Englannin kanaali

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Satelliittikuva Englannin kanaalista.

Englannin kanaali (engl. English Channel, ransk. La Manche ’hiha’) on Koillis-Atlantin salmi, joka erottaa Ison-Britannian saaren Pohjois-Ranskasta ja yhdistää Atlantin valtameren Pohjanmereen. Kanaalin pituus on 562 kilometriä ja se on kapeimmillaan vain 33,3 kilometriä leveä, leveimmillään noin 240 kilometriä.

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maantieteellisen määritelmän mukaan Englannin kanaali ulottuu Land's Endin ja Ouessantin väliseltä linjalta lännessä Doverinsalmeen Doverin ja Calais’n välillä idässä. Näin sen pinta-ala on noin 75 000 neliökilometriä. Kapein kohta on juuri Doverinsalmessa Doverin ja Calais’n lähellä olevan Cap Gris-Nez’n välillä.[1] Koko kanaali sijaitsee mannerjalustalla ja on suhteellisen matala. Keskisyvyys on 120 m leveimmillä kohdilla Kanaalin keskiosassa ja laskee noin 45 metriin Doverinsalmessa; syvyys laskee vielä tästä koilliseen edettäessä vähitellen noin 26 metriin. Syvin kohta, noin 180 metriä, on Hurds Deep -syvänteessä 30 kilometriä Guernseyn luoteispuolella.[2]

Huomattavimmat saaret ovat Wightsaari Englannin rannikolla sekä niin ikään Britannialle kruunun alusmaina kuuluvat Kanaalisaaret Ranskan Normandian rannikon tuntumassa. Jälkimmäisiin kuuluvat Jersey, Guernsey, Alderney, Sark ja useita pienempiä saaria. Bretagnen länsipuolella olevaa Ouessantia ei puolestaan yleensä lueta Kanaalin saareksi, vaikka se alueen rajalla sijaitsee; sama koskee Cornwallin länsipuolisia Scillynsaaria, joihin kanaalin raja Land’s Endin sijasta joskus vedetään.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kanaalilla on ollut keskeinen merkitys Englannin ja Britannian itsenäiselle kehitykselle vuosisatojen saatossa sekä sotilaallisena suojana että valloitusreittinä. Roomalaiset hyökkäsivät Englantiin Julius Caesarin johdolla 55 eaa. ja myöhemmin Claudiuksen kaudella valloittivat sen provinssikseen (44−410 jaa.). Normandian herttua Vilhelm II nousi maihin Sussexissa vuonna 1066, löi englantilaiset ja nousi maan valtaistuimelle ensimmäisenä normannikuninkaana Vilhelm Valloittajana. Sen sijaan Englantia Elisabet I:n aikana uhannut espanjalaisten Voittamaton armada epäonnistui valtauksessa ja kärsi tappion Francis Draken laivastolle kanaalin kuuluisimmassa meritaistelussa vuonna 1588. Kanaali esti myös Napoleonin ja Hitlerin valloitusaikeet.

Toisessa maailmansodassa Englannin kanaali oli rannikko-, sukellusvene- ja miinataistelujen ja nopeiden ilmahyökkäysten näyttämö.[3] Liittoutuneiden Normandian maihinnousu kanaalin Ranskan rannikolle tehtiin kesäkuussa 1944.

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Enlannin kanaalin molemmat rannikot ovat taajaan asutettuja ja niillä sijaitsee useita tärkeitä satama- ja lomanviettokaupunkeja. Yhteisväkiluku on yli 3,5 miljoonaa. Tärkeimmät rannikkokaupungit (yli 20 000 asukasta vuosituhannen vaihteessa) ovat:

Englannin rannikko

Bournemouth Beach.
Doverin satama-allas.

Ranskan rannikko

Saint-Malon linnoituskaupunki oli aikanaan ranskalaisten kaapparien päätukikohta.

Liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laivaliikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kanaalissa risteävät sen kautta kulkeva Pohjois-Atlantin ja Pohjanmeren välinen laivaliikenne ja Britannian ja Euroopan välinen lauttaliikenne. Se on yksi maailman vilkkaimmista vesiväylistä, sen kautta kulkee noin 400 laivaa päivittäin[4]. Kanaalissa otettiin käyttöön maailman ensimmäinen tutkaohjattu laivaliikenteen valvontajärjestelmä Dover Traffic Separation System TSS.

Lauttaliikenne kanaalin poikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Doverin lauttasatama ja kalkkikallioita.

Tärkeimmät lauttareitit ovat:

Tunneliliikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Kanaalin tunneli
Kanaalin tunnelin reitti Doverinsalmen poikki.
Tunnelin syvyysprofiilipiirros: tunneli kulkee keskimäärin 40 metriä merenpohjan alapuolella.

Englannin kanaalin alittavan tunnelin rakennustyöt aloitettiin vuonna 1987 ja liikenne Ranskan ja Englannin välillä käynnistyi 1994. Kanaalin tunneli eli Eurotunneli Englannin Folkestonesta Ranskan Coquellesiin on 50 kilometrin pituinen, 38 kilometriä siitä kulkee Kanaalin alla Doverinsalmen kohdalla, keskimäärin 40 metriä merenpohjan alapuolella.

Kanaalin tunnelissa liikennöidään huoltoliikennettä lukuun ottamatta ainoastaan junalla. Tunneli on kuitenkin myös tärkeä osa tieyhteyttä; junat kuljettavat autolauttojen tapaan sekä rahti- että henkilöajoneuvoja. Liikenteessä on neljän tyyppisiä junia.

Nopeimmat Eurostar-luotijunat kuljettavat matkustajia Lontoon St Pancrasin rautatieaseman ja mantereen puolella Pariisin Gare du Nordin sekä Brysselin Bruxelles-Midin aseman välillä. Syksystä 2007 alkaen Lontoon ja Pariisin väli matkataan parhaimmillaan aikaan 2 tuntia ja 15 minuuttia, Lontoon–Brysselin väli tunnissa ja 51 minuutissa.

Eurotunnel Shuttle on autojuna, joka kuljettaa erilaisia maantieajoneuvoja matkustajineen Folkestonen ja Coquellesin välillä; lastauksineen matka kestää noin 90 minuuttia. Freight Shuttle Train kuljettaa rekkoja; näissä junissa kuljettajat matkustavat omissa vaunuosastoissaan. Tämän lisäksi tunnelissa kulkee normaaleja tavarajunia.

Vuonna 2005 Eurotunnelin läpi kuljetettiin noin 2 miljoonaa henkilöautoa, 1,3 miljoonaa kuorma-autoa ja 77 000 linja-autoa; rahtia kulki noin 1,6 miljoonaa tonnia. Eurostar-junat kuljettivat Kanaalin poikki noin 8,3 miljoonaa matkustajaa vuonna 2007.[5]

Merkittäviä kanaalin ylityksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuumailmapallon avulla Englannin kanaalin ylittivät ensimmäisinä ranskalainen Jean-Pierre Blanchard ja yhdysvaltalainen John Jeffries 7. tammikuuta 1785.

Lentokoneella kanaalin poikki lensi ensimmäisenä ranskalainen Louis Blériot yksitasoisellaan vuonna 1909.

Ensimmäinen puhelinkeskustelu Pariisin ja Lontoon välillä käytiin 18. maaliskuuta 1891 kanaalin ali laskettua lennätinkaapelia myöten.

Uimalla kanaalin ylitti ensimmäisenä englantinen Matthew Webb, joka ui Doverista Calais’hen 24.–25. elokuuta 1875 ajassa 21 tuntia ja 45 minuuttia.[6] Vastakkaiseen suuntaan ui Enrico Tiraboschi vasta vuonna 1923. Ensimmäinen Englannin kanaalin poikki uinut nainen oli amerikkalainen olympiavoittaja Gertrude Ederle, joka vuonna 1926 ui Ranskasta Englantiin ajassa 14 h 31 min, kaksi tuntia nopeammin kuin kukaan häntä ennen.

Nykyinen kanaalinuinnin nopeusennätys on Petar Stoychevilla vuodelta 2007, 6.57.50. Edestakaisen uinnin ennätys on Philip Rushilla vuodelta 1987, 16 h 10 min. Useimmin kanaalin yli on uinut Alison Streeter, 46 kertaa, joista kolme edestakaisia uinteja ja yksi kolminkertainen ylitys; hänellä on kiistaton ”Kanaalin kuningattaren” titteli.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. "English Channel", The Columbia Encyclopedia 2004
  2. "English Channel", The Hutchison Unbridged Encyclopedia including Atlas 2005.
  3. Toisen maailmansodan taistelutAtlantic,ww2,U-boats, convoys Viitattu 4.3.2008. (englanniksi)
  4. The Channel Navigation Information Service (CNIS) Viitattu 15.8.2008.
  5. Eurotunnel 2007 Traffic and Revenue Figureslähde tarkemmin?
  6. The daredevil channel swimmer 2003. BBC. Viitattu 6.3.2008.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koordinaatit: 50°11′01″N, 0°31′52″W