3 Juno

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
3 Juno
Juno 4 wavelengths.jpg
Junosta Hooker-teleskoopilla Mount Wilsonin observatoriossa otettuja kuvia.
Löytäminen
Löytäjät Karl Ludwig Harding
Löytöaika 1. syyskuuta 1804
Kiertoradan ominaisuudet
Keskietäisyys Auringosta 399,155 miljoonaa km
2,668 AU
Eksentrisyys 0,25498
Kiertoaika Auringon ympäri 1591,93 päivää 4,36 vuotta
Inklinaatio 12,98°
Kuiden lukumäärä 0
Fyysiset ominaisuudet
Päiväntasaajan halkaisija 290×240×190 km
Massa 2,86×1019[1] kg
Putoamiskiihtyvyys pinnalla 0,12 m/s2
Pyörähdysaika 7,21 h
Akselin kaltevuus 50°
Absoluuttinen kirkkaus 5,33
Albedo 0,2383
Asteroidiluokka S
Junon rata (sinisellä) verrattuna Maan, Marsin ja Jupiterin ratoihin (punaisella).
Ensimmäiset 10 löydettyä asteroidia (oranssilla) verrattuna Kuuhun (harmaalla). Juno on numero kolme.

3 Juno (symboli: Juno symbol.svg) on yksi asteroidivyöhykkeen suurimmista asteroideista. Saksalainen astronomi Karl L. Harding löysi asteroidin 1. syyskuuta 1804 [2] ja nimesi tämän Juno-jumalattaren mukaan.[3] Junoa pidettiin aluksi planeettana yhdessä Cereksen, Pallaksen ja Vestan kanssa, kunnes uusien asteroidien löytyminen lopulta johti niiden aseman menettämiseen.[4][5][6]

Juno, kolmas löydetty asteroidi, on massaltaan toiseksi suurin S-tyypin asteroidi ja käsittää noin 1,0 % asteroidivyöhykkeen massasta.[7] Kaikista tunnetuista asteroideista Juno on kymmenenneksi suurin.

Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Juno kiertää Aurinkoa hieman lähempää kuin Ceres ja Pallas. Sen inklinaatio on 13°, mutta sen eksentrisyys on melko suuri. Juno oli eksentrisin tunnetuin taivaankappale, kunnes 33 Polyhymnia löydettiin vuonna 1854.[8]

Junon pyörähdysakseli on kallistunut 50° kulmaan.[9] Tämä voi johtua asteroidin aikaisessa historiassa tapahtuneesta törmäyksestä, sillä Junon pinnalla on noin 100 km leveä törmäyskraatteri.[10]

Junon maksimilämpötilaksi on arvioitu 301 K eli 28°C.[11] Juno oli myös ensimmäinen asteroidi, jonka havaittiin tekevän tähdenpeitto.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. [1] (englanniksi)
  2. NASAn JPL -tietokanta: 3 Juno (englanniksi)
  3. Lutz D. Schmadel: Dictionary of Minor Planet Names, s. 13. Springer, 2012. ISBN 3642297188. Teoksen verkkoversio (viitattu 28.4.2014). (englanniksi)
  4. James L. Hilton: When did the asteroids become minor planets? USNO. Viitattu 6.3.2014. (englanniksi)
  5. Hubble Images of Asteroids Help Astronomers Prepare for Spacecraft Visit 2007. Hubble Site. Viitattu 25.4.2014. (englanniksi)
  6. Frances Barbara Burton: ”Introduction; Fifth, sixth, seventh & eighth planets. Vesta, Juno, Ceres and Pallas”, Astronomy simplified, s. 17, 41. , 1838. Teoksen verkkoversio (viitattu 25.4.2014). (englanniksi)
  7. E. V. Pitjeva: High-Precision Ephemerides of Planets—EPM and Determination of Some Astronomical Constants. Solar System Research, 2005, 39. vsk, nro 3, s. 176–186. Institute of Applied Astronomy, Russian Academy of Sciences. Artikkelin verkkoversio (PDF) Viitattu 18.3.2014. (englanniksi)
  8. MBA Eccentricity Screen Capture (englanniksi)
  9. M. Kaasalainen, J. Torppa ja J. Piironen, 2002. "Models of Twenty Asteroids from Photometric Data" (englanniksi)
  10. "Asteroid Juno Has A Bite Out Of It" Harvard-Smithsonian Center for Astrophysics (englanniksi)
  11. "Thermal infrared (8-13 µm) spectra of 29 asteroids: the Cornell Mid-Infrared Asteroid Spectroscopy (MIDAS) Survey" (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Edeltäjä:
2 Pallas
Luettelo pikkuplaneetoista Seuraaja:
4 Vesta