Hakaristi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Hakaristi (卐) eli swastika tai svastika (sanskritiksi स्वास्तिक) on symboli ja ornamentti, joka koostuu rististä jonka jokaisesta päästä kulkee joko myötä- tai vastapäivään jana. Nimitys swastika tulee sanskritin sanasta swasti, joka johtuu sanoista su (hyvin) ja asti (se on).[1] Joskus käytetään myös nimitystä gammadion, mikä tarkoittaa kreikkalaisten aakkosten gammakirjainten muodostamaa ristiä. Hakaristi on hyvin vanha onnen vertauskuva, jota on käytetty onnen tunnuksena monissa eri kulttuureissa. Hakaristi esiintyy edelleen monissa uskontokunnissa hyvän tai ikuisen vertauskuvana.

Länsimaissa hakaristi on tunnettu parhaiten kansallissosialistien symbolina. Sen käyttö on tästä syystä kielletty Saksassa ja useissa muissa maissa.

Unicode-merkistössä hakaristi esiintyy koodiarvoilla 0x5350 (卐) ja 0x534D (卍).

Hakaristi esihistoriassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hakaristiaiheisia saviastioita on löydetty Pohjois-Mesopotamiassa kukoistaneista Hassunan ja Samarran kulttuurista noin ajalta 5000 eaa.[2][3] ja nauhakeraamiselta ajalta Bylanysta nykyisen Tšekin alueelta noin 6000–5000 eaa. ja Egyptistä ajalta 4000–2000 eaa.[4]

Hakaristin symboliikkaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Swastika.
Suwastika.

Hakaristin kahta eri ”pyörimissuuntaa” nimitetään toisinaan eri nimityksillä, joilla on erilainen kirjoitusasu; swastika ja suwastika. Molempia on käytetty lukemattomissa erilaisissa merkityksissä.

Hakaristissä ovat yhdistyneet sahalaita-kuvion (eli siksak-viivan), ristin, pyörän ja pyörimisen aiheet. Kuvio onkin ilmeisesti läheistä sukua aurinkopyörälle eli aurinkoristille, salamaa kuvaaville sahalaita-kuvioille ja ristille. Itse asiassa jotkin hakaristin muunnelmat ovat samalla aurinkopyöriä, toiset taas salaman kuvia. Myös sahalaita-kuviot ja aurinkopyörät ovat ikivanhoja merkkejä. Toisinaan myös kristillinen risti voi olla hakaristi.

Hakaristi temppelin merkkinä japanilaisessa kartassa

Hakaristillä on erityisen paljon erilaisia merkityksiä. Kuvatessaan salamaa se on yliluonnollisen voiman ja jumaluuden merkki. (Salaman symboliikasta ja sen yhdistymisestä hakaristiin löytyy lisätietoa artikkelista Salama.) Kuvatessaan pyörimistä se kuvaa aurinkoa tai vuodenkiertoa ja näihin liitettyjä hyviä ilmiöitä kuten elämää, onnea ja hedelmällisyyttä. Hakaristin on uskottu paitsi tuovan hyvää onnea, myös suojelusta pahoilta voimilta ja vihollisilta. Se onkin suojeleva taikamerkki esimerkiksi Pohjois-Euroopassa.

Hakaristi teosofiassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sanskritinkielinen sana ”svastika” muodostuu sanoista ”sva” – itse ja ”asti” – olemassaolo, jotain mikä itse luo itsensä tai on olemassa itsensä kautta. Tavallinen kahden samanpituisen viivan muodostama risti kuvaa esoteerisessa symbolismissa ilmentynyttä maailmaa hengen ja aineen liittona. Svastikan muodostavat tuohon ristiin liitetyt väkäset, jotka kuvaavat jatkuvaa liikettä. Myötäpäivään suuntautunut liike kuten svastikassa kuvaa maailmankaikkeuden luomisprosessia ja siihen liittyviä jatkuvassa työssä olevia suunnattomia luonnonvoimia.[5]

Hakaristi hindulaisuudessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hindulaisuudessa hakaristi symboloi äärettömän pyhää ja hyvää. Se on yksi Vishnun symboleista ja kuvaa auringon säteitä, joita ilman ei olisi elämää. Vishnu on hindulaisuudessa rakkautta ja elämää ylläpitävä jumala. Hakaristia käytetään yleisesti eri puolilla Intiaa koristamaan erilaisia asiota ja esineitä, kuten temppeleitä, alttareita, häitä ja muita juhlia, taidetta, uskonnollisia kirjoituksia, taloja, porttikäytäviä, sekä lahjoja ja leivonnaisia.

Persian zarathustralaiset omaksuivat svastikan monoteistisen uskontonsa symboliikkaan intialaisilta. Heille symboli edusti nousevaa aurinkoa.

Hakaristi Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tamperelaisen Viinikan kirkon oven pielissä on lukuisia hakaristejä

Hakaristiä esiintyi Suomessa arkeologisten löytöjen perusteella viimeistään rautakaudella. Myöhemmin tiedetään sillä koristellun puuta ja tekstiileitä. Erityisesti puuesineissä hakaristi on ollut osa tursaansydän-taikamerkkiä, jonka on katsottu suojelevan pahalta. Hakaristi on ollut pitkään käytössä Pohjolassa onnen vertauskuvana. Tekstiileissä, jotka usein koristeltiin lukuisin eri symbolein, hakaristiä on nimitetty myös vääräpääksi, sananmukaisesti vinopäiseksi, erotuksena suoravartisesta rististä.

Itsenäisessä Suomessa hakaristiä on tunnuksenaan käyttänyt esimerkiksi Lotta Svärd,[6] puolustusvoimat, Suomen sairaanhoitajaliitto, Ilmari Kianto (tursaansydämessä) ja Ruusu-Risti. Lisäksi hakaristi on ollut Suomen Valkoisen Ruusun suurristin ketjussa ja on edelleen Vapaudenristin kunniamerkeissä.

Kuvataiteessa Akseli Gallen-Kallela käytti hakaristiaihetta maalauksensa Aino-taru ensimmäisen version (1889) kehysten veistoskoristelussa. Suomalaisessa arkkitehtuurissa vuosina 1930–1932 rakennetussa Viinikan kirkossa Tampereella hakaristi esiintyy ornamenttien koristeaiheena [7].

Suomen ilmavoimat sai alkunsa, kun ruotsalainen Eric von Rosen lahjoitti lentokoneen hallituksen joukoille eli valkoisille Suomen sisällissodan aikana. Kone oli ollut von Rosenin lentokoulun kone, mutta siivissä ollut koulun tunnus oli korvattu von Rosenin henkilökohtaisella onnenmerkillä, sinisellä hakaristillä.[8] Sininen hakaristi sijoitettuna valkoiseen ympyrään määrättiin armeijan lentokoneiden tunnukseksi maaliskuussa 1918. Hakarististä tuli myös armeijan panssaroitujen ajoneuvojen tunnus ennen jatkosodan alkua.

Lentosotakoulun lipussa tankoineen on yhteensä kolme hakaristiä

Hävityn jatkosodan jälkeen Lapin sodan aikana huhtikuussa 1945 hakaristin käytöstä luovuttiin ilmavoimien koneissa ja Suomen lentomerkissä liittoutuneiden valvontakomission kehotuksesta, koska se yhdistettiin toisessa maailmansodassa hävinneen natsi-Saksan tunnukseen. Myös ilmavoimien yhteyteen kuuluneet ilmatorjuntajoukot sekä panssarijoukot luopuivat hakarististä.

Suomen Valkoisen Ruusun suurristin ketjun hakaristit korvattiin kuusenhavuristeillä ritarikunnan suurmestarin, tasavallan presidentti Urho Kekkosen toivomuksesta vuonna 1963.

Hakaristiä käytetään edelleen ilmavoimien lipuissa ja joissakin joukko-osastotunnuksissa sekä monessa kunniamerkissä. Joukko-osastojen lipuissa risti ei ole von Rosenin merkin sininen, vaan musta. Kauhavalla toimivan Lentosotakoulun lipussa on jopa kolminkertainen hakaristin esiintymä: lipun keskellä musta hakaristi, myös vasemmassa yläkulmassa joukko-osastotunnuksen keskellä hakaristi ja lisäksi tangon päässä Vapaudenristi, jonka ristin haaroissa on hakaristi.

Tasavallan presidentin lippu

Tasavallan presidentin lipussakin on Vapaudenristi ja siis myös hakaristi.

Joitakin Akseli Gallen-Kallelan Kalevala-aiheisia maalauksia vietäessä ulkomaisiin näyttelyihin suomalaiset museot ovat joutuneet etukäteen varoittamaan niiden hakaristi-koristeluista. Viimeksi vuonna 2005 hakaristi Suomen valtioon liittyvänä merkkinä herätti keskustelua eurooppalaisissa tiedotusvälineissä.

Hitler, natsit ja hakaristi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansallissosialistisen Saksan hakaristilippu.

Länsimaissa hakaristi yhdistetään usein natsi-Saksaan ja kansallissosialismiin, jotka käyttivät sitä tunnuksenaan. Adolf Hitler luonnosteli hakaristilipun vuonna 1919 Saksan kansallissosialistista työväenpuoluetta (tuolloin vielä nimellä Saksan työväenpuolue) varten. Se oli Saksan kansallislippu vuodesta 1935 vuoteen 1945. Natsi-Saksa käytti muitakin muinaisia merkkejä erilaisina tunnuksina.

Lähi-idän muinaisten indoeurooppalaisten kansojen tiedetään käyttäneen hakaristejä. Muun muassa tämän perusteella kansallissosialistit uskoivat, että hakaristi oli erityisen tärkeä muinaisille indoeurooppalaisille ”arjalaisille”.

Toisen maailmansodan jälkeen hakaristin julkinen esittäminen on ollut rangaistavaa muun muassa Saksassa ja Israelissa juuri sen natsi-Saksaan liittyvän historian vuoksi. Saksa aikoi ajaa vuonna 2007 vastaavaa lakia koko Euroopan unionin alueelle, mutta veti lakialoitteen pois.[9]

Käyttö toisen maailmansodan jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Natsi-Saksan vuoksi hakaristi on länsimaissa yhä pitkälti tabu. Vain harvat tahot käyttävät sitä omana tunnuksenaan ja toisaalta sitä esitetään satiirisesti toisten, vastustajien tunnuksena, kun tahdotaan rinnastaa heidät natseihin.

Videopeliteollisuudessa hakaristi on aiheuttanut vaikeuksia eritoten japanilaista alkuperää olevien pelien suhteen, sillä buddhalainen hyvän vertauskuva manji on myös hakaristi ja se voidaan sekoittaa natsihakaristiin.

Punainen hakaristi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sri Lankassa ja Intiassa on ollut pyrkimyksiä ottaa käyttöön Punaisen Ristin kansallisten yhdistysten tunnukseksi punainen hakaristi. Myös Latvian ilmavoimien tunnus 1930-luvulla oli punainen vino hakaristi ja sivuperäsimessä sama tunnus lyhennetyin päätesakaroin, ns. fylfot-mallisena.

Erilaisia hakaristejä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. John Sebastian Marlow Ward: Freemasonry and the Ancient Gods, s. 11. Kessinger Publishing, 1992. ISBN 156459-133-6. (englanniksi)
  2. “卍”字符的历史足迹(多图) (kiinaksi)
  3. The Animals of Creation (englanniksi)
  4. A Swastika Pictorial Atlas (englanniksi)
  5. Sinetti ja tunnuslause Teosofinen Seura
  6. Tunnukset Suomen Lottaperinneliitto
  7. Viinikan kirkko on ehtinyt miehen ikään 17.5.2012. Tampereen ev. lut. seurakunnat. Viitattu 10.3.2013.
  8. Usein kysyttyä Ilmavoimat
  9. Saksa ajaa natsisymbolikieltojaan koko Eurooppaan MTV3
  • K. W. Janarmo, Varhaisilmailumme, Otava, Helsinki, 1963.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Hakaristi.