2 Pallas

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
2 Pallas
PallasHST2007.jpg
Löytäminen
Löytäjät H. Wilhelm Olbers
Löytöaika 28. maaliskuuta 1802
Kiertoradan ominaisuudet
Keskietäisyys Auringosta 414,784 milj. km
2,773 AU
Pienin etäisyys Auringosta 2,132 AU
Suurin etäisyys Auringosta 3,413 AU
Eksentrisyys 0,231
Kiertoaika Auringon ympäri 1685,478 päivää
4,61 vuotta
Keskiratanopeus 17,65 km/s
Inklinaatio 34,841°
Kuiden lukumäärä 0
Fyysiset ominaisuudet
Päiväntasaajan halkaisija 570×525×500 km
Massa 2,2×1020 kg
Putoamiskiihtyvyys pinnalla 0,18 m/s2
Pyörähdysaika 7,8132 h
0,32555 päivää
Akselin kaltevuus 56°–81°?
Absoluuttinen kirkkaus 4,13
Albedo 0,159
Asteroidiluokka B
Pinnan lämpötila alin: ? K
keski: ~164 K
ylin: ~265 K (-8° C)

2 Pallas (symboli:Pallas symbol.svg tai  Variant symbol of Pallas) on toisena löydetty asteroidi. Aikaisemmin oli löydetty vain Ceres. Pallaksen löysi ja nimesi Heinrich Wilhelm Matthäus Olbers 28. maaliskuuta 1802. Pallas on nimetty kreikkalaisen mytologian jumalattaren, Pallas Athenen (Athenen toinen nimi), mukaan, ja se kiertää Aurinkoa asteroidivyöhykkeellä Marsin ja Jupiterin välillä.[1][2][3][4] Pallasta pidettiin pitkään planeettana yhdessä Cereksen, Junon ja Vestan kanssa. Ne kuitenkin menettivät asemansa 18501860-luvulla, sillä Marsin ja Jupiterin väliltä rupesi löytymään uusia asteroideja nopealla tahdilla Astraean löydyttyä vuonna 1845.[3][5][6] Vuonna 2006 Kansainvälinen tähtitieteellinen unioni oli valmistelemassa selvempää määritelmää sanalle planeetta, ja ensimmäisen ehdotuksen mukaan Pallas oli mukana planeettaehdokkaiden luettelossa. Sittemmin määritelmä muuttui ja Pallaksesta tuli yksi kääpiöplaneettaehdokkaista.[7][8]

Fyysiset ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäiset 10 löydettyä asteroidia (oranssilla) verrattuna Kuuhun (harmaalla). Pallas on numero kaksi.

Pallas on massaltaan asteroidivyöhykkeen kolmanneksi suurin kappale. Pallaksen massa on 2,2×1020 kg ja sen arvioidaan sisältävän noin 7 % asteroidivyöhykkeen massasta.[9] Pallaksen mitat ovat 570×525×500 km ja se on B-tyypin asteroidi, jonka tiheys on 2,8 g/cm³. Putoamiskiihtyvyys sen pinnalla on 0,18 m/s², ja sen vuorokauden pituus eli pyörähdysaika on noin 7,81 tuntia. Lisäksi Pallas on Aurinkokunnan synnystä ehjänä säilynyt protoplaneetta.[10]

Vaikka Pallas on kooltaan samaa luokkaa kuin Vesta, sen pinnan koostumus on lähempänä Cereksen pinnan koostumusta. Pallas on kuitenkin Cerestä tiheämpi, ja tästä syystä sen koostumuksessa on vähemmän vesijäätä. Jään osuus Pallaksen koostumuksesta on todennäköisesti noin 20–25 %. Pallaksen tiheys on myös Vestan tiheyttä pienempi, ja se onkin koostumukseltaan jotain kiviplaneettoja muistuttavan Vestan ja kaasujättiläisten kuita muistuttavan Cereksen väliltä. Pienemmän tiheyden vuoksi Pallas on myös Vestaa keveämpi. Pallaksessa on todennäköisesti tapahtunut jonkinasteista aineiden erottumista kiviseksi ytimeksi ja jäiseksi vaipaksi, ja sen pinnanssa on myös havaittu pientä heijastavuuden vaihtelua.[9][10][11]

Kiertorata[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pallaksen rata (sinisellä) verrattuna sisimpien planeettojen ratoihin (punaisella). Uloin kuvan planeetoista on Jupiter

Pallaksen rata sijoittuu Marsin ja Juipiterin ratojen välille asteroidivyöhykkeen alueelle. Sen kiertoaika on noin 4,61 vuotta (noin 1685 päivää), ja keskimääräinen etäisyys Auringosta on noin 2,771 AU, mikä on vain hieman suurempi kuin Cereksen. Siltikään Ceres ja Pallas yleensä ole radoillansa kovin lähellä toisiansa, sillä niiden radat ovat muulla tavoin erilaiset. Pallaksen kiertoradan soikeus eli eksentrisyys (0,231) on esimerkiksi paljon suurempi kuin Cereksen (0,075). Täten esimerkiksi ollessaan lähimpänä Aurinkoa tai kauimpana Auringosta, Pallas ja Ceres ovat myös kaukana toisistaan. Pallas on kauimmillaan noin 3,41 AU:n etäisyydellä Auringosta, kun taas Cereksen kauimmaisin etäisyys on vain noin 2,98 AU.[1][12]

Lisäksi Pallaksen kiertoradan kaltevuus eli inklinaatio on suurempi. Se on noin 34°, eli hyvin suuri. Tämä on suunnilleen kolme kertaa suurempi kuin Cereksen inklinaatio, joka on noin 10,59°.[1][12] Pallasta kutsuttiinkin Junon ja Cereksen ja Vestan kanssa 1800-luvulla joskus nimellä ultra zodiacal planet, sillä nämä planeetat eivät liikkuneet muiden tavoin taivaalla eläinrataa pitkin, sillä niiden inklinaatio ekliptikaan nähden on suurempi, tosin Vestan tapauksessa inklinaatoi on silti vielä lähellä Merkuriuksen vastaavaa arvoa.[13][14]

Pallaksen rata on suurten asteroidin radoista selvästi kaltevin, ja se kulkeekin radallaan usein miten kaukana ekliptikasta.[1][10][12][15][16][17] Pallaksen radan suuri kaltevuus viittaakin protoplaneetan joutuneen nykyiselle radalleen voimakkaan gravitaatiovuorovaikutuksen johdosta. Tähän on saattanut vaikuttaa myös suurehko törmäys toisen taivaankappaleen kanssa. Pallaksen radan suuri inklinaatio myös vaikeuttaa sen tutkimista avaruusluotaimilla, sillä sen radan saavuttamiseen tarvitaan suurta luotaimen nopeuden muutosta.[10] Lisäksi Pallaksella ei ole vielä havaittu olevan omaa kuuta.[11]

Asteroidiryhmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pallaksen kanssa samanlaisilla radoilla kiertää myös joitain pienikokoisia B-tyyppisiä asteroideja, jotka ovat todennäköisesti siitä törmäyksessä irronneita palasia. Pallasta ja näitä pienempiä kappaleita kutsutaankin Pallas-ryhmäksi. Myös 5 km:n läpimittainen Maan lähelle tuleva asteroidi 3200 Phaethon näyttäisi olevan Pallaksesta irronnut, mutta erilaiselle radalle joutunut kappale. Phaethon on myös Geminidien meteoriparven lähde.[18][19][20]

Kokovertailu Aurinkokunnan kappaleista, jotka olivat IAU:n vuoden 2006 planeetan määritelmää luotaessa planeettaehdokkaina.[7] Niistä tuli määritelmän valmistuttua kääpiöplaneettaehdokkaita.[21] Pallas on toinen alhalla oikealla. (Kuvassa näkyy myös kaistale Maasta kappaleiden koon parempaa hahmotusta varten.)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d 2 Pallas JPL Small-Body Database Browser. Jet Propulsion Laboratory, NASA. Viitattu 25.4.2014. (englanniksi)
  2. Lutz D. Schmadel: Dictionary of Minor Planet Names, s. 13. Springer, 2012. ISBN 3642297188. Teoksen verkkoversio (viitattu 28.4.2014). (englanniksi)
  3. a b Hubble Images of Asteroids Help Astronomers Prepare for Spacecraft Visit. HumbleSite NewsCenter. (englanniksi)
  4. Pallas data Southern Astronomical Delights. (englanniksi)
  5. James L. Hilton: When did the asteroids become minor planets? USNO. Viitattu 6.3.2014. (englanniksi)
  6. Frances Barbara Burton: ”Fifth, sixth, seventh & eighth planets. Vesta, Juno, Ceres and Pallas”, Astronomy simplified, s. 41. , 1838. Teoksen verkkoversio (viitattu 26.4.2014). (englanniksi)
  7. a b Planet candidates in the Solar System (artist's impression) The International Astronomical Union. (englanniksi)
  8. RESOLUTION B5 – Definition of a Planet in the Solar System (PDF) 2006. IAU. Viitattu 15.4.2014. (englanniksi)
  9. a b E. V. Pitjeva: High-Precision Ephemerides of Planets—EPM and Determination of Some Astronomical Constants. Solar System Research, 2005, 39. vsk, nro 3, s. 176–186. Institute of Applied Astronomy, Russian Academy of Sciences. Artikkelin verkkoversio (PDF) Viitattu 18.3.2014. (englanniksi)
  10. a b c d Thomas B. McCord, Lucy A. McFadden, Christopher T. Russell, Christophe Sotin & Peter C. Thomas: Ceres,Vesta, and Pallas: Protoplanets, Not Asteroids. Eos, 7. maaliskuuta 2006, 87. vsk, nro 10, s. 105, 109. Artikkelin verkkoversio Viitattu 10.4.2014. (englanniksi)
  11. a b B. E. Schmidt, P. C. Thomas, J. M. Bauer, J.-Y. Li, L. A. McFadden, J. M. Parker, A. S. Rivkin, C. T. Russell, and, S. A. Stern: HUBBLE TAKES A LOOK AT PALLAS: SHAPE, SIZE AND SURFACE (PDF) Lunar and Planetary Science XXXIX. 2008. Viitattu 10.4.2014. (englanniksi)
  12. a b c 1 Ceres JPL Small-Body Database Browser. Jet Propulsion Laboratory, NASA. Viitattu 25.4.2014. (englanniksi)
  13. Sir John Frederick William Herschel: Astronomy, s. 243, 244, 276. Longman, Rees, Orme, Brown, Green, & Longman, and J. Taylor, 1833. Teoksen verkkoversio (viitattu 25.4.2014).
  14. Hugo Reid: Elements of astronomy, s. 82–83. , 1842. Teoksen verkkoversio (viitattu 25.4.2014). (englanniksi)
  15. 511 Davida (1903 LU) JPL Small-Body Database Browser. Jet Propulsion Laboratory, NASA. Viitattu 25.4.2014. (englanniksi)
  16. 704 Interamnia (1910 KU) JPL Small-Body Database Browser. Jet Propulsion Laboratory, NASA. Viitattu 25.4.2014. (englanniksi)
  17. 52 Europa JPL Small-Body Database Browser. Jet Propulsion Laboratory, NASA. Viitattu 25.4.2014. (englanniksi)
  18. Victoria Jaggard: Exploding Clays Drive Geminids Sky Show? 2010. National Geographic. Viitattu 25.4.2014. (englanniksi)
  19. Bojan Novaković, Alberto Cellino, Zoran Knežević: Families among high-inclination asteroids (PDF) (Sivut: 12 ja 18) 2011. Department of Astronomy, Faculty of Mathematics, University of Belgrade. Viitattu 25.4.2014. (englanniksi)
  20. J. de León, H. Campins, K. Tsiganis, A. Morbidelli, J. Licandro: Origin of the near-Earth asteroid Phaethon and the Geminids meteor shower. Astronomy and Astrophysics, 2010, 513. vsk. Artikkelin verkkoversio Viitattu 25.4.2014. (englanniksi)
  21. Ursa

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Edeltäjä:
1 Ceres
Luettelo pikkuplaneetoista Seuraaja:
3 Juno