3 Juno
|
|
|
|---|---|
 Junosta Hooker teleskoopilla Mount Wilsonin observatoriossa otettua kuvaa. |
|
|
|
|
| Löytäjät | Karl Ludwig Harding |
| Löytöaika | 1. syyskuuta 1804 |
|
|
|
| Keskietäisyys Auringosta | 399,155 miljoonaa km 2,668 AU |
| Eksentrisyys | 0,25498 |
| Kiertoaika Auringon ympäri | 1591,93 päivää 4,36 vuotta |
| Inklinaatio | 12,98° |
|
|
|
| Päiväntasaajan halkaisija | 290×240×190 km |
| Massa | 3,0×10E19 kg |
| Putoamiskiihtyvyys pinnalla | 0,12 m/s2 |
| Pyörähdysaika | 7,21 h |
| Akselin kaltevuus | 50° |
| Absoluuttinen kirkkaus | 5,33 |
| Albedo | 0,2383 |
| Asteroidiluokka | S |
3 Juno (symboli: 
) on yksi asteroidivyöhykkeen suurimmista asteroideista. Saksalainen astronomi Karl L. Harding löysi asteroidin 1. syyskuuta 1804 [1] ja nimesi tämän Juno-jumalattaren mukaan.[2] Junoa pidettiin aluksi planeettana yhdessä Cereksen, Pallaksen ja Vestan kanssa, kunnes uusien asteroidien löytyminen lopulta johti niiden aseman menettämiseen.[3][4]
Juno, kolmas löydetty asteroidi, on massaltaan toiseksi suurin S-tyypin asteroidi ja käsittää noin 1,0 % asteroidivyöhykkeen massasta. Kaikista tunnetuista asteroideista Juno on kymmenenneksi suurin.
Ominaisuudet [muokkaa]
Juno kiertää Aurinkoa hieman lähempää kuin Ceres ja Pallas. Sen inklinaatio on 13°, mutta sen eksentrisyys on melko suuri. Juno oli eksentrisin tunnetuin taivaankappale, kunnes 33 Polyhymnia löydettiin vuonna 1854.[5]
Junon pyörähdysakseli on kallistunut 50° kulmaan.[6] Tämä voi johtua asteroidin aikaisessa historiassa tapahtuneesta törmäyksestä, sillä Junon pinnalla on noin 100 km leveä törmäyskraatteri.[7]
Junon maksimilämpötilaksi on arvioitu 301 K eli 28°C.[8] Juno oli myös ensimmäinen asteroidi, jonka havaittiin tekevän tähdenpeitto.
Viitteet [muokkaa]
- ↑ NASAn JPL -tietokanta: 3 Juno
- ↑ Lutz Schmadel: Dictionary of minor planet names + addendum. New York: Springer Online, 2008. ISBN 978-3-540-34361-5.
- ↑ [http://www.usno.navy.mil/USNO/astronomical-applications/astronomical-information-center/minor-planets?
- ↑ http://hubblesite.org/newscenter/archive/releases/2007/27/background/ USNO Astronomical Information Center]
- ↑ MBA Eccentricity Screen Capture.
- ↑ M. Kaasalainen, J. Torppa ja J. Piironen, 2002. "Models of Twenty Asteroids from Photometric Data".
- ↑ "Asteroid Juno Has A Bite Out Of It". Harvard-Smithsonian Center for Astrophysics.
- ↑ "Thermal infrared (8-13 µm) spectra of 29 asteroids: the Cornell Mid-Infrared Asteroid Spectroscopy (MIDAS) Survey"
Aiheesta muualla [muokkaa]
- JPL Small-Body Database Browser: 3 Juno
- When did the asteroids become minor planets?
- Lutz Schmadel: Dictionary of minor planet names + addendum. New York: Springer Online, 2008. ISBN 978-3-540-34361-5.
| Edeltäjä: 2 Pallas |
Luettelo pikkuplaneetoista | Seuraaja: 4 Vesta |
