Titiuksen–Boden laki
Wikipedia
Titiuksen–Boden laki on matemaattinen sääntö, jonka avulla voi arvioida planeettojen etäisyydet. Lain mukaan Merkurius on 0,4; Venus 0,7; Maa 1,0; Mars 1,6 jne. AU:n etäisyydellä Auringosta. Laki huomattiin 1700-luvulla. Oletetaan, että Titius-Boden laki (Boden laki, T-B laki, TB laki) on syntynyt planeettojen toisiinsa aiheuttamien häiriöiden ja/tai aurinkokunnan syntyvaiheessa tapahtuneiden planeettojen ja kaasu-/planetesimaalikiekon välisen vuorovaikutuksen ansiosta. Tuolloin planeetat vaeltelivat pääasiassa sisäänpäin, mutta myös ulospäin niin sanotun migraatioteorian mukaan. Titiuksen–Boden lakiin liittyy monia kiertoaikojan välisiä resonansseja muun muassa Saturnuksen ja Uranuksen välillä.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Kaava
Alkuperäinen kaava Titiuksen–Boden laille on:
jossa n = 0, 3, 6, 12, 24, 48 ..., jokainen n:n arvo kaksi kertaa edellinen, kantaluku on 3.
Nykyaikainen Titiuksen–Boden lain muotoilu on:
Missä k=0, 1, 2, 4, 8, 16, 32, 64, 128 (0 ja luvun 2 potenssit)
Karkea muotoilu laille on: seuraavan planeetan etäisyys Auringosta on suunnilleen kaksi kertaa niin suuri kuin edellisen planeetan etäisyys Auringosta esimerkiksi Saturnuksen etäisyys 2 kertaa Jupiterin etäisyys.
[muokkaa] Titiuksen–Boden laki ja käytäntö
| Planeetta | k | Titius-boden etäisyys | Todellinen etäisyys |
|---|---|---|---|
| Merkurius | 0 | 0,4 | 0,39 |
| Venus | 1 | 0,7 | 0,72 |
| Maa | 2 | 1,0 | 1,00 |
| Mars | 4 | 1,6 | 1,52 |
| asteroidit | 8 | 2,8 | 2,77 |
| Jupiter | 16 | 5,2 | 5,20 |
| Saturnus | 32 | 10,0 | 9,54 |
| Uranus | 64 | 19,6 | 19,2 |
| Neptunus | - | - | 30,1 |
| Pluto | 128 | 38,8 | 39,5 |
Asteroidivyöhykkeellä ei ole suurta planeettaa. Pikkuplaneetta Ceres etäisyydellä 2,77 AU eli Titiuksen–Boden laissa k=8 on vain yksi miljoonista, tosin suurin. Neptunus muodostaa selvän poikkeuksen säännöstä, sillä se sattuu kohtien k=64 ja k=128 välille. Sitä vastoin Pluto sijaitsee suunnilleen Titius-Boden lain mukaisella kohdalla, mutta nykyisin Kuiperin vyöhykkeen löytöjen vuoksi sitä ei enää luokitella planeetaksi vaan kääpiöplaneetaksi. Muitakin kääpiöplaneettoja on löydetty Neptunuksen kiertoajan 2:3 resonanssista eli etäisyydeltä, jolla kiertoaika on 2:3 Neptunuksen kiertoajasta.
[muokkaa] Titiuksen–Boden laki Merkuriuksen yksiköissä
Merkurius on Aurinkoa lähin planeetta. Sen etäisyyttä voidaan merkitä lyhenteellä MU. Kun Maan etäisyyttä Auringosta merkitään AU, niin MU on noin 0,4 AU. Voidaan laskea etäisyyksiä eri planeetoille yksikössä MU ja etsiä lainalaisuuksia näiden välille.
| Planeetta | AU | MU | MU Merkuriuksesta | Etäisyyssuhde edeltävään planeettaan |
|---|---|---|---|---|
| Merkurius | 0,387 | 1 | 0 | n/a |
| Venus | 0,723 | 1,868 | 0,868 | n/a |
| Maa | 1,0 | 2,584 | 1,584 | 1,825 |
| Mars | 1,524 | 3,938 | 2,938 | 1,855 |
| (asteroidit) | 2,77 | 7,158 | 6,158 | 2,096 |
| Jupiter | 5,203 | 13,444 | 12,444 | 2,021 |
| Saturnus | 9,539 | 24,649 | 23,649 | 1,9 |
| Uranus | 19,18 | 49,561 | 48,561 | 2,053 |
| Neptunus | 30,06 | 77,674 | 76,674 | 1,579 |
| Pluto | 39,44 | 101,912 | 100,912 | 2,078 Uranuksesta |
Karke Cohenin sääntö ottaa lukuun Neptunuksen:
1/2, 3/4, 1, 1½, 2½, 5, 10, 20, 30 ja 40 AU.
[muokkaa] Muita lainalaisuuksia
Aurinkokunnassa on esimerkiksi kuiden ratojen välillä säännönmukaisuuksia. Neljä Jupiterin suurinta kuuta ovat resonanssissa keskenään, kiertoaikojen suhde on vakio. Sisempi suuri kuu Amalthea on mukana samassa sarjassa, jossa kiertoaikojen suhde on 1:2:4:8. Uloin suuri kuu Callisto aiheuttaa vuorovesilukituksen, joka ohjaa muita kuita. Jupiterin kuille d = 2n-1 + 0.5, jossa n = 0, 1, 2, 3. Amalthealle n =−∞.
Uranuksen suurilla kuilla on säännöllinen, muttei Boden lakia seuraava etäisyysjakauma jossa d = (n + 1)/2 jossa n = 1, 2, 3, 6,8.
Kolmen planeetan kuujärjestelmiä kuvaa Dermottin laki
T(n) = T(0)Cn
jossa
n = 1,2,3 ..
T(n) on n:nen kuun sideerinen kiertoaika.
T(0) on luokkaa 0,46 ja C on vakio.
- Jupiterin kuut: T(0) = 0,444; C = 2,03
- Saturnuksen kuut: T(0) = 0,462; C = 1,59
- Uranuksen kuut: T(0) = 0,488; C = 2,24
Monille eksoplaneetoille on löydetty peräkkäisten planeettojen kiertoaikojen suhteita 1:2 eli 1:2 resonansseja. Rataresonanssien pysyvyys rippuu kiertoaikojen suhteiden lisäksi siitä, ovatko planeetat ollessaan radan samassa pisteessä toistensa kanssa samassa vai esimerkiksi vastakkaisessa suunnassa aurinkoon nähden. Häiriöiden ansiosta planeettojen rataellipsit kiertyvät ja muut rata-arvot muuttuvat aikojen kuluessa.
