Harold Macmillan

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Harold Macmillan
Harold Macmillan number 10 official.jpg
Yhdistyneen kuningaskunnan pääministeri
10. tammikuuta 195718. lokakuuta 1963
Monarkki Elisabet II
Edeltäjä Anthony Eden
Seuraaja Alec Douglas-Home
Tiedot
Syntynyt 10. helmikuuta 1894
Lontoo, Englanti
Kuollut 29. joulukuuta 1986 (92 vuotta)
Sussex, Englanti
Puolue Konservatiivi
Puoliso Dorothy Macmillan
Ammatti kustantaja
Uskonto anglikaani
Arvonimet jaarli

Maurice Harold Macmillan, 1. Stocktonin jaarli, (10. helmikuuta 189429. joulukuuta 1986), lempinimeltään "Supermac", oli brittiläinen konservatiivipoliitikko ja Yhdistyneen kuningaskunnan pääministeri 1957–1963.

Ennen pääministeriyttä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Macmillan oli kansanedustajana Stocktonin vaalipiirissä 1924–29 ja 1931–45, ja Bromleyn vaalipiirissä 1945–64. Asuntoministerinä ollessaan 1951–54 hän rakennutti 300,000 uutta taloa vuodessa Macmillanista tuli pääministeri kun Anthony Eden erosi Suezin kriisin takia.[1]

Pääministerikausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Macmillan keskittyi talousasioihin, hänen lähestymistapansa oli pyrkiä korkeaan työllisyyteen, kun taas hänen valtiovarainministeriensä mielestä punnan tukeminen vaati tiukkaa rahapolitiikkaa, joka voisi johtaa työttömyyden nousuun. Macmillan sai kantansa läpi ja tammikuussa 1958 kaikki valtiovarainministerit erosivat.

Macmillan pyrki korjaamaan välejä Yhdysvaltoihin, jotka olivat katkenneet Suezin kriisin vuoksi. Tässä oli apuna hänen sodanaikainen ystävänsä Dwight D. Eisenhower, jonka kanssa järjestettiin konferenssi Bermudalla jo maaliskuussa 1957.

Macmillan näki myös Eurooppaan lähentymisen arvon ja pyrki EEC:n jäsenyyteen ja tutkaili EFTA-jäsenyyttä. Imperiumin suhteen Macmillan jatkoi siirtomaista luopumista, Ghana ja Malesia saivat itsenäisyyden 1957, Nigeria 1960 ja Kenia 1963. Lähi-idässä brittijoukot kuitenkin säilyttivät asemansa, sotatoimia vaadittiin Irakissa 1958 ja 1960 ja puuttumista Omanin asioihin.

Macmillan johti konservatiivit voittoon lokakuussa 1959 ja lisäsi puolueen enemmistön 67 paikasta 107 paikkaan. Kampanja keskittyi talouteen iskulauseella "Life's Better Under the Conservatives". Todelliset kasvuluvut verrattuna muuhun Eurooppaan olivat kuitenkin heikot ja taloutta heikensi suuri puolustusbudjetti.

Britannian itsenäisen ydinpuolustuksen epäonnistuttua (Blue Streak ja Blue Steel -projektit), Macmillan neuvotteli yhdysvaltalaisten Polaris-ohjusten saamisesta Nassaun sopimuksella joulukuussa 1962. Tätä ennen hän oli suostunut sijoittamaan 60 Thor-ohjusta yhteiseen hallintaan ja vuodesta 1957 USA:n McMahon Act oli helpottanut ydinteknologian vientiä Britanniaan.

Macmillanilla oli suuri osa Britannian, USA:n ja Neuvostoliiton keskinäisessä Partial Test Ban Treatyssa 1962. Hänen edellinen yrityksensä oli kaatunut Pariisin toukokuun 1960 kokouksen myötä Gary Powersin alasampumiseen Neuvostoliiton yllä.

Ranskan Charles de Gaulle esti Britannian jäsenyyden EEC:ssä vetollaan 29. tammikuuta 1963, pelätessään riippuvuutta Yhdysvalloista ja suuttuneena ydinaseiden toimituksesta.

Britannian maksutaseongelmat johtivat palkkojen jäädytykseen 1961. Tämä johti hallituksen suosion laskuun ja tappioihin täytevaaleissa. Macmillan uudisti hallitustaan heinäkuussa 1962, mutta kannatus jatkoi laskuaan. Sotaministeri John Profumon skandaalin, syöpädiagnoosin ja leikkauksen vuoksi Macmillan erosi 18. lokakuuta 1963. Hänen seuraajansa oli ulkoministeri Alec Douglas-Home.

Macmillan kieltäytyi aluksi aatelisarvosta ja jätti politiikan syyskuussa 1964. Hän otti kuitenkin vastaan kuningattaren mitalin. Vetäytymisensä jälkeen hän otti paikan suvun kustannusyhtiöstä, Macmillan Publishers. Kahdenkymmenen vuoden kuluessa hän teki muutaman hajanaisen poliittisen kommentin.

Vuonna 1984 hän lopulta hyväksyi aatelisarvon ja sai arvonimen Earl of Stockton and Viscount Macmillan of Ovenden.

Kun Margaret Thatcher valittiin puolueen johtoon, Macmillan liittyi keskusteluun useammin kuin ennen ja hyökkäsi uraansa arvostelleita puolueen monetaristeja vastaan. Thatcherin yksityistämisiä hän vertasi "pöytähopeiden myyntiin." Vähän ennen kuolemaansa 92-vuotiaana Macmillan teki nöyryyttäviä kommentteja Thatcherin politiikasta, joihin konservatiivisten opiskelijoiden järjestö Federation of Conservative Students vastasi häpäisykirjoituksella, jossa ehdotettiin Macmillanin tuomitsemista sotarikollisena johtuen hänen toimistaan Sloveniassa 1945. Konservatiivit lakkauttivat FCS:n.[2]

Macmillan kuoli Birch Grovessa Sussexissa 1986.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Ison-Britannian kuningaskunnan ja Yhdistyneen kuningaskunnan pääministerit
Walpole, Wilmingtonin jaarli, Pelham, Newcastlen herttua, Devonshiren herttua, Newcastlen herttua, jaarli Bute, G. Grenville, markiisi Rockingham, jaarli Chatham, Graftonin herttua, lordi North, markiisi Rockingham, jaarli Shelburne, Portlandin herttua, Pitt nuorempi, Addington, Pitt nuorempi, lordi Grenville, Portlandin herttua, Perceval, Liverpoolin jaarli, Canning, varakreivi Goderich, Wellingtonin herttua, jaarli Grey, varakreivi Melbourne, Peel, varakreivi Melbourne, Peel, lordi Russell, Derbyn jaarli, jaarli Aberdeen, varakreivi Palmerston, Derbyn jaarli, varakreivi Palmerston, jaarli Russell, Derbyn jaarli, Disraeli, Gladstone, Disraeli, Gladstone, markiisi Salisbury, Gladstone, markiisi Salisbury, Gladstone, Roseberyn jaarli, markiisi Salisbury, Balfour, Campbell-Bannerman, Asquith, Lloyd George, Bonar Law, Baldwin, MacDonald, Baldwin, MacDonald, Baldwin, Chamberlain, Churchill, Attlee, Churchill, Eden, Macmillan, Douglas-Home, Wilson, Heath, Wilson, Callaghan, Thatcher, Major, Blair, Brown, Cameron