Bleiburgin murhenäytelmä

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Bleiburgin murhenäytelmän muistomerkki Mirogojin hautausmaalla Zagrebissa.

Bleiburgin murhenäytelmä tai Bleiburgin verilöyly tapahtui toukokuun 1945 loppupuoliskolla Slovenian ja Itävallan rajalla, lähellä Bleiburgin kaupunkia.

1. toukokuuta 1945 Zagreb oli kolmelta suunnalta Titon partisaanijoukkojen piirittämä. Tie pohjoiseen oli yhä auki. Itsenäinen Kroatian valtio eli NDH ja sen Ustašahallinto olivat romahtamaisillaan. Ustašan joukot olivat vuosien 1941 ja 1945 välisenä aikana syyllistyneet kammottaviin julmuuksiin poliittisia vastustajiaan, serbejä, romaneja ja juutalaisia kohtaan. Huhuttiin että raakuudet kostettaisiin kaikille. Niinpä 1. toukokuuta Zagrebista lähti useiden kymmenien tuhansien pakolaisten joukko kohti Ison-Britannian miehittämää Itävaltaa. Uskottiin, että sieltä saataisiin turvapaikka. Pakolaisiin kuului Ustašan jäseniä perheineen, Kroatian sotavoimissa taistelleita perheineen, Slovenian valkokaartilaisia ja akselivaltojen puolelle loikanneita kasakoita. Pakolaisia virtasi Itävallan rajalle aina 12. toukokuuta saakka.

Jostain syystä Iso-Britannia oli sulkenut Itävallan rajan ja pakolaiset eivät päässeet maahan. Surmaaminen alkoi 16. toukokuuta. Partisaanit ampuivat väkijoukkoa umpimähkään. Ustašan joukkojen jäännökset yrittivät taistella vastaan, mutta ylivoimaa oli liikaa. Tapahtumat saivat traagiset mittasuhteet: siviilejä ammuttiin summittaisesti, on kerrottu laajamittaisesta naisten raiskaamisesta ja kivittämisestä ja miesten mestaamisesta. Teloituksia jatkettiin kaksi viikkoa. Eloonjääneet pakotettiin kävelemään takaisin kotiseuduilleen. Titon oletetaan olleen täysin tietoinen asioiden kulusta. Tapahtumista ei saanut puhua Titon Jugoslaviassa ja se, että niitä ei selvitetty, oli omiaan heikentämään serbien ja kroaattien välejä.

On huomattava, että NDH:n julmuuksista todella vastuussa olleita henkilöitä, kuten Ante Pavelić ja Maks Luburić, pääsi Bleiburgin kautta pakenemaan oikeudellista vastuutaan ulkomaille.

Paikalle on suunnitteilla muistomerkki.

Arvioita uhrimäärästä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uhrien määrästä on esitetty erilaisia spekulaatioita. Asia ei selvinne ennen Ison-Britannian arkistojen aukeamista.

(Kroaateja noin 250 000, Serbeja noin 30 000, saman verran Sloveneja ja Montenegrolaisia noin 12 000)

  • Jugoslavian armeijan kenraali, Petar S. Brajović joka oli itse mukana paikalla, sanoo, että uhreja oli 16. Vangiksi otettiin hänen mukaansa 50 000 henkeä.
  • Brittijournalisti Misha Glenny on tutkimuksissaan päätynyt 50 000 surmattuun aseista riisuttuun sotilaaseen ja 30 000 surmattuun siviiliin.
  • Vuonna 2001 Slovenian viranomaiset esittivät löytäneensä joukkosurman alueelta 296 (uusimpien tietojen mukaan noin 800 Sloveniassa, 1050 Kroatiassa ja saman verran Bosniassa) joukkohautaa, joissa lepää arviolta 190 000 uhria. Lisäksi Teznon metsistä alueen liepeiltä on löytynyt 60 000–80 000 uhrin jäännökset, joukossa paljon myös lasten luita.