Suomen ilmavoimat

Wikipedia

Loikkaa: valikkoon, hakuun
Suomen ilmavoimat
Suomen Ilmavoimien tunnus.svg
tunnus

Finland roundel border.svg
konetunnus
Toiminnassa 6. maaliskuuta 1918 alkaen
Valtio Suomi
Puolustushaarat ilmavoimat
Rooli puolustushaara
Tukikohta Tikkakoski, Jyväskylä
Motto Qualitas Potentia Nostra (Laadussa voimamme)
Komentajat
Nykyinen komentaja Jarmo Lindberg

Suomen ilmavoimat on yksi Suomen puolustusvoimien kolmesta puolustushaarasta. Muut kaksi ovat maavoimat ja merivoimat.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Ilmavoimien perustaminen

Suomen sisällissodan aikana hallituksen joukkojen eli valkoisten lentojoukkoja perustettaessa oli sekä lentokoneiden että lentohenkilöstön saamiseksi turvauduttava ulkomaiseen apuun. Puolueettoman Ruotsin viralliset tahot suhtautuivat torjuvasti avunpyyntöihin, mutta yksityiset Ruotsin kansalaiset halusivat auttaa Suomen tasavallan joukkoja. Ruotsalaisen Aftonbladetin toimittaja Waldemar Langlet osti Finlands vänner -järjestön varainkeräyksellä tukholmalaisen Nordiska Aviatik A.B.-tehtaan N.A.B. Albatros-koneen (Ruotsissa valmistettu saksalaisen Albatros-koneen muunnos kulki nimellä SW 20), joka oli ensimmäinen Ruotsista saapunut kone. Koneen lensivät Haaparannasta helmikuussa 1918 ruotsalaiset luutnantit John-Allan Hygerth, josta tuli 10. maaliskuuta Suomen ilmavoimien ensimmäinen komentaja ja Per Svanbäck. Kone teki välilaskun Kokkolassa ja pakkolaskun Pietarsaareen, josta lähdettäessä moottori leikkasi kiinni. Kone sai myöhemmin Suomen ilmavoimissa tunnuksen F 2, jossa F oli lyhennys sanasta Flygmaskin.[1]

Ruotsalainen kreivi Eric von Rosen lahjoitti Suomen tasavallan joukoille Morane-Saulnier Parasol -lentokoneen ruotsalaisen Enoch Thulinin lentokonetehtaan valmistaman muunnoksen Thulin Typ D. Luutnantti Nils Kindberg lensi sen Uumajasta Vaasaan 6. maaliskuuta 1918. Lahjoittaja von Rosen oli koneessa matkustajana. Tämäkin kone tuotiin Suomeen vastoin Ruotsin virallista linjaa. Se ei ollut saanut lähtölupaa Ruotsista ja Kindberg sai 100 kruunun sakon luvattomasta poistumisesta maasta. Tätä konetta pidetään Suomen ilmavoimien ensimmäisenä lentokoneena, koska ilmavoimilla ei katsota olevan historiallista jatkuvuutta sisällissodan kapinallisten eli punaisten ja vahvasti neuvosto-Venäjän tukemaan, hieman aiemmin alkaneeseen lentotoimintaan. Kone sai tunnuksen F1 tuhoutuen kuitenkin pian miehistöineen, huhtikuussa 1918 putoamiseen Näsijärveen Tampereella.[1]

Suomen ilmavoimia kutsuttiin useiden vuosien ajan virallisesti ilmailuvoimiksi. Vuodesta 1922 (1924 on myös mainittu) alkaen koneen saapumispäivää on vietetty ilmavoimien päivänä. Ilmavoimien synty tapahtui hyvin aikaisin: esimerkiksi Britannian Kuninkaalliset ilmavoimat perustettiin itsenäisenä aselajina 1. huhtikuuta 1918 ja Ruotsin Lentoase vuonna 1925. Suomen ilmavoimien vainajien muistopäivää vietetään vuosittain 7. syyskuuta, Italiasta ostettujen lentoveneiden noutomatkalla olleita suomalaisia lentäjiä kohdanneen onnettomuuden muistoksi.[2]

[muokkaa] Ilmavoimien organisaatio

Puolustusvoimien rakenne
Suomen Maavoimien tunnus.svg maavoimat
Sotilaslaanin tunnus .svg maavoimien aluehallinto
operatiivinen sotilaslääni
aluetoimisto
alueellinen sotilaslääni (2008-2009)
maanpuolustusalue (1993-2007)
sotilaslääni (1966-2007)
sotilaspiiri (1945-1992)
Suomen Ilmavoimien tunnus.svg ilmavoimat
Suomen Merivoimien tunnus.svg merivoimat
puolustusvoimien joukot
joukko-osasto
joukkoyksikkö
perusyksikkö
Ilmavoimien lennostojen ja koulujen lippujen pohja, johon lisätään yksikön oma tunnus vasempaan yläkulmaan.

Ilmavoimat on organisoitunut 10 joukko-osastoon: esikuntaan sekä kolmeen laitokseen, kolmeen kouluun ja kolmeen lennostoon. Ilmavoimissa tapahtui vuoden 2005 alussa kaksi koulujen nimimuutosta.

  • Tikkakoskella sijaitsevan Ilmavoimien Viestikoulun nimi muutettiin Ilmasotakouluksi josta samalla tuli Ilmavoimien puolustushaarakoulu. Samalla Kauhavalla sijaitseva Ilmasotakoulu muuttui Lentosotakouluksi, jonne myös vuoden 2005 lopulla keskitettiin Hawk-suihkuharjoituskonekoulutus ja -kalusto. Vinka-kalusto siirtyi puolestaan sitä ennen Kauhavalta Tikkakoskelle.
  • Tikkakoskella sijainnut Tukilentolaivue lakkautettiin itsenäisenä joukko-osastona ja liitettiin Ilmasotakouluun.
  • Ilmavoimien sodanajan organisaatioon kuuluu kolme F-18 hävittäjälaivuetta, yksi Hawk -koulutuslentolaivue, kuusi valmiustukikohtaa, yksi tukilentolaivue ja seitsemän yhteyslentolaivuetta. Kokonaishenkilöstövahvuus on 38 000 henkeä.[3]
F-18 C Hornet Rissalan kentällä

[muokkaa] Esikunta

Ilmavoimien esikunta johtaa ilmavoimien toimintaa.

[muokkaa] Lennostot

Operatiivisten hävittäjälennostojen määrä on kolme kattaen koko valtakunnan ilmatilan:

Kaikki operoivat McDonnell Douglas/Boeing F-18 Hornet-torjuntahävittäjiä.

[muokkaa] Koulut

Ilmavoimilla on kolme koulua, joissa koulutetaan puolustushaaran varusmiehet ja kantahenkilökunta:

[muokkaa] Laitokset

Ilmavoimilla on kolme laitosta hoitamassa pääosin hyvin teknisen aselajin lento- ja viestitekniikan hallitsemisesta ja kehittämistä:

[muokkaa] Nykyinen lentokalusto ja lentotoiminta

Hawk Rissalan kentällä.

[muokkaa] Lentokalusto

Taistelukoneet:

  • Boeing F-18C Hornet (HN) torjuntahävittäjä on ilmavoimien tärkein ase. Niitä hankittiin 57 kappaletta, joista yksi on tuhoutunut lento-onnettomuudessa ja toista vaurioitunutta konetta ollaan muuttamassa kaksipaikkaiseksi.
  • Boeing F-18D Hornet (HN) on kaksipaikkainen torjuntahävittäjä, joita hankittiin seitsemän kappaletta tyyppikoulutukseen.

Jatkokoulukoneet

  • BAe Hawk Mk51/51A (HW) on harjoitushävittäjäkone. Niitä hankittiin 57 kappaletta, joista seitsemän on tuhoutunut onnettomuuksissa. Kesäkuussa 2007 solmitun ostosopimuksen mukaan vuosina 2009-2010 Sveitsi toimittaa ilmavoimille 18 käytettyä Hawk Mk66:ta. RAF on 1980-luvulla luokitellut Hawkin aputaistelukoneeksi, mutta Suomen ilmavoimissa koneella ei ole enää tällaista roolia.

Kuljetuskoneet:

  • Learjet 35A/S (LJ) on alun perin liikesuihkukone. Kolme Learjetia toimii yhteys- ja maalinhinauskoneina.
  • Fokker F.27 Friendship (FF) koneet toimivat laskuvarjojääkärien kuljetuskoneina ja elektronisessa tiedustelussa. Koneita on tällä hetkellä kaksi kappaletta käytössä, mutta poistettaneen käytöstä, kun käyttötunnit täyttyvät. Korvaava CASA-kaluston on ollut rinnakkain käytössä vuodesta 2007.
  • EADS CASA C-295M (CC) koneet toimitettiin maalis-huhtikuussa 2007, noin vuoden alkuperäisestä toimitusaikataulustaan edellä. Ensimmäinen kone, CC-1, saapui Suomeen 6. maaliskuuta 2007 Ilmavoimien 89. vuosipäivänä. Koneita on tilattu kaksi ja lisäksi ilmavoimilla on optio viiteen lisäkoneeseen.

Koulukoneet:

  • Valmet L-70 Vinka (VN) on ilmavoimien ohjaajien peruskoulutuskone. Niitä on käytössä 28 kappaletta. Koneet siirtyivät vuonna 2006 Patria Aviation-osakeyhtiön operoitaviksi peruslentokoulutuksen siirtyessä sen tehtäväksi.

Yhteyskoneet:

  • Piper PA-31-350 Chieftain (PC) on ilmavoimien 7-paikkainen yhteyskone. Niitä on käytössä kuusi kappaletta
  • Valmetin Valmet L-90 TP Redigo (RG) on nelipaikkainen yhteyskone. Niitä on käytössä yhdeksän kappaletta.
  • Suomen ilmavoimat tilasi keväällä 2009 yllä mainittujen yhteyskoneiden korvaajaksi sveitsiläisen Pilatus Aircraft-yhtiön Pilatus PC-12 NG-konetyypin. Koneita hankitaan kuusi kappaletta ja ne luovutetaan vuoden 2010 lopussa. Myyntihinta oli 22,5 miljoonaa euroa.[4]

[muokkaa] Koneiden käyttöperiaatteet vuoteen 2010 asti

1970-luvun alusta alkaen ilmavoimat ja valtiojohto ovat pyrkineet hankkimaan suorituskykyisempiä hävittäjäkoneita. Tuolloin suuret lentokonetuottajat alkoivat myydä yhtä suorituskykyisiä koneita sotilasliittojensa ulkopuolisiin maihin. Tässä jouduttiin valtiotasolla ulkopoliittiseen tasapainoiluun länsimaisten ja neuvostoliittolaisten koneiden välillä 1970- ja 1980-luvulla. 1990-luvulla tapahtunut siirtyminen yhteen hävittäjäkoneeseen, Hornetiin, on globaali trendi, myös suurissa maissa. Hornetien nykyinen rooli Suomessa on torjuntahävittäjä. Tätä roolia on harjoiteltu myös ulkomaisten ilmavoimien koneita vastaan, esimerkiksi 2000-luvulla Hornetit ovat käyneet ilmataisteluharjoituksia Luftwaffen MiG-29-koneita vastaan Saksassa. Puolustuspoliittisen selonteon linjausten myötä 2010-luvulle mennessä F-18 Hornet-hävittäjiin ilmasta-maahan iskukykyä, toisin sanoen niiden rynnäkkökoneominaisuuksia otettaisiin käyttöön. Näin ollen F-18 Hornetista tulisi F/A-18 Hornet aseistuksensa perusteella, jolloin se olisi muutakin kuin tutka- ja infrapunaohjuksin varustettu torjuntahävittäjä.

Vuoden 2004 lopulla keskusteltiin ja vuonna 2005 päätettiin ilmavoimien peruslentokoulutuksen siirtämisestä Patria Aviationin hoidettavaksi. Ilmavoimien koulutuksessa on kysymys sopivien lentäjätyyppien etsimisestä, minkä tehtävän toteuttaminen yrityksessä edes entisten sotilaslentäjien toimesta voi olla vaikeaa. Toisaalta on keskusteltu yhteiseurooppalaisen lentokoulun saamisesta Suomeen. Suomen rauhallisempi ilmatila ja suuret harvaanasutut alueet puoltavat tätä, kun taas huono lentosää ja NATOon kuulumattomuus ovat sitä estämässä.

Huhtikuussa 2006 puolustusvoimien komentaja Juhani Kaskeala arvioi julkisesti, että Suomi joutuu 2020-luvulla Hornet-kaluston vanhenemisen myötä miettimään pystyykö se ylläpitämään omaa ilmapuolustusta. Ilmapuolustusyhteistyö Euroopan maiden kesken on Kaskealan mukaan joka tapauksessa edessä parin vuosikymmenen kuluessa.[5]

Valmet Vinka ja Redigo olivat suomalaisen lentokoneteollisuuden viimeiset omat lentokoneet. Tämä kansallisen konetuotannon lopettaminen oli noin vuosikymmentä edellä esimerkiksi Hollantia. Toisaalta kotimaisen tuotannon vahvuus on aina Suomessa ollut lisenssivalmistus ja loppukokoonpano, jotka ovat ilmavoimille tärkeitä kriisiaikana huoltovarmuuden ylläpitämiseksi. Ilmavoimien tarkoitus on korvata myös nykyiset Valmet L-90 TP Redigo- ja Piper Chieftain -yhteyskoneet yhdellä konetyypillä, joka olisi käytössä vuonna 2009. Myös Valmet Redigon käyttö päättynee tässä yhteydessä. Koneiden hankinta käynnistyy kun kuljetuskonehanke on saatu päätökseen.

Harjoitushävittäjänä jatkaa British Aerospace Hawk Mk.51 2010-luvulle asti. Tällöin koko EU:n 1970-luvulla käyttöön otetut harjoitushävittäjät alkavat olla suhteellisen ikääntyneitä. Suomessa Ilmavoimat on jo jatkanut Hawkien elinikää erikoistoimin. Kesäkuussa 2007 julkistettu kauppa 18 käytetystä sveitsiläisestä Hawk Mk66:sta (toimitus 2009-2010) kerrotaan kuitenkin mahdollistavan Hawkien palveluksen harjoitushävittäjinä aina 2020-luvun puoliväliin asti.[6]

Fokker F.27-kuljetuskoneiden korvaajaksi valittiin espanjalainen CASA C-295. Toisena vaihtoehtona esillä oli italialainen Alenia C-27J Spartan. Tarjouspyynnöt lähetettiin valmistajille tammikuussa 2005 ja arviointilennot päättyivät keväällä 2006. Toimitusten oli määrä sijoittua vuoden 2008 alkupuolelle, mutta ne aikaistuivat noin vuodella. Kuljetuskoneet ovat jatkossa enemmän kansainvälisiin tehtäviin liittyviä ja laskuvarjojoukot käyttävät enenevästi maavoimien helikoptereita kuljetuksiinsa.

18. tammikuuta 2007 puolustusministeriön muodostama työryhmä ehdotti, että Suomeen hankittaisiin noin 2 raskaan kuljetuskoneen ja ilmatankkauskoneen yhdistelmää. Mahdollisesti konetyyppi olisi Airbus A330 MRTT. Yksinomaan Ilmavoimien käyttöön koneet olisivat liian kalliita ja niille olisi liian vähän käyttöä, joten ehdotettiin, että koneet tulisivat Finnairin ja Puolustusvoimien yhteiskäyttöön. Tämä oli 1950- ja 1960-luvulla toimintamoodi esimerkiksi helikoptereiden Imatran voiman ja rajavartiolaitoksen sekä ilmavoimien välillä. Tällä kertaa Finnair tyrmäsi hankkeen täysin sen kaupallisen roolin vastaisena.

[muokkaa] Helikopterit

Puolustusvoimien Mi-8 kuljetushelikopteri

Suomen ilmavoimat operoivat 1990-luvun jälkipuolelle asti kaikkia sotilaallisia ilma-aluksia. Helikopteri oli pääosin rahdin kuljetusväline ja pelastusväline. Helikoptereita ei alun alkaen hankittu maahanlaskujoukkoja varten, vaikka laskuvarjojääkärit käyttivät niitä toiminnassaan. Helikoptereiden siirto maavoimille Utin Jääkärirykmentin alaisuuteen erilliseksi Helikopteripataljoonaksi on merkki niiden käytön luonteen muuttumisesta osaksi maavoimien taktiikkaa.

[muokkaa] Ilmavoimien symbolit

Ilmavoimien tunnuksen muutokset vuonna 1945 ja 2002
Ilmavoimien konetunnuksen muutos hakarististä valko-sini-valkoiseksi tunnukseksi vuonna 1945

Suomen armeijan ensimmäisen lentokoneen lahjoittanut Eric von Rosen oli maalauttanut siipiin onnenmerkkinsä, sinisen hakaristin. Tunnuksen tausta, valkoinen ympyrä tuli siitä, kun koneen siivissä ollut Thulinin lentokoulun tunnus piti maalata piiloon.[7] Hakaristi määrättiin ylipäällikkö Gustaf Mannerheimin päiväkäskyllä ilmavoimien konetunnukseksi. Akseli Gallen-Kallela puolestaan suunnitteli ilmavoimien tunnuksen, jonka keskellä on hakaristi - ei kuitenkaan von Rosenin merkin sininen, vaan myöhempään kansallissosialistiseen tapaan musta. Sotalentäjän merkkinä, myöhemmin Suomen lentomerkkinä toimi ilmavoimien tunnus. Toisen maailmansodan päättyessä hakarististä luovuttiin liittoutuneiden valvontakomission kehotuksesta vuonna 1945 mielleyhtymänä natsismiin konetunnuksessa: tilalle valko-sini-valkoinen tunnus, ilmavoimien tunnuksessa: tilalle kultainen kotka ja lentomerkissä: uudistettu ilmavoimien tunnus lisättynä vaakasiivillä. Kuitenkin ilmavoimien joukko-osastojen lipuissa ja kunniamerkeissä esiintyy edelleen musta hakaristi.

Vuonna 2002 ilmavoimien tunnus käännettiin heraldisten sääntöjen mukaiseksi: siipikehä pyörii vastapäivään ja kotka etenee eli lentää oikealta vasemmalle.[8]

[muokkaa] Katso myös

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Suomen ilmavoimat.

[muokkaa] Lähteet

  • Keskinen, Kalevi, Partonen,Kyösti & Stenman, Kari: Suomen ilmavoimat I 1918-1927. Tietoteos, 2005. ISBN 952-99432-2-9.
  • Heinonen, Timo: Thulinista Hornetiin – 75 vuotta Suomen ilmavoimien lentokoneita. Tikkakoski: Keski-Suomen ilmailumuseo, 1992. ISBN 951-95688-2-4.

[muokkaa] Viitteet

  1. ↑ 1,0 1,1 Keskinen, Partonen, Stenman 2005.
  2. ↑ Keskinen et al. 2005 s. 55
  3. ↑ Puolustusvoimien tulostavoitteet vuosille 2009–2012 Suomen Puolustusministeriö. Viitattu 2.3.2008.
  4. ↑ Teemu Kiviniemi, "Ilmavoimat valitsi uuden yhteyskonetyypin", Ruotuväki, 9/2009, sivu 5
  5. ↑ HS.fi: Kaskeala: Naton jäsenyys ei säästäisi puolustusmenoja 23.4.2006. Helsingin Sanomat. Viitattu 2.3.2008.
  6. ↑ Suomi hankkii lisää Hawk-hävittäjiä 28.6.2007. Yle Uutiset. Viitattu 2.3.2008.
  7. ↑ Heinonen 1992 s. 16.
  8. ↑ Ilmavoimien ja helikopterijoukkojen baretit Ruotuväki, Puolustusvoimat

[muokkaa] Aiheesta muualla

Nykytila ja kehitys:

Suomen Puolustusvoimien tornileijona.svg
Suomen puolustusvoimat
Puolustushaarat: Ilmavoimat – Maavoimat – Merivoimat
Muut: Rajavartiolaitos
Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_ilmavoimat
Henkilökohtaiset työkalut