Suomen suuriruhtinaskunnan armeija

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Question book-4.svg
 Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata.
Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa.

Vuosina 1809–1917 Suomi oli Suomen suuriruhtinaskuntana autonominen osa Venäjän keisarikuntaa. Vuosina 1881–1901 suuriruhtinaskunnalla oli oma armeija, "Suomen vanha sotaväki".

Sisällysluettelo

Armeija [muokkaa]

Sotilasarvot
suomeksi venäjäksi
Kenraalit
Kenraali полный генерал (polnyi general)
Kenraaliluutnantti генерал-лейтенант (general-Leitenant)
Kenraalimajuri генерал-майор (general-maior)
Esiupseerit
Eversti полковник (polkovnik)
Everstiluutnantti подполко́вник (podpolkovnik)
Yliupseerit
Kapteeni капитан (kapitan)
Alikapteeni стабс-капитан (stabs-kapitan)
Luutnantti пору́чик (porutšik)
Aliluutnantti подпоручик (podporutšik)
Vänrikki прапорщик (praporštšik)
Alipäällikkökunta ja miehistö
Alivänrikki подпрапорщик (podpraporštšik)
Vääpeli фельдфе́бель (feldfebel)
Varusmestari каптенармус (kaptenarmus)
Plutoonan aliupseeri зауряд-прапорщик (zaurjad-praporštšik)
Nuorempi aliupseeri
Jefreitteri гефрейтор (gefreitor)
Sotamies рядовой (rjadovoi)
Suomen sotaväkeä kenttäharjoituksessa v. 1901

Porvoon maapäivillä 1809 uusi hallitsija, Venäjän keisari Aleksanteri I, asetti ruoturasitteen toteuttamisen siitä alkaen jäihin. Aatelissäädyn uskollisuuden varmistamiseksi tosin upseereille taattiin heidän virkatalonsa, vaikkeivät enää tehneet palvelusta.

Siitä pitäen Suomen asevoimat olivat pienet ja yleensä rakentuivat palkka-armeijaperiaatteelle. Tällöin niitä voitiin yhdistää Venäjän asevoimiin ja käyttää myös Suomen rajojen ulkopuolella, mitä lainsäädäntö ei olisi sallinut "omalle armeijalle".

Napoleonin sotien aikana vuonna 1812 muodostettiin kolme 1200 miehen rykmenttiä, ja Haminaan perustettiin Topografiakunta, joka vuodesta 1821 järjestettiin kadettikouluksi. 1. Jääkärirykmentin alaisia olivat Turun ja Hämeenlinnan pataljoonat, 2. Jääkärirykmentin alaisia Heinolan ja Kuopion pataljoonat, 3. Jääkärirykmentti käsitti ainoastaan Viipurin pataljoonan. Viipurin pataljoona sijoitettiin 1½ vuodeksi Pietariin suorittamaan vahtipalvelusta keisarin palatsissa. Vuonna 1819 vahvennettiin jääkärirykmentit jalkaväkirykmenteiksi ja Suomen opetuspataljoona siirtyi Helsinkiin.

Vuonna 1819 Suomessa olivat seuraavat sotaväen joukot:

  • I Jalkaväkirykmentti
    • 1. Turun pataljoona
    • 2. Vaasan pataljoona
  • II Jalkaväkirykmentti
    • 3. Hämeenlinnan pataljoona
    • 4. Heinolan pataljoona
  • Suomen jääkärirykmentti
    • 5. Viipurin pataljoona
    • 6. Kuopion pataljoona
  • Helsingin opetuspataljoona
  • Suomen kadettikoulu

1827 sotaväki järjestettiin uudelleen:

  • I prikaati
    • 1. Turun tarkk'ampujapataljoona
    • 2. Vaasan tarkk'ampujapataljoona
  • II prikaati
    • 3. Hämeenlinnan tarkk'ampujapataljoona
    • 4. Heinolan tarkk'ampujapataljoona
  • III prikaati
    • 5. Kuopion tarkk'ampujapataljoona
    • 6. Viipurin tarkk'ampujapataljoona
  • Helsingin opetustarkk'ampujapataljoona
  • Suomen kadettikoulu

Pataljoonassa oli neljä sadan miehen komppaniaa. Yhdessä joukot muodostivat divisioonan.

Suomen kaarti [muokkaa]

Pääartikkeli: Suomen kaarti

Heinäkuussa 1829 sai Anders Edward Ramsayn johtama Suomen Opetustarkk'ampujapataljoona Nuoren Kaartin arvonimen ja siitä tuli Henkikaartin 3. Suomen Tarkk'ampujapataljoona, Suomen Kaarti. Muut joukot hajotettiin 21. toukokuuta 1830 paitsi samana vuonna perustettu 1. Suomen meriekipaasi. Suomen Kaarti osallistui etunenässä muiden Venäjän kaartinjoukkojen kanssa Puolan kapinan kukistamiseen vuosina 1830–1831.

Meriekipaasi [muokkaa]

  • 1. Suomen meriekipaasi (1830-1862), Suomen kaaderiekipaasi (1862-1880)
  • 2. Suomen meriekipaasi (1854-1856)

1. Suomen meriekipaasi oli laivatonta meriväkeä ja käsitti 8 komppaniaa. Sen käyttöön annettiin 1832 Katajanokan Merikasarmi.

Krenatööritarkk'ampujapataljoona [muokkaa]

Tämän värvätyn joukko-osaston nimi vaihtui useaan otteeseen:

  • Suomen tarkk'ampujapataljoona (1846-48)
  • Suomen krenatööritarkk'ampujapataljoona (1848-56)
  • Suomen harjoitustarkk'ampujapataljoona (1856-57)
  • Suomen opetustarkk'ampujapataljoona (1857-59)
  • Suomen opetustarkk'ampujakoulu ja opetustarkk'ampujakomppania (1859-60)

Sijaitsi vuoteen 1857 Turussa Sirkkalan kasarmilla, myöhemmin Hämeenlinnassa.

Krimin sota [muokkaa]

Krimin sodan aikana perustettiin yhdeksän pataljoonaa, jotka värvättiin Ruotsin vallan ajan ruotulaitoksen mukaan. Pataljoonan vahvuudeksi määrättiin 600 miestä, kokonaisvahvuus siten 5400 miestä. Pataljoonista kuusi ensimmäistä perustettiin 1854 ja loput kolme 1855.

  • Suomen Ruotujakoinen 1. Turun Tarkk'ampujapataljoona
  • Suomen Ruotujakoinen 2. Vaasan Tarkk'ampujapataljoona
  • Suomen Ruotujakoinen 3. Oulun Tarkk'ampujapataljoona
  • Suomen Ruotujakoinen 4. Kuopion Tarkk'ampujapataljoona
  • Suomen Ruotujakoinen 5. Mikkelin Tarkk'ampujapataljoona
  • Suomen Ruotujakoinen 6. Hämeenlinnan Tarkk'ampujapataljoona
  • Suomen Ruotujakoinen 7. Porin Tarkk'ampujapataljoona
  • Suomen Ruotujakoinen 8. Uudenmaan Tarkk'ampujapataljoona
  • Suomen Ruotujakoinen 9. Viipurin Tarkk'ampujapataljoona

Sodan loputtua pataljoonien miesluku vähennettiin 320:een ja 1867 ne lopullisesti lakkautettiin . Sodan aikana perustettiin myös 2. Suomen meriekipaasi 1854, mutta se lakkautettiin heti sodan jälkeen vuonna 1856.

Suomen kaarti kunnostautui vielä Turkin sodassa eritoten Gornyi Dubnjakin taistelussa 1877 ja sai palattuaan vanhan kaartin arvonimen.

Suomen armeijan komentaja kenraali Georg Edvard Ramsay v. 1901

Asevelvollisuus [muokkaa]

1800-luvun lopussa asevelvollisuus nähtiin tehokkaaksi menetelmäksi armeijan pitämiseen. Vuonna 1878 sääti Aleksanteri II asevelvollisuuden saatettavaksi voimaan koko valtakunnassa. Suomessa perustettiin autonomian turvin oma armeija joka erotettiin Venäjän armeijasta. Sotaministeriö ei tätä hyväksynyt ja koko järjestelyä pidettiin sen taholta väliaikaisena. Armeija koostui suomalaisista ja ylipäällikkönä oli keisari, ja Suomessa kenraalikuvernööri. Armeijan kooksi määriteltiin 5600 miestä. Suomalaisena sotaväen päällikkönä toimi kenraali Georg Edvard Ramsay.

Helsinkiin asetettiin 1879 Suomen Opetuskomppania (200 miestä), jonka tuli harjoittaa alipäällystöä joukkoja varten. Vuonna 1881 tämä komppania lakkautettiin ja aliupseerit jaettiin 8 uuden tarkk'ampupataljoonan kesken.

Pataljoonat perustettiin läänien pääkaupunkeihin vuosina 1880–1881, ja ne olivat täydessä vahvuudessa vuonna 1883. Tällöin sotaväki koostui seuraavista yksiköistä:

Yhdessä pataljoonassa oli neljä komppaniaa, rakuunarykmentti koostui kuudesta eskadroonasta. Lisäksi perustettiin 32 reservikomppaniaa. Suurin osa asevelvollisista palveli kolmena kesänä 90 päivää reservikomppaniassa. Pääsy kolmen vuoden palvelukseen vakinaisessa armeijassa johti usein valtion virkaan postissa tai rautateillä ja sosiaaliseen nousuun.

Suomen sotaväen vahvuus ei milloinkaan ylittänyt puolta maassa olleiden venäläisten joukkojen vahvuudesta. Suomalaiset joukkoyksiköt olivat luonteeltaan kevyttä jalkaväkeä eikä niitä ollut varustettu raskaalla aseistuksella, koska sodan sattuessa venäläiset joukot olisivat tarjonneet tykistötuen.

Poliittisista syistä pataljoonia ei koottu kahden pataljoonan tarkk'ampujarykmenteiksi kuin sotaharjoituksissa. Reservikomppaniat harjoittelivat aika ajoin pataljoonakokoonpanossa. Eräissä harjoituksissa nähtiin jopa neljästä reservipataljoonasta muodostettu rykmentti. Sodan aikana tällaisilla rykmenteillä olisi pyritty korvaamaan vakinainen väki kotirintaman vartiointi- ja järjestyksenpitotehtävissä. Varsinaiseen taistelukäyttöön reservijoukot eivät olisi soveltuneet kuin rajoitetusti. Sen sijaan vakinaisessa väessä palvelleista miehistä olisi voitu koota reservin tarkk'ampujapataljoona kunkin vakinaisen pataljoonan rinnalle. Näin Suomi olisi asettanut sodan sattuessa kahdeksan rykmenttiä tarkk'ampujia ja yhden ratsuväkeä valtakunnan puolustuksen tueksi. Tykistön ja pioneerien puuttuminen olisi kuitenkin aiheuttanut tarpeen venäläisten joukkojen välittömälle tuelle. Venäjä olisi kuitenkin voinut siirtää valtaosan maassa rauhan aikana olleista vakinaisista joukoista painopistealueelle Suomen ulkopuolelle.

Joukkojen koulutuksessa päähuomio oli ammunnan tarkkuudessa, jossa yksiköt saavuttivat toistuvasti yleisvaltakunnallista menestystä. Taktiikan alalla tehtiin kokeiluja sissitoiminnasta, mutta pääpaino oli venäläisen jalkaväenohjesäännön mukaisessa taktiikassa. Puolustussuunnitelmien laatimisessa ongelmaksi nähtiin se, että Suomessa oli verrattain vähän venäläisen taktiikan vaatimia laajoja aukeita, joilla joukkoja olisi voitu liikutella sujuvasti. Metsän käyttöä puolustukseen ei edes ehdotettu.

Tarkk’ampujapataljoonat ja rakuunarykmentti lakkautettiin ensimmäisellä sortokaudella 1901, Haminan kadettikoulu 24. huhtikuuta 1903 ja kaartin pataljoona 8. elokuuta 1905. Suomalaisia ei saatu Venäjän armeijaankaan, vaan kutsuntalakot aiheuttivat suomalaisten asevelvollisuuden lopettamisen ja asevoimat korvattiin rahallisella korvauksella, ns. sotilasmiljoonilla. Vastaavaa ratkaisua käytettiin Venäjän keisarikunnassa myös muualla. Muun muassa tataarikaanikunnat korvasivat asevelvollisuuden ylimääräisellä verolla.

Katso myös [muokkaa]

Aiheesta muualla [muokkaa]

Lähteet [muokkaa]

  • Suomen Sotaväki 1881-1905 eskoff.net
  • Palmunen, Einar: Hämeen pataljoona eli Suomen 7. Hämeenlinnan Tarkk'ampujapataljoona, Hämeennlinna-seura, 1975
Suomen suuriruhtinaskunnan armeija 1880–1905

Jotkut yksiköistä lakkautettiin jo ennen 1905. Lakkauttamisen syynä oli se, etteivät suomalaiset suostuneet asevelvollisuuden laajentamiseen koko Venäjän keisarikuntaan, vaan olivat valmiita palvelemaan vain Suomen suuriruhtinaskunnan alueella. Suomen suuriruhtinaskunta korvasi asevelvollisuuden puuttumista niin kutsutuilla sotilasmiljoonilla, maksuille suuriruhtinaskunnalta Venäjän keisarikunnan budjettiin.

Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Suomen_suuriruhtinaskunnan_armeija&oldid=13232714