Gary Powers

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Francis Gary Powers 1960

Francis Gary Powers (17. elokuuta 19291. elokuuta 1977) oli yhdysvaltalainen lentäjä. Neuvostoliiton ilmatorjunta pudotti hänen U-2-tiedustelukoneensa alas 1. toukokuuta 1960 kun hän oli suorittamassa salaista tiedustelulentoa.

Nuoruusvuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Powers syntyi ja asui Tennesseessä, ja päätti College-opinnot vuonna 1951. (Milligan Gollege) Isänsä toivoi poikansa opiskelevan lääketiedettä, mutta Gary sanoi, että lääketieteen opinnot eivät sovi hänelle, koska se vie aikaa ja voimia. Hän meni hengenpelastajaksi Johnson Cityyn.

Powers värväytyi Yhdysvaltain armeijaan, ja hakeutui sieltä ilmavoimiin, koska lentäminen kiinnosti häntä. Hän sai luutnantin arvon vuonna 1954. Palvelusaikanaan hän avioitui tukikohdan kahvilassa työskennelleen Barbara Brownin kanssa. Vuonna 1956 Powers päätti erota ilmavoimista, ja alkoi etsiä työtä. Vaimonsa kanssa he olisivat halunneet avata huolto-aseman, mutta rahat eivät riittäneet. Hän yritti hakeutua siviili-ilmailun pariin, mutta ei ikänsä puolesta soveltunut näihin tehtäviin. Lopulta hän pääsi Lockheed-yhtiöön, ja päätyi U-2-ohjelmaan. U-2 oli korkealla lentävä lentokone, mikä soveltui tiedustelukäyttöön.

Tiedustelulennot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

NASAn väreihin maalattu U-2 kone 6.5.1960.

CIA värväsi Powersin lentäjäksi Eurooppaan, operaation peitteenä käytettiin NASAn ilmakehätutkimusta.

Powers ehti lentää 27 tiedustelulentoa, joista useimmat olivat rajaa hipovia lentoja, jolloin kone pysyi ystävällismielisillä alueilla. Varsinaisia ylilentoja oli vähän.

1. toukokuuta 1960 Power oli suorittamassa Neuvostoliiton ylilentoa. Hän nousi ilmaan Peshawarista, Pakistanista, minne hän oli siirtynyt Turkin Adanasta. Lento-ohjelman mukaan hänen oli määrä lentää Sverdlovskin (Nyk. Jekaterinburg) ja Plesetskissä sijaitsevien ohjuskoeasemien yli Murmanskiin, ja laskeutua sen jälkeen Bodøn lentoasemalle, Norjaan.

Sverdlovskin yläpuolella Powersin kone kuitenkin pudotettiin alas. Neuvosto-ilmatorjunta ampui konetta kohti 14 kpl S-75 (SA-2) - ilmatorjuntaohjuksia.

Sotilaspoliittisesti tapaus oli siksikin huomattava, että Neuvostoliiton tajuttiin voivan ampua alas korkealla lentävät tiedustelulentokoneet, ja tiedustelusatelliittien kehittämistä piti tehostaa.

Powersin tultua alasammutuksi NASA ilmoitti menettäneensä yhden ilmakehäntutkimuskoneensa hieman sen jälkeen, kun lentäjä oli ilmoittanut hapensaantivaikeuksista. Tiedotusvälineistöä varten yksi U-2-kone maalattiin uudelleen NASAn väreihin, ja sille annettiin tekaistu rekisteritunnus 6. toukokuuta 1960. Seuraavana päivänä Neuvostoliiton kommunistisen puolueen pääsihteeri Nikita Hruštšov paljasti, että kadonneen koneen lentäjä oli vangittu ja että koneen hylystä löytyi tiedusteluvarustus.

Oikeudenkäynnissä Moskovassa Powers tuomittiin vankeuteen kymmeneksi vuodeksi. Kovin mahdollinen rangaistus olisi voinut olla kuolemantuomio. Powers kuitenkin vapautettiin ennen vankeutensa päättymistä, kun hänet vaihdettiin lännessä kiinni saatuun neuvosto-vakoilija Rudolf Abeliin 10. helmikuuta 1962 Glienicker Brücken sillalla Länsi- ja Itä-Berliinin rajalla.

Turkin, Pakistanin ja Norjan hallitukset kiistivät tietävänsä mitään yhdysvaltalaisten Neuvostoliiton yli tapahtuvista U-2 -lennoista ja vähitellen Yhdysvallat palautti U-2-koneiden huoltohenkilöstön takaisin Yhdysvaltoihin.

Myöhempi elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Powers sai kylmän vastaanoton palattuaan kotimaahansa. Häntä kritisoitiin aluksi siitä, että hän ei ennen kiinni joutumistaan ollut onnistunut aktivoimaan lentokoneensa itsetuhomekanismia, mikä olisi tuhonnut kameran, filmin ja muut lentokoneen salaiset osat. Häntä kritisoitiin myös siitä, että hän ei ollut käyttänyt CIA:lta saamaansa myrkyllä täytettyä itsemurhapiikkiä ("suicide pin"). CIAn, Lockheedin ja ilmavoimien kuulustelun jälkeen Powers esiintyi 6. maaliskuuta 1962 Senaatin puolustuskomitean edessä, mikä totesi Powersin seuranneen käskyjä, eikä antaneen tärkeitä tietoja neuvostoliittolaisille, ja toimineen "hyvin nuorena miehenä vaarallisissa olosuhteissa."

Powers työskenteli Lockheedilla koelentäjänä vuodesta 1963 vuoteen 1970. Powellin vuonna 1970 kirjoittama Operaatio ylilento sai Lockheedin erottamaan hänet kirjan saaman kielteisen julkisuuden vuoksi. Powers työskenteli seuraavaksi ilmasta käsin toimivana liikenneruuhkatiedottajana radioasema KGIL:llä Los Angelesissa. Televisioasema KNBC palkkasi hänet seuraavaksi ohjaamaan uutta "telecopteria", 360 asteen ulkoisilla kameroilla varustettua helikopteria.

Francis Gary Powers kuoli vuonna 1977 helikopterionnettomuudessa 47-vuotiaana. Hän oli ollut raportoimassa pensaspaloja Santa Barbaran piirikunnassa. Paluumatkalla hänen helikopteristaan loppui polttoaine ja kopteri syöksyi maahan.[1] Powersia jäi suremaan vaimo, kaksi lasta ja viisi sisarta. Powers on haudattu Arlingtonin sotilashautausmaalle ilmavoimien veteraanina.[1][2]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Powers kirjoitti myöhemmin muistelmateoksen, alkaen ajoista, jolloin hän päätyi tiedustelulentäjäksi. Pääpaino on kuitenkin viimeisessä lennossa, ja sen jälkeisessä vankeusajassa. Kirja julkaistiin suomeksi nimellä Operaatio ylilento.

  • Beschloss, Michael, 1986, New York: Harper, MAYDAY: Eisenhower, Khrushchev, and the U-2 affair, 494 sivua
  • Cook, Fred J., 1973, New York, F. Watts, The U-2 Incident, May, 1960: An American Spy Plane Downed over Russia Intensifies the Cold War, 64 sivua
  • Powers, Francis Gary, with Curt Gentry, 1970, New York: Holt, Rinehart and Winston, Operation Overflight: The U-2 Spy Pilot Tells His Story for the First Time, 375 sivua
  • Wise, David and Thomas B. Ross., 1962, Random House, The U-2 Affair, 269 sivua

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b http://www.check-six.com/Crash_Sites/Powers-N4TV.htm According to Powers' son, an aviation mechanic had repaired a faulty fuel gauge without telling Powers, who misread it.
  2. http://www.arlingtoncemetery.net/francisg.htm

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]