Maan lähelle tuleva asteroidi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Taiteilijan näkemys asteroidin törmäyksestä esihistorialliseen maahan

Maan lähelle tuleva asteroidi eli Apollo-Amor-asteroidi, NEO, NEA, PHA on asteroidi, joka leikkaa tai lähes leikkaa Maan radan huomattavan läheltä ja on sen takia vaarassa törmätä Maahan. Näiden kappaleiden radat muuttuvat hieman jatkuvasti Maan ja muiden planeettojen aiheuttamien ratahäiriöiden takia. Törmäys aiheuttaa pahimmillaan maailmanlaajuisen katastrofin, jossa kuolee suurin osa koko maan elämästä. Pienemmät törmäykset aiheuttavat tappavaa tuhoa satojen metrien- tuhansien kilometrien säteellä.

Alle 50 metrin läpimittaiset maan lähelle tulevat kiviset taivaankappaleet ovat meteoroideja, yli 50 metrin läpimittaiset Maan lähelle tulevat asteroideja. Yli 100-150 metrin läpimittainen, alle 0,05 AU:n eli 7,7 miljoonan kilometrin päähän tuleva kappale on vakava uhka Maan ihmisille, sillä sen kokoisen kappaleen törmäys tekee suuren kraatterin ja aiheuttaa laajaa tuhoa. 10 km kokoisen kappaleen törmäys aiheuttaa niin suuren katastrofin, että se tappaa merkittävästi maan eläinlajeja.

Maaliskuussa 2013 tunnettiin 9819 maata lähelle tulevaa kohdetta, joista 9726 oli asteroideja ja 94 komeettoja. Asteroideista 760 on Aten-asteroideja, 3662 Amor-asteroideja, ja 5292 Apollo-asteroideja. 1388 NEO:a on mahdollisesti vaarallisia (PHA).[1]

Maan lähelle tulevat kappaleet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maan lähelle tuleva kohde NEO (engl. Near Earth Object) on asteroidi, komeetta tai meteoroidi, joka tulee alle 1,3 AU:n päähän Auringosta. NEA, Near Earth Asteroid on Maan lähelle tuleva asteroidi, suomeksi Apollo-Amor-asteroidi, on auringosta alle 1,3 AU:n päähän tuleva yli 50 m läpimittainen asteroidi. Maata uhkaava asteroidi PHA (engl. Potentially Hazardous Asteroid) on yli 150 metrin läpimittainen asteroidi, joka tulee alle 0,05 AU:n päähän.

100 metrin läpimittainen kappale aiheuttaa törmätessään merkittävää maanosan laajuista tuhoa ja 10 km:n läpimittainen kappale koko maapallon elämään kohdistuvan joukkosukupuuton. Suuria törmäyksiä sattuu vähintään 100 000–2 miljoonan vuoden välein ja jättiläismäisiä muutaman kymmenen miljoonan vuoden välein. Näin ollen maan radan lähelle tulevat asteroidit ovat merkittävä uhka.

Kuuluisin Maan radan lähelle tuleva suurehko asteroidi (NEA) on 433 Eros, joka ohittaa kuitenkin Maan turvallisen kaukaa. Monien Maan lähelle tulevien asteroidien arvellaan olevan sammuneita komeettoja, joilla ei enää ole pyrstöä. Monilla pienillä asteroideilla onkin löyhä rakenne; ne ovat kivikasoja.

NASA:n tehtävänä on kartoittaa yli kilometrin läpimittaiset NEO:t. Näitä tunnetaan 800, 200 lienee löytämättä. Jotkut NEO:t ohittavat Maan jopa hitaammin kuin Kuu ja toiset lähempää kuin Kuu.selvennä Kansainvälinen NEO:jen etsintäohjelma on Spaceguard. Maailmassa toimii monia asteroidien etsintäohjelmia, joiden on määrä kartoittaa vuosikymmenien kuluessa yhä pienemmät maahan törmääjät. NEA:n eliniän uskotaan olevan vain 10–100 miljoonaa vuotta.lähde? Nämä asteroidit törmäilevät sisäplaneettoihin tai sinkoutuivat ulos lähiohitusten vaikutuksesta. Jos jokin pieni kappale ohittaa suuren planeetan hyvin läheltä suurehkolla nopeudella, se saa tästä lisää vauhtia.lähde?

Maata uhkaava asteroidi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maata uhkaava asteroidi PHA on läpimitaltaan yli 150 metriä ja tulee alle 0,05 AU:n päähän maasta. Tämä on 7,5 miljoonaa km ja noin 20 kertaa Kuun etäisyys. Huomattavasti pienempi, jo noin 50 metrin läpimittainen asteroidi aiheuttaa törmätessään valtavat tuhot alle 50 km:n säteellä. 0,5–1 km:n läpimittaisia PHA-asteroideja on arvioitu olevan kaikkiaan yli 1 100, mutta niitä tunnetaan vain 500.lähde?

Ryhmittely[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Atiras-asteroidit kiertävät Aurinkoa pääasiassa Maan radan sisäpuolella[2]
  • Aten-asteroidi: asteroidi kiertää Aurinkoa pääasiassa Maan radan sisäpuolella, rata leikkaa Maan radan[2]
  • Apollo-asteroidi: radan keskietäisyys suurempi kuin Maan keskietäisyys Auringosta, radan Auringosta mitattu lähin piste pienempi kuin maan radan kaukaisin piste, leikkaa Maan radan. [2]
  • Amor-asteroidi: radan keskietäisyys 1,017–1,3 AU, eli Maan ja Marsin ratojen välissä[2]

Maata uhkaavia asteroideja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

30. lokakuuta 1937 asteroidi Hermes ohitti Maan 800 000 kilometrin päästä.

20. lokakuuta 1976 läpimitaltaan 200-metrinen asteroidi 1976UA ohitti Maan kolminkertaiselta Kuun etäisyydeltä eli yli miljoonan kilometrin päästä.

23. maaliskuuta 1989 300 metrin läpimittainen Apollo-asteroidi 4581 Asclepius ohitti Maan noin 700 000 kilometrin päästä, paikasta jossa Maa oli ollut 6 tuntia aikaisemmin. Jos asteroidi olisi törmännyt Maahan, se olisi aiheuttanut historian suurimman räjähdyksen.

9. joulukuuta 1994 asteroidi tai meteoroidi 1994 XM1 (halkaisija arviolta 6-13 m) sivuutti Maan kolmasosalla Kuun etäisyydestä, hieman yli 112 000 km päästä.[3]

18. maaliskuuta 2004 30 metrin läpimittainen asteroidi 2004 FH ohitti Maan 42 600 kilometrin päästä. Sen törmäys olisi synnyttänyt yli kilometrin läpimittaisen kraatterin.

3. heinäkuuta 2006 asteroidi 2004 XP14 ohitti maan 433 000 kilometrin päästä, Kuun kiertoradan tuolla puolen.

29. tammikuuta 2008 250 metrin läpimittainen 2007 TU24 ohitti Maan n. 538 000 km etäisyydeltä, mikä on suunnilleen 1,4 kertaa Kuun etäisyys.

Asteroidi 99942 Apophis käy 32 000 kilometrin päässä Maasta vuonna 2029. Asteroidi voi osua gravitaatioreikään, mikä johtaisi törmäykseen Maan kanssa vuonna 2036, mutta sen todennäköisyys onkenen mukaan? vain 1/45 000.

Asteroidi 1950 DA:lla on suurin todennäköisyys osua Maahan, 1/300. Törmäys tapahtuisi 16. maaliskuuta 2880.

Törmäys maahan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilmakehä suojaa Maata pieniltä asteroideilta, sillä sen aiheuttama kitka riittää höyrystämään muutamien kymmenien tonnien painoisia hauraita kivimeteoriitteja.

Meteoriitti tunkeutuu jopa kilometrin syvyyteen, se ja ympäröivä kallio kilometrin säteellä kaasuuntuvat. Kuuma kaasu räjähtää, räjähdys synnyttää Maahan jopa kolme kilometriä syvän kuopan, josta lentää ainetta 40 kilometrin päähän törmäyskohdasta. Syvän kraatterin reunat luhistuvat ja kraatteri levenee ja tasoittuu hieman. Suurissa kraattereissa on keskuskohouma, joka syntyy kallion ponnahtaessa iskun vaikutuksesta takaisin. Vielä suuremmat kraatterit ovat sisäkkäisten renkaitten järjestelmiä. Yli kymmenien metrien läpimittainen kraatteri syntyy meteoriitin räjähtäessä. Jos kraatterin läpimitta on yli viisi kilometriä, koko meteori kaasuuntuu räjähdyksessä varmasti. Keskuskohouma on yli 10 kilometrin läpimittaisissa kraattereissa. Sen läpimitta voi olla tämän kokoluokan kraatterissa jopa satoja metrejä.

Maasta on löydetty jopa 100 km:n läpimittaisia meteoriittikraattereita pinnalta ja pinnan alta Chicxulub-kraatteri. Läpimitaltaan noin 1 200-metrinen kivi- tai 600-metrinen rauta-asteroidi aiheuttaa törmätessään 30 km/s nopeudella kraatterin, jonka läpimitta on 25 kilometriä. Törmäyskohta kuumenee törmäyshetkellä kitkan vaikutuksesta yli 30 000 asteeseen, kun kivi puristuu jopa neljäsosaan alkuperäisestä tilavuudestaan.

Esimerkkejä meteoroidi- tai asteroiditörmäyksistä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Siperian Tunguskassa maan ilmakehään syöksyi 1908 noin 50 metrin läpimittainen kivimeteoriitti, joka räjähti ilmassa. Räjähdyksen aiheuttama paineaalto kaatoi tuhansia hehtaareja metsää. Räjähdyksen voima oli ehkä kymmenen megatonnia. Näin suuria jättiräjähdyksiä tapahtunee kerran 300 vuodessa.

10. elokuuta 1972 Yhdysvalloissa kirkas tulipallo sukelsi ilmakehään 100 sekunniksi, mutta se tuli niin loivassa kulmassa, että pomppasi takaisin avaruuteen. Tulipallo kävi 58 km:n korkeudella ja liikkui vauhdilla 15 km/s Kalliovuorilla pohjoiseen USA:sta Kanadaan. Tulipallolla oli tuhansia näkijöitä ja siitä saatiin kuvia ja elokuvaa. Kappaleen koko oli auton ja talon välillä. Se olisi aiheuttanut maahan iskeytyessään Hiroshiman pommin suuruisen räjähdyksen.

18. tammikuuta 2002 meteoroidi, jonka läpimitta oli 4,6 m, aiheutti 26 kilometrin korkeudessa räjähtäessään sähkömagneettisen pulssin, joka katkaisi sähköt laajalta alueelta.

Yhdysvaltain ohjusvaroitusjärjestelmä havaitsi vuosina 1975–1992 136 meteoriittien aiheuttamaa räjähdystä ylemmässä ilmakehässä.

6. kesäkuuta 2002 NEO törmäsi Maan ilmakehään Välimeren yllä paikassa 34° pohj. lev. 21° it. pit [4]. Kohteella oli kokoa 10 metriä. Törmäysräjähdyksen voima oli noin 26 kilotonnia.

2008 TC3 oli ensimmäinen ennalta tunnettu kohde, joka osui maan ilmakehään. Parimetrinen meteoroidi tuhoutui ilmakehässä 7. lokakuuta 2008 Sudanin yllä, ja aiheutti noin yhden kilotonnin tehoa vastaavan räjähdyksen.

Tutkimus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Avaruutta tutkivat tahot ovat olleet kiinnostuneita vuosikymmeniä asteroideista, esim. NASAn NEAR-luotain laskeutui Eros-asteroidille 2000-luvulla. Luotainta ei ollut tällaiseen operaatioon suunniteltu, mutta lasku onnistui. Myös Japanin, Venäjän ja Euroopan avaruujärjestöt ovat suunnitteleet tai toteuttaneet asteroidimissioita. Yhdysvaltain ilmavoimat tutki astroidien torjuntaa 1990-luvun alussa.

Huhtkuussa 2013 NASA ilmoitti aikeestaan rakentaa avaruusaluksen, jolla voidaan siepata ja kuljettaa asteroidi Kuun kiertoradalle, jossa sitä voidaan tutkia astronauttien toimesta. [5]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. NEO Discovery Statistics Near Earth Object Program. NASA. Viitattu 27.3.2013. (englanniksi)
  2. a b c d NEO Groups Near Earth Object Program. NASA. Viitattu 27.3.2013. (englanniksi)
  3. Nasa Ames Research Center
  4. http://archives.cnn.com/2002/TECH/space/10/03/asteroid.hearing/
  5. http://www.spacedaily.com/reports/Beer_Cans_For_Deep_Space_999.html "Beer Cans For Deep Space", Morris Jones, www.SpaceDaily.com, Sydney, Australia, Apr 11, 2013

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]