jo 15 (viimeisimpänä löydetty oli Eunomia symboli: 15 Eunomia symbol.svg), ja ne listattiin edelleenkin etäisyytensä mukaiseen järjestykseen, kuten muutkin planeetat. Tämä kuitenkin muuttui jo samana vuonna J. F. Encken toimesta Berliner Astronomisches Jahrbuchissa. Encke oli ensimmäinen, joka antoi asteroideille numeroinnin ja luetteli ne löytämisjärjestyksensä mukaisesti. Hän antoi asteroideille uudenlaiset symbolit, ympyröidyt numerot, korvaamaan niiden aikaisempia symboleita. Encken aikomus ei kuitenkaan ollut erottaa asteroideja planeetoista, vaan vain helpottaa niiden symbolien merkitsemistä, sillä monet uusista symboleista olivat vaikeasti piirrettäviä, ja uusien symbolien kehittäminen yhä uusille löydetyille asteroideille oli osoittautunut hankalaksi tehtäväksi. Numerosymbolit tekivät asian paljon yksinkertaisemmaksi. Hän kuitenkin aloitti numeroinnin Astraeasta ja antoi sille uuden symbolin ①, Eunomian symboliksi tuli ⑪. Cereksestä, Pallaksesta, Junosta ja Vestasta hän käytti edelleen niiden vanhoja symboleja (⚳, ⚴, ⚵ ja ⚶), ja listasi ne edelleenkin etäisyyden mukaan muiden planeettojen kanssa. Vuonna 1852 samassa julkaisussa hän yhä aloitti numerosymbolien käytön Astraeasta, mutta oli vaihtanut sen symbolin ympyröidyksi viitoseksi (⑤), täten myös muiden asteroidien symbolit olivat muuttuneet. Eunomian symboliksi oli tullut ⑮. 1864 Berliner Astronomisches Jahrbuchissa Encke antoi Cerekselle, Pallakselle, Junolle ja Vestalle numerosymbolit ①, ②, ③ ja ④. Vähitellen näistä symboleista kehkeytyivät asteroidien järjestysnumerot.[21]

Kun Ceres ja muut Marsin ja Jupiterin välissä kiertävät kappaleet olivat menettäneet planeetan aseman, niitä ruvettiin yleisesti kutsumaan asteroideiksi (William Herschel oli käyttänyt kyseistä termiä kuvaamaan näitä kohteita jo vuonna 1802, sillä ajan parhaatkin kaukoputket näyttivät ne vain tähtimäisinä valopisteinä, kun muut planeetat näkyivät kiekkoina). Asteroideista ruvettiin käyttämään myös nimitystä pikkuplaneetta.[23][21]

2000-luvun alussa oli löydetty useita suuria transneptunisia kohteita, mutta tähtitieteilijät eivät olleet yksimielisiä, pitäisikö niitä sanoa planeetoiksi. Ongelma johtui siitä, että Plutoa oli pidetty planeettana löytymisestään asti (vuonna 1930), mutta nyt sen ymmärrettiin olevan vain ensimmäinen Neptunuksen takaa löydetty kohde. Erityisesti asiaan vaikutti se, että oli löydetty myös Plutoa suurempi kohde 2003 UB313, joka sai myöhemmin nimen Eris.[24]

IAU asetti komitean luomaan planeetalle määritelmää, ja aluksi näytti siltä, että kaikki pyöreät tähteä kiertävät kohteet hyväksyttäisiin planeetoiksi, jos ne eivät ole kuita tai tähtiä. Erisistä, Kharonista ja Ceresistä oli tulossa planeettoja vuonna 2006. Komitea toi määritelmän julki 16. elokuuta 2006. IAU kuitenkin hyväksyi 24. elokuuta 2006 hieman erilaisen planeetan määritelmän, ja sen perusteella Ceresistä tuli kääpiöplaneetta.[25] Myös Plutosta ja Erisistä tuli kääpiöplaneettoja.[26][27]

Fyysiset ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Asteroidien kokovertailua, taustalla Maan Kuu. Ceres on ensimmäinen vasemmalta.
Ceres, Maan Kuu ja Maa samassa kokosuhteessa

Ceresin läpimitta on arviolta 950 km[1] ja massa 9,445×1020 kilogrammaa[1], joka on noin 32 %[6] koko asteroidivyöhykkeen massasta. Se on 2,766 AU:n päässä Auringosta, sen radan eksentrisyys e = 0,080, eli rata on melko ympyrämäinen, ja radan kaltevuus on 10,587°. Ceres on asteroidi, jonka massa on muokannut sen pyöreäksi. Sen pinnan keskilämpötila on 167 K.[1]

Ceresin akselikallistuma on 4–5° ja pyörähdysaika 0,3781 vuorokautta. Ceresillä saattaa olla heikko kaasukehä ja pinnalla huurtumista. Ceresin pakonopeus on 510 m/s ja putoamiskiihtyvyys 0,27 m/s².

Kaavakuva Ceresin arvellusta rakenteesta.

Ceres on hiilipitoinen G-tyypin asteroidi. Tämä asteroidien alalaji on suhteellisen harvinainen. Ceresin pinnan valonheijastuskyky eli albedo on 0,113 ja tiheys on 2,08 g/cm³. Tutkijat väittävät Ceresillä olevan 60–120 km:n paksuinen vesijäävaippa[28] ja vettä 200 miljoonaa kuutiokilometriä, eli Ceresin massasta neljännes olisi vettä. Ceresin pinnalla voidaan havaita avaruuskaukoputkella ainakin valkea täplä ja tummia pilkkuja. Vuoden 2009 alussa Ceresin magnitudi oli 6,9, eli se näkyi poikkeuksellisen hyvin.[29]

Vaikka Ceres onkin asteroidivyöhykkeen suurin asteroidi se ei silti ole niistä kirkkain. Kirkkain asteroidi on Vesta, koska se kiertää Cerestä lähempänä Aurinkoa ja sen albedo on kolminkertainen.[30]

Ceresin pinta on luultavasti samantapainen kuin muillakin C-tyypin asteroideilla.[31]

Sisäosat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ceresin rakenteen arvioidaan olevan kivinen sydän, jota ympäröi jäinen vaippa.[30] Tämä 100 kilometrin säteinen vaippa (23-28 % Ceresin massasta[32]) sisältää 200 miljoonaa kuutiokilometriä vettä, mikä on enemmän kuin Maan nestemäinen vesi. Tätä teoriaa tukevat esimerkiksi Keck -teleskoopin tekemät havainnot.[33]

Ilmakehä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

On arvioita, että Ceresillä olisi heikko kaasukehä ja pinnalla olevaa jäävettä.[34] Jäävesi on epävakaata yli 5 AU:n päässä Auringosta,[35] joten se lienee sublimoitunut, mikäli Auringon säteily kohdistuu suoraan siihen. Vesijää voi toki liikkua Ceresin syvempiin kerrostumiin, mutta poistuu sieltä melko nopeasti. Niinpä vesijään höyrystymistä on vaikeaa havaita. Voisi olla mahdollista havaita höyrystymistä esimerkiksi uusien kraatterien lähistöltä. Ultraviolettihavaintoja on tehty etenkin Ceresin pohjoisnavalla.[36]

Mahdollinen elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Cerestä ei kovin yleisesti pidetä erityisen hyvänä kohteena elämälle, kuten Marsia ja Jupiterin kuuta Europaa. Jotkut tieteilijät kuitenkin arvioivat, että siellä voisi olla elämää ja että todisteita siitä löytyisi Ceresistä Maahan päätyneestä kappaleesta. On myös arvioitu, että Ceresillä olisi saattanut aiheuttaa elämän synnyn Maasta peräisin oleva kappale.[37]

Kiertorata[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ceresin (sininen) ja joidenkin planeettojen (valkoinen/harmaa) kiertoratoja.

Ceresin kiertorata sijaitsee asteroidivyöhykkeellä Marsin ja Jupiterin välillä. Sen Auringon kiertoaika on 4,6 vuotta. Ceresin kiertorata on kohtalaisen inklikoitunut (10,585°, vrt. Merkurius 7°) ja kohtalaisen eksentrinen (0,07934°, vrt. Mars 0,9°).

Ceres on aiemmin luokiteltu kuuluvaksi asteroidiryhmään. Saman ryhmän asteroideilla on samanlaiset kiertoradan ominaisuudet, mikä tarkoittaa joskus yhteistä syntyperää. Jotkin Ceresin muista ominaisuuksista poikkesivat kuitenkin muiden saman ryhmän asteroideista, ja nykyään ryhmää kutsutaankin Ceres-ryhmän sijasta Gefion-ryhmäksi (nimetty ryhmän toiseksi suurimman asteroidin, 1272 Gefionin, mukaan). Ceres on siis ryhmän "tunkeilija", koska sillä on samanlaisia kiertoradan ominaisuuksia mutta ei yhteistä alkuperää.[38]

Ceres kiertää akselinsa ympäri 9 tunnissa ja 4 minuutissa.[39]

Ylikulut Ceresissä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Merkurius, Venus, Maa ja Mars kulkevat Auringon yli Ceresistä katsottuna. Merkuriuksen ylikulku on yleisin, ja se tapahtuu muutaman vuoden välein. Viimeisimmät tapahtuivat vuosina 2006 ja 2010. Vastaavat vuodet ovat Venuksella 1953 ja 2051, 1814 ja Maalla 2081 ja Marsilla 767 ja 2684.[40]

Synty ja kehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ceres on luultavasti protoplaneetta, joka syntyi 4,57 miljardia vuotta sitten asteroidivyöhykkeellä.[41] Kun suurin osa sisemmän aurinkokunnan protoplaneetoista yhdistyi toisten protoplaneettojen kanssa ja muuttui tavallisiksi planeetoiksi, Ceresille ei kuitenkaan käynyt niin. Toinen mahdollinen protoplaneetta, Vesta, on pienempi, sillä se joutui alkuvaiheissaan luultavasti törmäyksen kohteeksi. Toisen teorian mukaan Ceres syntyi Kuiperin vyöhykkeellä ja siirtyi asteroidivyöhykkeelle.[42]

Luultavasti Ceresin kivinen ydin ja jäinen vaippa erottuivat pian kääpiöplaneetan synnyn jälkeen.[43] Pienen kokonsa vuoksi Ceres todennäköisesti jäähtyi nopeasti. Nykyään Ceres vaikuttaa olevan geologisesti ei-aktiivinen. Sen ainoita pinnanmuotoja ovat törmäyskraatterit.[43] Vesijään määrä lisää mahdollisuutta, että Ceresin pinnan alla on kerros nestemäistä vettä.[28] Jos kerros on olemassa, sen uskotaan sijaitsevan kivisen ytimen ja jäisen vaipan välissä.[44]

Tutkimus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Konseptikuva Dawnista

Cerestä ei ole vielä tähän mennessä tutkittu luotaimilla, vaikka se olikin ensimmäinen löydetty asteroidivyöhykkeen kappale.[45] mutta NASAn Dawn-luotaimen on tarkoitus tutkia kääpiöplaneettaa vuonna 2014 tai 2015. Luotain tutki myös Vestaa vuosina 2011-2012. Luotain laukaistiin matkaan syyskuussa 2007. On myös suunnitteilla, että luotaimen keräämien tietojen pohjalta Ceresin pinnalle lähetettäisiin laskeutuja.[46][47]

Asuttaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Cerestä on useaan otteeseen ehdotettu potentiaaliseksi asutuskohteeksi tulevaisuudessa,[48][49] pääasiassa siksi, että sen suuri pinta-ala olisi hyvä kohde asteroidien kaivamiselle.[48] Myös sen strateginen sijainti on hyvä, ja se voisikin toimia veden, hapen ja polttoaineen lähteenä asteroidivyöhykkeen taakse asti kulkeville aluksille.[48]

Ceresin asuttamisen on useasti ajateltu olevan seuraava kohde Kuun ja Marsin asuttamisen jälkeen. Asioiden kuljettaminen Kuusta Ceresiin olisi energiaa säästävämpää kuin Maasta Kuuhun.[50]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i Ceres (dwarf planets) Astronoo. Viitattu 20.2.2011. (englanniksi)
  2. a b URSA - Pikkuplaneetat.
  3. Herschel discovers water vapour around dwarf planet Ceres 2014. ESA. Viitattu 15.3.2014. (englanniksi)
  4. Pluto menetti asemansa planeettana YLE Uutiset. 24.8.2006. Yleisradio. Viitattu 7.2.2011.
  5. a b The Planetary Society Asteroid 1 Ceres (englanniksi).
  6. a b Pitjeva, E. V.; "Precise determination of the motion of planets and some astronomical constants from modern observations" Proceedings of IAU Colloquium, 196: Transits of Venus: New Views of the Solar System and Galaxy, 2004.
  7. a b URSA - Ceres.
  8. IAU: RESOLUTION B5: Definition of a Planet in the Solar System (englanniksi)
  9. http://adsabs.harvard.edu/abs/2007JAHH...10...21H
  10. http://aa.usno.navy.mil/faq/docs/minorplanets.php
  11. Astronetti: Asteroidit
  12. http://www.webcitation.org/5kx3nDxZi
  13. Govert Schilling: The Hunt for Planet X: New Worlds and the Fate of Pluto. New York : Copernicus Books/Springer Science + Business Media, 2009. ISBN 0387778047.
  14. Which are the dwarfs in the Solar System? (englanniksi)
  15. a b c d e f Hoskin, Michael (1992-06-26). "Bodes' Law and the Discovery of Ceres". Palermon tähtitorni "Giuseppe S. Vaiana".
  16. Hogg, Helen Sawyer (1948). "The Titius-Bode Law and the Discovery of Ceres". Journal of the Royal Astronomical Society of Canada 242: 241–246
  17. a b Forbes, Eric G. (1971). "Gauss and the Discovery of Ceres". Journal for the History of Astronomy, 2: 195–199.
  18. Hubble Images of Asteroids Help Astronomers Prepare for Spacecraft Visit
  19. URSA: Asteroids III.
  20. Jet Propulsion Laboratory. JPL Small-Body Database Browser.
  21. a b c James L. Hilton: When did asteroids become minor planets? USNO. Viitattu 1.3.2011. (englanniksi)
  22. Hugo Reid: ”III The Solar System”, Elements of astronomy, s. 36. , 1842. Teoksen verkkoversio (viitattu 15.4.2014). (englanniksi)
  23. Hubble Images of Asteroids Help Astronomers Prepare for Spacecraft Visit (englanniksi)
  24. "The Discovery of Eris, the Largest Known Dwarf Planet". California Institute of Technology, Department of Geological Sciences.
  25. IAU:n planeetan määritelmä
  26. Kansainvälinen tähtitieteellinen unioni. Pluto and the Developing Landscape of Our Solar System
  27. Kansainvälinen tähtitieteellinen unioni. The IAU draft definition of "planet" and "plutons"
  28. a b NASA: Ceres.
  29. Kääpiöplaneetta Ceres näkyy poikkeuksellisen hyvin. Tähdet ja avaruus. Viitattu 10.2.2010.
  30. a b Encyclopedia Britannica: Ceres.
  31. Rivkin, A. S.; Volquardsen, E. L.; Clark, B. E. (2006). "The surface composition of Ceres:Discovery of carbonates and iron-rich clays". Icarus, 185: 563–567
  32. William B. McKinnon (2008). "On The Possibility Of Large KBOs Being Injected Into The Outer Asteroid Belt". American Astronomical Society.
  33. Carry, Benoit (2007). "Near-Infrared Mapping and Physical Properties of the Dwarf-Planet Ceres". Astronomy & Astrophysics 478: 235–244.
  34. A'Hearn, Michael F.; Feldman, Paul D. (1992). "Water vaporization on Ceres". Icarus, 98: 54–60.
  35. "Hubble Directly Observes Planet Orbiting Fomalhaut". Hubblesite.
  36. A'Hearn, Michael F.; Feldman, Paul D. (1992). "Water vaporization on Ceres". Icarus 98: 54–60.
  37. "Transfer of Life-bearing Material from Earth to other Planets". Journal of Cosmology.
  38. Kelley, M. S.; Gaffey, M. J. (1996). "A Genetic Study of the Ceres (Williams #67) Asteroid Family". Bulletin of the American Astronomical Society, 28: 1097.
  39. Ceres (Dwarf Planet) The New York Times. Viitattu 20.2.2011. (englanniksi)
  40. Solex.
  41. Petit, Jean-Marc; Morbidelli, Alessandro (2001). "The Primordial Excitation and Clearing of the Asteroid Belt" (PDF). Icarus, 153: 338–347
  42. William B. McKinnon, 2008, "On The Possibility Of Large KBOs Being Injected Into The Outer Asteroid Belt". American Astronomical Society.
  43. a b Li, Jian-Yang; McFadden, Lucy A.; Parker, Joel Wm. (2006). "Photometric analysis of 1 Ceres and surface mapping from HST observations". Astro.com.
  44. Ceres: "Ceres: Evolution and current state". Journal of Geophysical Research 110: E05009.
  45. Asteroideissa on planeetan aihio Tieteen Kuvalehti. Viitattu 10.2.2011.
  46. Kääpiöplaneetta Cerekselle suunnitellaan laskeutujaa Avaruus.fi. 17. huhtikuuta 2009. URSA. Viitattu 20.1.2011.
  47. Marc D. Rayman: Dawn Journal: September 5, 2012 syyskuu 5. 2012. NASA. Viitattu 17.3.2014. (englanniksi)
  48. a b c Zachary V. Whitten. Use of Ceres in the Development of the Solar System
  49. Ceres -suunnitelma.
  50. Robert Zubrin. The Economic Viability of Mars Colonization

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ceres.
Aurinkokunta
Planeetat ja kääpiöplaneetat
Aurinko Merkurius Venus Kuu Maa Phobos ja Deimos Mars Ceres Asteroidivyöhyke Jupiter Jupiterin kuut Saturnus Saturnuksen kuut Uranus Uranuksen kuut Neptunuksen kuut Neptunus Pluton kuut Pluto Haumean kuut Haumea Makemake Kuiperin vyöhyke Dysnomia Eris Hajanainen kiekko Oortin pilviSolar System XXX.png
Aurinko · Merkurius · Venus · Maa · Mars · Ceres · Jupiter · Saturnus · Uranus · Neptunus · Pluto · Haumea · Makemake · Eris
Kuut (Maan · Marsin · Jupiterin · Saturnuksen · Uranuksen · Neptunuksen · Pluton · Haumean · Eriksen · Pikkuplaneettojen)
Renkaat (Jupiterin · Saturnuksen · Rhean · Chariklon · Uranuksen · Neptunuksen)
Pienkappaleet · Pikkuplaneetat (Asteroidit (NEA:t · Asteroidivyöhyke · Troijalaiset)) · Damocloidit · Kentaurit
Transneptuniset kohteet · (Kuiperin vyöhyke · Hajanainen kiekko · Hillsin pilvi · Oortin pilvi) · Komeetat · Meteoroidit


Edeltäjä:
-
Luettelo pikkuplaneetoista Seuraaja:
2 Pallas