F/A-18 Hornet

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
F/A-18 Hornet
USMC FA-18 Hornet.JPEG
Hornet lennolla Etelä-Kiinan meren yllä
Tyyppi Hävittäjä
Alkuperämaa Yhdysvallat
Valmistaja McDonnell Douglas / Boeing
Northrop
Ensilento 18. marraskuuta 1978
Esitelty 7. tammikuuta 1983
Status Käytössä
Pääkäyttäjät Yhdysvaltain laivasto
Yhdysvaltain merijalkaväki
Royal Australian Air Force
Valmistusmäärä 1 480
Kehitetty mallista Northrop YF-17

F/A-18 Hornet on McDonnell Douglasin (nykyään Boeing) valmistama kaksimoottorinen jokasään laivastohävittäjä ja rynnäkkökone.

F/A-18A ja C ovat yksipaikkaisia malleja, ja F/A-18B ja D kaksipaikkaisia. Tila takaohjaamolle on saatu avioniikan uudelleensijoituksella ja kuusi prosenttia pienemmällä polttoainesäiliöllä. Kaksipaikkaisia malleja käytetään etupäässä koulutukseen, mutta ne ovat myös täysin taistelukykyisiä ja varustelultaan samanlaisia yksipaikkaisten koneiden kanssa.

F/A-18 Hornetia käyttävät muun muassa Yhdysvaltain laivasto ja merijalkaväki, NASA, Australian kuninkaalliset ilmavoimat (RAAF), Kuwaitin ilmavoimat, Sveitsi, Malesia, Kanada, Espanja ja Suomi (F/A-18C/D).  

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lentokone suunniteltiin tukialuskäyttöön korvaamaan A-4 Skyhawk-, A-7 Corsair II-, ja F-4 Phantom II -koneita ja kevyempänä täydentämään F-14 Tomcat -kalustoa. Aluksi Grumman tarjosi kevennettyä versiota F-14-koneesta ja McDonnell Douglas ehdotti F-15-koneen muuntamista laivastokäyttöön sopivaksi. Kumpikin vaihtoehto todettiin jo varhain vain vähän F-14-konetta edullisemmaksi.

Konetyypiksi valittiin Northropin YF-17, joka oli aiemmin hävinnyt kilpailun ilmavoimien jokasään hävittäjäkoneesta F-16 Fighting Falconille. Varsinainen tuotanto annettiin McDonnell Douglasille.

Varhaisissa suunnitelmissa oli kolme eri konetyyppiä, yksipaikkaiset F-18 ja rynnäkkökone A-18 sekä kaksipaikkainen koulutuskone TF-18. F- ja A-mallien ainoa oleellinen ero oli erilainen avioniikka. Suunnitelmien edetessä F- ja A-mallit yhdistettiin F/A-18A-koneeksi ja koulutusversiosta tuli F/A-18B.

Käyttö Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koneita ostettiin alun perin 64, joista seitsemän kaksipaikkaista koulutuskonetta. Konetyyppi valittiin vuonna 1992 ja ensimmäiset seitsemästä kaksipaikkaisesta F-18D-koneesta lennettiin Yhdysvalloista Suomeen 7. marraskuuta 1995. Ensimmäinen yksipaikkainen F-18C luovutettiin 28. kesäkuuta ja viimeinen 8. elokuuta 2000. F-18C-koneet koottiin Kuorevedellä 1996–2000. F-18 tilattiin Suomeen kesken 1990-luvun taantumaa. Markan arvon heikkenemisen, indeksimaksujen ja Euroopan unionin tullimaksujen ja niiden viivästyskorkojen vuoksi koneiden hinta nousi kaavaillusta 13 miljardista markasta (2,17 miljardia euroa) 3,16 miljardiin euroon eli noin 46 prosenttia.[1]

Suomen ilmavoimilla oli alkuvuodesta 2012 seitsemän käyttökelpoista F-18D- ja 55 F-18C-torjuntahävittäjää.[2] Suomessa käytettiin aiemmin merkintää ”F-18”, joka tarkoittaa vain hävittäjätehtäviin käytettävää konetta (F, fighter), erotukseksi myös rynnäköintiin soveltuvasta koneesta (A, attack[3]). Erottelu oli poliittinen, sillä kone on lähes identtinen Yhdysvaltain merivoimien käyttämiin nähden – ilmasta-maahan-aseistus vain päätettiin jättää ostamatta. Nykyään ilmavoimat viittaa kuitenkin koneisiin F/A-18-tyyppimerkinnällä.

Päätökseen kuitenkin palattiin 2000-luvun alussa ja Hornetien ilmasta-maahan-ominaisuudet tullaan ottamaan käyttöön. Tämän mahdollistamiseksi on tilattu elinkaaren keskivaiheen päivityksen (MLU2) yhteydessä muun muassa Litening AT-maalinosoituslaitteita.[4] Hornetien uudistuksen kokonaissumma nousee Ilmavoimien arvion mukaan 1,625 miljardiin euroon. [5]

Suomeen hankituissa Horneteissa on useita ominaisuuksia, joita Suomen ilmavoimat eivät käytä. Ilmatankkausmahdollisuus on säilytetty, vaikka sillä ei toistaiseksi ole Suomessa käyttöä kansainvälisiä harjoituksia lukuun ottamatta. Tukialusvarustelusta taittuvasiipisyys ja vaijeripysäytyslaitteet ovat Suomessa hyödyllisiä ”korpikentillä” ja valtateiden varalaskupaikoilla. Ainoa Suomessa täysin hyödytön varuste, nokkapyörän katapulttikiinnityslaitteet on säilytetty. Koneen rakenteen muuttaminen olisi tullut kalliimmaksi, lisäksi niiden poistaminen muuttaa ilman virtausta laskuasennossa ja aiheuttaa ei-toivottua värähtelyä.

Suomessa käytössä olevat F-18-lentokoneet kantavat pääasiassa siipien alla neljää AIM-120 AMRAAM (keskimatkan ilmataisteluohjus) -tutkaohjusta ja siipien kärjissä kahta AIM-9 Sidewinder -infrapunaohjusta (lyhyen matkan ilmataisteluohjus). Maksimi ilmataisteluasekuorma on kymmenen AIM-120 ohjusta ja kaksi AIM-9-ohjusta. Horneteissa on lisäksi M61 Vulcan 20 mm -konetykki lähitaisteluun.

Vuonna 2007 ilmavoimissa otettiin käyttöön kypärätähtäimet ja Sidewinder-infrapunaohjusten uusin kehitysversio (AIM-9X) osana koneiden elinkaaren keskivaiheen päivitystä (MLU1). Syksyllä 2008 saatiin myyntivahvistus Yhdysvalloista MLU-ohjelman kolmannen vaiheen tilauksesta, joka voi optioineen nousta 400 miljoonan dollarin arvoiseksi.[6] Tilaukseen kuuluu muun muassa 70 kappaletta radioita, kypärätähtäimiä ja näyttöpaneeleita sekä 15 JSOW-liitopommia.[6] Marraskuussa 2011 Yhdysvaltain kongressi kuitenkin antoi myyntiluvan kehittyneemmälle AGM-158 JASSM -ohjukselle. 1. maaliskuuta 2012 vahvistettiin kaupat 70 JASSM-ohjukselle. Kauppaan sisältyy taisteluohjukset, harjoitusohjuksia, koulutusta ja tarvittavat muutokset koneiden järjestelmiin. [7] JASSM-hankinta poistanee tarpeen edellisen sukupolven JSOW-aseistukselle. Pommihankinta myös "muuttaa" ilmavoimien Hornetit F/A-18-malleiksi.

Hornet-onnettomuudet Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen Ilmavoimien F-18C Hornet Rissalan kentällä

Suomessa on palveluskäytössä menetetty 15 vuodessa kaksi konetta (vuosina 2001 ja 2010) ja yksi vaurioitui pahoin yhteentörmäyksessä vuonna 2001 sekä vuonna 2006 kaksi konetta törmäsi toisiinsa saaden pieniä vaurioita. Onnettomuuksissa ei ole kuollut ketään.

8. marraskuuta 2001 Satakunnan lennoston Hävittäjälentolaivue 21:n HN-430 ja HN-413 törmäsivät toisiinsa ilmassa Lappajärvellä, Kyyjärven luoteispuolella. HN-430 putosi maahan ja romuttui täysin lentäjän pelastautuessa heittoistuimella. HN-413:n lentäjä onnistui palaamaan Pirkkalan tukikohtaan.[8] HN-413 muutettiin 15 miljoonan euron kustannuksin ja Kanadan ilmavoimilta ostetun CF-18B-koneen eturungon osilla kaksipaikkaiseksi F-18D-hävittäjäksi. Korjaustyö aloitettiin 2006 ja se valmistui syksyllä 2009. Maailmallakin ainutlaatuinen uudelleenrakennusurakka nosti koulukoneiden lukumäärän kahdeksaan.[9][10] Korjaustyöt maksoivat 15 000 000 euroa ja niihin kului noin 100 000 työtuntia. Horneteiden kappalehinnaksi on 1990-luvulla arviotu tulleen noin 25 000 000 euroa. HN-413:lla oli lennetty vain kymmenesosa kaikkiaan Horneteiden 6 000 lentotunnista. Hornet 18D:n korjaamiseen käytettiin edellisen Hornet-polven 18B:n rungon etuosaa, joka ostettiin Kanadasta. Työt suoritti Patria yhteistyössä Suomen ilmavoimien, Yhdysvaltain laivaston ja Boeingin kanssa, joka joutui käynnistämään vanhaa tuotantolinjaansa osien saamiseksi jo myynnistä poistuneeseen malliin. Korjattu HN-413 oli numeroltaan HN-468.[11]

4. toukokuuta 2006] Kaksi Karjalan lennoston F-18C:tä osui yhteen Nurmeksen lähellä. Kahdeksan kilometrin korkeudessa tapahtuneessa törmäyksessä toisesta koneesta vaurioitui sivuvakaajan kärki (HN-415) ja toisesta (HN-438) rikkoutui kuomu. Molemmat koneet laskeutuivat kentälleen Rissalaan onnistuneesti.

21. tammikuuta 2010 aiemmin vaurioitunut ja korjattu HN-468 tuhoutui Juupajoella tapahtuneessa maahansyöksyssä.[12] Kone oli korjauksien vuoksi Patrian kirjoilla, eikä sitä ollut vielä luovutettu Ilmavoimille.[13] Koneella lennettiin ns. vastaanottokoelentoja ja sillä oli ennen maahansyöksyä tehty ns. virheliiketesti. Kaksihenkinen miehistö – 32-vuotias kapteeni ja 44-vuotias everstiluutnantti – pelastautuivat heittoistuimilla, mutta molemmat loukkaantuivat niin vakavasti, että he tarvitsivat leikkaushoitoa.[12]

26. tammikuuta 2011 Hornet HN-428 (F-18C) ajautui rullaustieltä Tampere-Pirkkalan lentoasemalla. Lentäjä ehti koneesta pois heittoistuimella ennen kuin se törmäsi lumipenkkaan. Hän selvisi venähdyksin.[14] Kyseessä oli pimeänäkölaitteen avulla tehty harjoituslaskeutuminen pimennetylle kentälle. Lentäjän olisi pitänyt laskeutua kiitotielle, mutta hän laskeutui rullaustielle syystä, joka ei ole toistaiseksi tiedossa. Lentäjä toimi tilanteessa oikein.[15] [16]

Northrop F-18L[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Northrop teki koneesta kevennetyn version vientimarkkinoita varten. Lähinnä tarkoitus oli kilpailla samoilla markkinoilla F-16-koneiden kanssa. Kone ei kuitenkaan saanut suosiota.

F-18L (Light) on noin 3 500 kilogrammaa (noin 30 %) kevyempi kuin F/A-18 Hornet. Kevennys on saatu aikaan poistamalla lentotukialusvarustusta, kuten siipien taittamismahdollisuus ja vaijeripysäytysmahdollisuus. Myös laskutelineet ovat perusversiota kevyemmät. Kuitenkin yli 70 % osista on vaihtokelpoisia F/A-18-mallin kanssa. Mukaan kuuluu lähes kaikki koneen elektroniikka (muun muassa avioniikka ja tutkat).

F/A-18 E/F[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uusimmat Hornetin mallit ovat E ja kaksipaikkainen F (”Super Hornet”), jotka ovat 30 prosenttia suurempia ja varustettu tehokkaammilla GE F414 -moottoreilla. Ensimmäinen uuden mallin Hornet valmistui 17. syyskuuta 1995. Super Hornet on itse asiassa lähes täysin uusi lentokone, mutta poliittisista syistä se kantaa vanhaa tyyppinimeä. Koneen alkuperäinen nimi oli ”Hornet II”. Yhdysvaltain kongressi ei ollut valmis rahoittamaan täysin uuden lentokoneen suunnittelua, joten F/A-18E esiteltiin Hornetin kehitysversiona ja se onnistui saamaan 3,8 miljardin kehityssopimuksen vuonna 1992.

Yhdysvaltain laivaston F/A-18E

F/A-18E:n suurempi siipi sallii paluun lentotukialukselle raskaamman aselastin kanssa, mikä vähentää nykyisin suosittujen kalliiden täsmäaseiden hukkaa. Tutka ja avioniikka ovat samat kuin vanhemmassa mallissa. Aseripustimia on kaksi lisää. Parannetun toimintasäteen ansiosta F/A-18E saattoi viimein korvata F-14 Tomcatin lentotukialuskäytössä, joskin sen toimintasäde ja huippunopeus jäävät melkoisesti edellisestä eikä painokaan ole tavoitteista huolimatta merkittävästi F-14:ää alempi. Suurin hyöty koituu valmistus- ja ylläpitokustannuksista sekä huoltonopeudesta.

F/A-18E:n erikoisuutena on siihen saatava ilmatankkausmahdollisuus. Ilmatankkauslaitteistolla varustettu Super Hornet pystyy tankkaamaan ilmassa muita koneita tankkausletkun avulla.

F/A-18E palveli ensimmäisen kerran rintamaoloissa 24. heinäkuuta 2002 lentotukialus USS Abraham Lincolnilta lentäessään valvomaan Irakin lentokieltovyöhykettä. 6. marraskuuta 2002 tyypillä tuhottiin ensimmäisen kerran irakilaisia kohteita.

F/A-18E:n suunnittelua ja käyttöönottoa seurasi keskustelu uuden koneen tarpeellisuudesta ja käyttökelpoisuudesta. Super Hornet tuli maksamaan 80 miljoonaa dollaria kappaleelta, yli kaksi kertaa sen mitä F/A-18C. Koneessa ilmeni aluksi ongelmia lento-ominaisuuksissa ja moottorien luotettavuudessa, eikä se tarjonnut juurikaan taktista etua vanhaan Hornetiin verrattuna, 50–70 mailia pidempää toimintasädettä lentotukialukselta lukuun ottamatta.

NASA:n F/A-18-lentokoneiden AAR -kytkentä.

EA-18G Growler[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

EA-18G Growler on F/A-18F Super Hornetin elektroniseen sodankäyntiin tarkoitettu versio, joka lensi ensilentonsa 15. elokuuta 2006 .[17] Kone tuli Yhdysvaltain laivaston palveluskäyttöön vuonna 2009[18] korvaten laivaston EA-6B Prowler -koneet ja jo käytöstä poistetut ilmavoimien EF-111A Raven -koneet.

Seuraajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

F/A-18 Hornetia seuraava hävittäjäkonetyyppi on Lockheed Martin F-35 Lightning II.selvennä F-35A:n on tarkoitus korvata F/A-18 useimpien sitä käyttävien maiden käytössä.lähde? F-35B:n on tarkoitus korvata Yhdysvaltain merijalkaväen F/A-18 Hornet, kun taas F-35C korvaa aluksi Yhdysvaltain laivaston F/A-18A:t ja F/A-18 C:t ja täydentää F/A-18 E/F:iä.lähde?

Tekniset tiedot (F/A-18C)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

McDONNELL DOUGLAS F-A-18 HORNET.png

Yleiset ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Miehistö: 1 (F/A-18C), 2 (F/A-18D)
  • Pituus: 17,07 m
  • Kärkiväli: 11,43 m
  • Korkeus: 4,67 m
  • Siipipinta-ala: 38 m2
  • Tyhjäpaino: 10 680 kg
  • Lastattuna: 16 850 kg
  • Suurin lentoonlähtöpaino: 23 541 kg
  • Voimalaite: 2 x 79 kN General Electric F404-GE-402 –ohivirtausmoottori; 48,9 kN ilman jälkipoltinta; 79,2 kN jälkipoltolla per moottori

Suoritusarvot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Suurin nopeus: Mach 1.8 (1 915 km/h 12 190 m korkeudessa (40 000 jalkaa))
  • Lentomatka: 3 700 km lisäsäiliöiden kanssa korkealla[19], 740 km[20] hävittäjätehtävä; noin 1 000 km (661,25 mailia) rynnäkkötehtävä
  • Lakikorkeus: 15 000 m
  • Nousunopeus: 254 m/s

Aseistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tykki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pommit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ohjukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Heinonen, Timo: Thulinista Hornetiin – 75 vuotta Suomen ilmavoimien lentokoneita. Jyväskylä: Keski-Suomen ilmailumuseo, 1992. ISBN 951-95688-2-4.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. http://suomenkuvalehti.fi/jutut/talous/armeija-saastaa-ja-kayttaa-miljardeja-horneteihin
  2. "F-18 Hornet". Ilmavoimat. Viitattu 11.1.2007.
  3. "Model designation of Military Aerospace Vechiles". (.pdf-tiedosto) 12.5.2004. United States Department of Defence. Viitattu 30.6.2007. (englanniksi)
  4. http://www.lentoposti.fi/uutiset/ensimmaiset_mlu2_paivitetyt_hornetit_ovat_koelentovaiheessa
  5. Raivio, Jyri: Hornetien uudistuksesta jättikulut Helsingin Sanomat. 2.10.2008. Viitattu 1.3.2012.
  6. a b van Leeuwen, Marcel: Finland – F-18 Mid-Life Upgrade Program 9.9.2008. Aviationnews.eu. Viitattu 12.9.2008. (englanniksi)
  7. Suomi hankkii pitkän kantaman ilmasta-maahan ohjusjärjestelmän puolustusvoimat.fi. 2.3.2012. Suomen puolustusvoimat. Viitattu 28.11.2012.
  8. http://www.verkkouutiset.fi/arkisto/kotimaa/10396.html
  9. http://www.turunsanomat.fi/kotimaa/?ts=1,3:1002:0:0,4:2:0:1:2006-11-30,104:2:422740,1:0:0:0:0:0:
  10. Tuunattu Hornet nousee siivilleen
  11. http://www.tekniikkatalous.fi/metalli/article331017.ece?s=u&wtm=tt-25092009
  12. a b Sama Hornet ollut onnettomuudessa ennenkin
  13. Frankenplane-turmakone oli uniikki yksilö yle.fi.
  14. Hornet-turmaa tutkittu koko yö - lentäjä pelastautui heittoistuimella
  15. Jukka Harju, Hornet-lentäjää ei syytelty Pirkkalan kentällä, Helsingin Sanomat 28.1.2011 sivu A 6
  16. Ruotuväki
  17. "Boeing Flies EA-18G Growler for First Time". 15.8.2006. Boeing. Viitattu 14.10.2006. (englanniksi)
  18. http://www.navair.navy.mil/index.cfm?fuseaction=home.PrintNewsStory&id=4231
  19. F-18 Hornet (HN) Ilmavoimien sivusto.
  20. Hornet – Ilmavoimien tehonyrkki Rannikon puolustaja-lehden sivusto.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta F/A-18 Hornet.