Jöns Jacob Berzelius
Sivulta puuttuu 
Jöns Jacob Berzelius (20. elokuuta 1779 – 7. elokuuta 1848) oli ruotsalainen kemisti, jonka tutkimukset rikastuttivat miltei kaikkia silloisia kemian aloja.
Berzelius opiskeli ensin lääketiedettä mutta kiinnostui myöhemmin kemiasta. Berzelius on yksi modernin kemian isistä ja yksi ensimmäisiä, joka kannatti John Daltonin atomiteoriaa. Hän myös otti käyttöön nykyisinkin käytetyt alkuaineiden kemialliset merkit ja yhdisteiden kemiallisten kaavojen merkitsemistavan vain hieman nykyisestä poikkeavassa muodossa.[1]
Berzelius mittasi hämmästyttävän tarkasti yli 2 000 aineen atomi- ja molekyylipainot.[2] Berzelius löysi alkuaineista piin, seleenin, toriumin, ja ceriumin.[3]
Hän löysi proteiinit vuonna 1838 yhdessä Gerardus Johannes Mulderin kanssa ja antoi niille nimen.
Hänen pääteoksensa Lärobok i kemi (1808–1830) käännettiin useille kielille. Berzelius uudisti myös mineralogisen tutkimuksen ja laski perustan fysiologiselle kemialle.[2]
Tukholmaan avattiin vuonna 1853 hänen nimeään kantava puisto, Berzelii park. Berzelius aateloitiin 1818 ja korotettiin vapaaherraksi vuonna 1835.
[muokkaa] Viitteet
- ↑ John Hudson: Suurin tiede - kemian historiaa, s. 138. Suom. Kimmo Pietiläinen. Art House, 2002. ISBN 951-884-346-5.
- ↑ a b Pieni tietosanakirja, 1. osa (A - Isonzo), s. 367, hakusana Berzelius, Jöns Jacob. Otava, 1925. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Otavan iso Fokus, 1. osa (A-El), s. 133-134 (taulukko artikkelissa Alkuaine). Otava, 1973. ISBN 951-1-00050-0.
