Koelentäjä

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Koelentäjä ja sittemmin ensimmäisenä ihmisenä Kuussa kävellyt Neil Armstrong X-15-rakettilentokoneella suoritetun lennon jälkeen vuonna 1960.

Koelentäjä on lentäjä, joka testaa uuden lentokoneen tai -tyypin ominaisuuksia sen tuotekehittelyn aikana tai testaa lentokäyttöön tehtaalta tai suuremmasta huollosta tulevat koneet. Yleensä koelentäjän työnantaja on maansa ilmavoimat tai lentokonetehdas tai ilmailuviranomainen. Myös harrasterakenteisilla lentokoneilla on paikallisen ilmailuhallinnon määräämät koelentäjänsä.

Tehtävä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koelentäjä testaa lentokoneen kaikissa lentotiloissa, mutta erityisesti rajatiloissa, jotka riippuvat asiakkaan tarpeista. Esimerkiksi 1930-luvun puolivälistä eteenpäin potkurikonekauden loppuun asti suomalaiset koelentäjät, myös ilmavoimien koneiden hankintatilanteissa evaluointilentoja tehneet, joutuivat pohtimaan suurella nopeudella tehtävän syöksyn ongelmia liki kymmenen vuotta aiemmin kuin muiden maiden sotilaslentäjät. Tämä siksi, että Suomen ilmavoimat näkivät mahdollisessa sodassa vihollisen lukumääräisen ylivoiman kohdatessaan pystysyöksyn ainoana keinona suomalaiselle hävittäjälle irrottautua ilmataistelusta. Tällöin kohdattiin ennen tuntemattomia ilman kokoonpuristuvuuden ja rakenteen värähtelyn kytkeytymisilmiöitä, jotka tuhosivat muun muassa VL Myrsky -hävittäjiä. Vihollismaiden lentokoneiden testaaminen ilman käyttöohjekirjoja on oma koelentämisen laji. Ilmataisteluopin muuntuessa on suihkuhävittäjillä tehty koelentoja, jotka liittyvät poikkeuksellisiin lentotiloihin, esimerkiksi Saab Drakenin supersakkauksesta normaaliin lentotilaan siirtyminen tai Suhoj-hävittäjien Cobra- ja Hornet-hävittäjien frisbee-liikkeet, joilla lentäjä voi taistelutilanteessa selvitä hengissä takaa-ajettuna, vaikka vihollisen hävittäjän tykkituli on kohdistettu oikein. Lentokoneiden tuhoon johtuneet suuremmat onnettomuudet usein simuloidaan koelennoilla, mutta yleensä korkeammalla lentokorkeudella kuin onnettomuustilanne.

Alkujaan harvat koelentäjät olivat 1900-luvun alkupuolella koulutukseltaan muuta kuin lentäjiä, mutta useimmat olivat lentäjäksi kouliintuessaan oppineet lentokoneen tekniikan. Mekaanikon koulutus oli hyvä pohja aikana, jolloin moottorihäiriöt olivat jokapäiväisiä. Suuremmissa valtioissa koelentäjiä alettiin kouluttaa lentokoneinsinööreiksi tai valita insinöörien joukosta lentäjiksi kelpaavia.

1940- ja 1950-luvut olivat koelentäjien kultakautta. Tällöin suunniteltiin kaikissa suurissa ilmailumaissa paljon uusia konetyyppejä, lentokone monimutkaistui järjestelmiltään ja lentonopeuden kasvoivat uusiin ulottuvuuksiin. Yhdysvalloissa ja Neuvostoliitossa koelentäminen kulminoitui monien koelentäjien valintaan astronauteiksi ja kosmonauteiksi 1950-luvun lopulla ja 1960-luvun alussa.

Tämän jälkeen koelentämisen määrä on konetyyppien määrän radikaalin laskun takia vähentynyt. Huoltokonelentäjät ovat 1970-luvulta alkaen olleet koelentäjät, jotka keräävät suurimman määrän lentotunteja, ”tiimaa”. Tämäkin vähenee lentokoneiden käytettävyyden noustessa kaasuturbiinien ja elektronikan luotettavuuden jatkuvasti noustua.

2000-luvun alun eniten mediassa näkynyt koelento oli Airbus A380:n ensilento vuonna 2006.

Kuuluisia koelentäjiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomalaisia koelentäjiä

Muita

Koelentäjiä elokuvissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1930-luvulta lähtien koelentäjät ovat olleet yksi etenkin amerikkalaisten elokuvien sankarikategorioista. Eräs tunnetuimmista koelentäjiin liittyvistä elokuvista on Valiojoukko vuodelta 1983.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Jukka Raunion teokset
  • Joppe Karhunen: Kotkia kuolinsyöksyissä

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]