Hakaristi Suomessa

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Lyhytsakarainen hakaristi Vapaudenristin kunniamerkissä.

Suomessa hakaristi on ollut käytössä taikamerkkinä ja koristeaiheena satoja vuosia sekä Suomen ilmavoimien tunnuksena vuodesta 1918 vuoteen 1945. Hakaristiaihe on nähtävissä useissa kunniamerkeissä. Musta hakaristi esiintyy Ilmasotakoulun tunnuksessa ja lipussa sekä Karjalan, Lapin ja Satakunnan lennostojen lipuissa.[1] Hakaristi tunnetaan suomalais-ugrilaisessa kulttuurissa koristeena ja onnen symbolina.[2] Ennen natsi-Saksan aikaa hakaristi nähtiin Suomessa eräänä tärkeimmistä kansallisista symboleista, eikä erilaisilla suomalaisilla hakaristeillä ole mitään tekemistä natsi-Saksan kanssa.[3]

Koristeaiheena ja taikamerkkinä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1932 käyttöön otetun Tampereen Viinikan kirkon oven pielissä on lukuisia hakaristejä.

Suomessa hakaristejä on esiintynyt arkeologisten löytöjen perusteella viimeistään rautakaudelta alkaen.[4] Esimerkiksi nykyisen Suomen alueen tavanomaisin viikinkiaikainen solkilöytö on pyöreä kupurasolki. Varhaisimmat Suomen alueelta löydetyt soljet liittyvät selvästi merovingiajan skandinaaviseen eläinornamentiikkaan käärmemäisine hahmoineen. Myöhemmin niiden tilalle kuitenkin tulivat abstraktit viivakoristelut, joissa kuvattiin usein hakaristejä.[5] Kalevala Koru on aikaisemmin valmistanut 800- ja 900-luvun kupurasolkiin perustuvia koruja, joissa on hakaristimäinen kuvio. Ne jäljittelevät Hjalmar Appelgrenin määrittelemiä solkityyppejä B–C.[6] Myös erilaisissa muinaispuvuissa on ollut hakaristiaihelmia. Esimerkiksi Karjalankannakselta on Kekomäen haudasta 1 löytynyt vaatteen helma, jossa on ollut hakaristejä.[7]

Myöhemmin historiallisella ajalla hakaristiä tiedetään käytetyn muun muassa onnenmerkkinä esimerkiksi rakennuksissa, puuesineissä, vaatteiden kirjailuissa sekä puumerkkinä.[8] Se esiintyy esimerkiksi Inkerissä sijaitsevan Tuutarin kansallispuvussa, jota nimitetään Tuuterin kansallispuvuksi.[9] Hakaristi on myös ollut osa tursaansydän-taikamerkkiä, jonka on katsottu suojelevan pahalta. Hakarististä on käytetty myös nimitystä vääräpää, sananmukaisesti vinopäiseksi, erotuksena suoravartisesta rististä.[10] Puuesineissä sitä on käytetty esimerkiksi kauluslaudoissa. Suomen kansallismuseossa on Ilmajoelta vuodelta 1780 peräisin oleva kauluslauta, jossa on hakaristi, hannunvaakuna ja muita kuvioita.[11]

Hakaristi esiintyy myös teosofisen Ruusu-ristin tunnuksessa.[12]

Kuvataiteessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuvataiteessa Akseli Gallen-Kallela käytti hakaristiaihetta vuonna 1889 maalauksensa Aino-taru ensimmäisen version kehysten veistoskoristelussa.[13] Koska merkki on yhdistetty pyörimiseen ja liikkeeseen, on tulkittu että hakaristeillä on kuvastettu maalauksen tarinan kulkua illasta aamuun.[14] Intia-harrastus oli muotia Pariisin taidepiireissä 1880-luvulla, mikä oli mahdollisesti syynä siihen, että Gallen-Kallela päätyi hakaristikehyksiin. Gallen-Kallela käytti merkkiä teoksissaan myöhemminkin.[15] Toisaalta merkki nähtiin jo tuolloin kansallisena symbolina, eikä vieraana kulttuurivaikutteena.[3]

Arkkitehtuurissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nousiaisten kirkon seinään on maalattuna hakaristi.[10] Huomattavasti myöhemmin, eli vuonna 1932 valmistuneessa Viinikan kirkossa Tampereella hakaristi esiintyy myös koristeaiheena.[16] 1900-luvun alkuvuosikymmeninä merkkiä käytettiin koristeena esimerkiksi porraskäytävien kattokuvioissa tai rautaporteissa.[1]

Suomen puolustusvoimien käytössä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kunniamerkeissä ja tasavallan presidentillä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vapaudenristi on Suomen tasavallan presidentin lipussa. Lyhytsakarainen hakaristi esiintyy Akseli Gallen-Kallelan vuonna 1918 suunnittelemissa Vapaudenristin kunniamerkeissä.[17] Merkin liittämistä vapaudenristeihin pidettiin tuohon aikaan yhtä luonnollisena kuin Suomen leijona.[3] Vapaudenristiä käytetään myös sotaveteraanien haudoilla.[18] Vaikka monet ulkomaalaiset ovat hämmästelleet suomalaista hakaristiä, kunniamerkkien lyhythakainen risti ei välttämättä herätä suurta huomiota.[19] Vapaudenristeissä käytetty hakaristitunnus poikkeaa kansallissosialistien käyttämistä pääasiassa tasareunaisista hakaristeistä.[18]

Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan suurristin ketju

Hakaristi oli aikaisemmin Gallen-Kallelan suunnitteleman Suomen Valkoisen Ruusun suurristin ketjussa. Hakaristit korvattiin kuusenhavuristeillä ritarikunnan suurmestarin, tasavallan presidentti Urho Kekkosen toivomuksesta vuonna 1963. Ranskan presidentti Charles de Gaulle oli saanut Kekkoselta suurristin edellisenä vuonna. Luovuttamisen jälkeisellä vastaanotolla de Gaulle oli piilottanut ketjun takkinsa alle.[17] Ketjun koristeena oli yhdeksän suorassa seisovaa hakaristiä. Alin risteistä roikkui kulmastaan ja muistutti kansallissosialistien hakaristiä.[20] Se on ainut suomalainen kunniamerkki, josta on poistettu hakaristi.[3]

Ilmavoimat, suojeluskunnat ja armeijan ajoneuvot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen ilmavoimat sai alkunsa, kun ruotsalainen Eric von Rosen lahjoitti lentokoneen hallituksen joukoille eli valkoisille Suomen sisällissodan aikana. Kone oli ollut von Rosenin lentokoulun kone, mutta siivissä ollut koulun tunnus oli korvattu von Rosenin henkilökohtaisella onnenmerkillä, sinisellä hakaristillä.[21][22] Sininen hakaristi sijoitettuna valkoiseen ympyrään määrättiin Suomen armeijan lentokoneiden tunnukseksi maaliskuussa 1918.[23] Samalla hakarististä tuli myös armeijan panssaroitujen ajoneuvojen tunnus ennen jatkosodan alkua.[12] Toisin kuin monet luulevat, hakaristi ei tullut Suomessa käyttöön von Rosenin lahjoituksen myötä, mutta tunnuksen käyttö lisääntyi Suomen ilmavoimissa, kun ilmavoimat omaksui merkin käyttöönsä.[3]

Ruotsalaiset käyttivät risteistä nimitystä solkors eli suomeksi 'aurinkoristi'. Sininen väri valittiin, koska arveltiin sinisen värin sopivan parhaiten lentokoneeseen.[18] Myöhemmin 1930-luvulla Von Rosen oli Ruotsin tunnetuimpia kansallissosialisteja ja hänellä oli läheiset suhteet Hitlerin Saksaan.[21]

Hakaristitunnuksia alettiin käyttää 1920–1930-luvulla vähitellen myös Suojeluskuntien ja Suomen armeijan ajoneuvoissa.[18]

Sotilaslentokoneiden suojaaminen maastoväreillä yleistyi 1930-luvulla. Suomen ilmavoimien koneiden siipien yläpinnassa oli kuitenkin valkoisella pohjalla oleva hakaristi, joka hankaloitti koneiden maastoutumista. Osa 1930-luvun ilmavoimien väestä oli huolestunut siitä, että hakaristin vaalea ympyrä erottui tummista siivistä hälyttävän hyvin. Syksyn 1939 harjoituksissa joissakin lentotukikohdissa mekaanikot värjäsivät lentokoneista hakaristien valkoiset ympyrät piiloon. Kun ilmavoimien komentaja Jarl Lundqvist näki tämän, hän määräsi tunnukset selvästi näkyviin.[19]

Panssariajoneuvoissa otettiin kesäkuussa 1941 kansallistunnuksena käyttöön musta lyhytsakarainen hakaristi, jossa oli valkoinen kapea varjostus alaoikealla. Ohjeiden mukaan hakaristi oli 325 millimetriä korkea, ja sitä käytettiin tornin sivuilla ja takana. Koko jatkosodan ajan panssariajoneuvoissa käytettiin myös määräyksen vastaisia hakaristeja: sakarat saattoivat olla täyspitkät ja hakaristi saattoi olla jopa sininen, kuten lentokoneissa.[23]

Jatkosodan jälkeen Lapin sodan aikana huhtikuussa 1945 hakaristin käytöstä luovuttiin ilmavoimien koneissa ja Suomen lentomerkissä liittoutuneiden valvontakomission kehotuksesta, koska se yhdistettiin sodassa hävinneen natsi-Saksan tunnukseen. Samalla myös ilmavoimien yhteyteen kuuluneet ilmatorjuntajoukot sekä panssarijoukot luopuivat hakarististä. Uudeksi kansallistunnukseksi tuli sinivalkoinen kokardi.[17]

Suomen itsenäisyyden alkuvuosina hakarististä tuli laajasti käytetty tunnus monissa järjestöissä, joilla oli vahva side valkoiseen Suomeen.[1] Hakaristi oli vuosina 1920–1944 toimineen Lotta Svärd -järjestön tunnuksessa. Lottamerkin suunnitteli Eric Vasström ja se otettiin käyttöön 1921.[4][1] Myöhemmin Lotta Svärd Säätiö on perinnetoiminnassaan välttänyt oman hakaristitunnuksensa käyttöä.[13] Hakaristitunnus oli vuodesta 1925 vuoteen 1945 myös Suomen Sairaanhoitajatarliiton jäsenmerkissä.[1]

Toisen maailmansodan jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hakaristin käytöstä luovuttiin Ilmavoimien koneissa ja Suomen lentomerkissä Lapin sodan aikana huhtikuussa 1945. Tämä tapahtui Liittoutuneiden valvontakomission kehotuksesta, koska hakaristi yhdistettiin toisessa maailmansodassa hävinneen natsi-Saksan tunnukseen. Myös ilmavoimien yhteyteen kuuluneet ilmatorjuntajoukot sekä panssarijoukot luopuivat hakarististä. Tämän jälkeen vuonna 1945 otettiin käyttöön pyöreä sini-valkoinen kokardi-tunnus.[12]

Seeven suunnittelema lentosotakoulun lippu.

1950-luvulla Ilmavoimien joukko-osastoille haluttiin omat liput, joissa esiintyy hakaristejä. Lippujen suunnittelijana toimi silloinen majuri Olavi Seeve, josta myöhemmin tuli kenraaliluutnantti ja Ilmavoimien komentaja vuosiksi 1958–1964. Tuolloinen tasavallan presidentti Urho Kekkonen vihki liput juhlallisesti puolustusvoimien lippujuhlan päivän paraatissa Helsingissä Senaatintorilla 4. kesäkuuta 1958. Seeven suunnitteleman sinipohjaisen lipun kuvio on sama, joka esiintyi jo Akseli Gallen-Kallelan suunnittelemassa vanhassa sotalentäjien merkissä. Näin hakaristi oli tullut takaisin Suomen Ilmavoimien lipputunnukseksi.[12]

Kauhavan Lentosotakoulun lipussa oli jopa kolmen hakaristin esiintymä: lipun keskellä, vasemmassa yläkulmassa joukko-osastotunnuksen keskellä ja tangon päässä Vapaudenristin sisällä.[12]

Ilmavoimien esikunta luopui 2010-luvun loppupuolella hakaristin käytöstä, koska kansainvälisissä yhteyksissä sen taustaa piti usein selittää.[1][24] Hakaristi on muutenkin poistettu suurilta osin monista suomalaisista sotilaallisista instituutioista.[3]

  • Suomen ilmavoimien konetunnus vuosina 1918–1945.
    Suomen ilmavoimien konetunnus vuosina 1918–1945.
  • Suomalaisten panssariajoneuvojen tunnuksena oli vuosina 1941–1944 lyhytsakarainen musta hakaristi valkoisella varjostuksella.
    Suomalaisten panssariajoneuvojen tunnuksena oli vuosina 1941–1944 lyhytsakarainen musta hakaristi valkoisella varjostuksella.
  • Vaasan vaakuna, jossa olevassa vapaudenristissä on hakaristi.
    Vaasan vaakuna, jossa olevassa vapaudenristissä on hakaristi.
  • Utin jääkärirykmentin lippu, jossa hakaristi on auringonpyörän muodossa
    Utin jääkärirykmentin lippu, jossa hakaristi on auringonpyörän muodossa

Nykyisin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mustaa hakaristiä käytetään nykyisin Ilmasotakoulun tunnuksessa ja lipussa sekä Karjalan, Lapin ja Satakunnan lennostojen lipuissa.[1] Hakaristi on myös ilmavoimien joukko-osastoristeissä, joukko-osastotunnuksissa sekä ympyrähakaristinä Utin jääkärirykmentin joukko-osastolipussa ja -ristissä.[18]

Hakaristitunnuksesta luopuminen on ollut ajoittain esillä julkisuudessa. Hakaristin käytön arvostelijat ovat puhuneet ”erillishakarististä” erillissotateesiin viitaten.[21][25] Vuonna 2021 saksalaiset sotilaat eivät voineet osallistua lippujuhlaan, koska esillä oli hakaristi.[13][26] Ilmavoimien hakarististä luopumista on perusteltu Suomen läntisen liittoutumisen ja Nato-yhdentymisen kannalta, informaatiosodankäyntiin varautumisen vuoksi sekä historiallisten tosiasioiden hyväksymisenä. Lisäksi suomalaisten asevelvollisuusikäisten nuorten voi nykyään olla vaikea tuntea tunnusta omakseen.[27][25][28][29][30][31][32]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b c d e f g Oikarinen, Marjo: Tunnetko tämän merkin? (tilaajille) Kainuun sanomat. 13.2.2022. Viitattu 9.6.2022. [vanhentunut linkki]
  2. ↑ Puolustusministerin vastaus kansanedustaja Markus Mustajärven/vas kirjalliseen kysymykseen KK 381/2021 vp Puolustusministeriö. Viitattu 28.11.2022.
  3. ↑ a b c d e f Tiainen, Jani: Suomen kunniamerkit, s. 20. Apali Oy, 2010.
  4. ↑ a b Tunnukset (Internet Archive, 2010) Suomen Lottaperinneliitto. Arkistoitu 7.3.2010. Viitattu 9.6.2022.
  5. ↑ Pasanen, Mervi & Sahramaa, Jenni: Löydöstä muinaispuvuksi, s. 142. Salakirjat, 2021.
  6. ↑ Pasanen, Mervi & Sahramaa, Jenni: Löydöstä muinaispuvuksi, s. 138. Salakirjat, 2021.
  7. ↑ Pasanen, Mervi & Sahramaa, Jenni: Löydöstä muinaispuvuksi, s. 124. Salakirjat, 2021.
  8. ↑ Moilanen, Ulla: Hakaristi-symbolin esihistoriaa Kalmistopiiri. 10.1.2017. Viitattu 10.6.2022.
  9. ↑ Paita; Kansallispuku pusero; Tuuterin kansallispuku paita finna.fi. Viitattu 6.10.2023.
  10. ↑ a b Taikamerkit ja varausmerkit (Luku teoksesta U. T. Sirelius: Suomen kansanomaista kulttuuria, 1919–1921.) Salakirjat. Viitattu 9.6.2022.
  11. ↑ Kauluslauta Museovirasto. Viitattu 28.11.2022.
  12. ↑ a b c d e Karjalan Ilmailumuseo www.karjalanilmailumuseo.fi. Viitattu 15.12.2023.
  13. ↑ a b c Siippainen, Aapo: Tässä kulkee Helsingin ”hakaristiraja” – professori huomasi, miten ongelmallista symbolia yritetään nyt piilottaa Helsingin uutiset. 21.8.2021. Viitattu 9.6.2022.
  14. ↑ Lukka, Teemu: Kansa pääsee ihastelemaan hakaristeillä kehystettyä Aino-taulua Suomeen Pankkiin (tilaajille) Helsingin sanomat. 9.5.2014. Viitattu 10.6.2022.
  15. ↑ Henriksson, Minna: Kansakunnan omaisuutta lukemassa (PDF) Tiede & edistys. 2/2020. Viitattu 10.6.2022.
  16. ↑ Viinikan kirkko Tampereen seurakunnat. Viitattu 9.6.2022.
  17. ↑ a b c Ellilä, Aarne: Kunniakas hakaristimme Virtualpilots. 16.5.2006. Viitattu 9.6.2022.
  18. ↑ a b c d e Kaikkonen, Antti: Puolustusministerin vastaus kansanedustaja Markus Mustajärven/vas kirjalliseen kysymykseen KK 381/2021 vp 7.7.2021. Puolustusministeriö. Viitattu 10.6.2022.
  19. ↑ a b Teivainen, Teivo: Maailmanpoliittinen kansalliskävely, s. 66–67. Helsinki: Into, 2017. ISBN 978-952-264-838-9.
  20. ↑ Vehkaoja, Mikael: Hakaristit herättivät raivon – Näistä syistä Suomi ei kuitenkaan pääse natseja pakoon? Seura. 11.12.2018. Viitattu 10.6.2022.
  21. ↑ a b c Sinilä, Ville: Suomen ilmavoimien hakaristin piirtäjästä tuli pesunkestävä natsi (tilaajille) Helsingin sanomat. 30.9.2018. Viitattu 9.6.2022.
  22. ↑ Kuinka Suomen ilmavoimat saivat hakaristinsä. Rintamamies 3.6.1938 no 22, s. 9.
  23. ↑ a b Muikku, Esa & Purhonen, Jukka: Suomalaiset panssarivaunut 1918–1997, s. 180–181. Tampere: Apali, 1998. ISBN 978-952-502-609-2.
  24. ↑ Grönholm, Pauliina: Ilmavoimat luopui joukko-osaston hakaristitunnuksesta Helsingin sanomat. 30.6.2020. Viitattu 9.6.2022.
  25. ↑ a b Karvinen, Eevi: Hakaristi-symboli yhä Puolustusvoimain paraatissa – näin Ilmavoimat kommentoi Iltalehti. 8.6.2022. Viitattu 9.6.2022.
  26. ↑ Saksalaiset jättivät lippujuhlan seremonian väliin hakaristin takia Mtv uutiset. 7.6.2021. Viitattu 10.6.2022.
  27. ↑ Lammi, Henna: Tutkija vaatii Suomen ilmavoimia luopumaan hakaristilipuista Suomenmaa. 6.6.2022. Viitattu 9.6.2022.
  28. ↑ Lavia, Riku: Venäjä voi alkaa hiostaa Lapin lennoston tähdellä tai lipun hakaristillä osana Nato-hakemuksen vastaista vaikuttamista (tilaajille) Lapin kansa. 20.5.2022. Viitattu 9.6.2022.
  29. ↑ Kinnunen, Kaisu Sofia: Hakaristiä tutkinut professori Teivo Teivainen ei kannata hakaristikieltoa Maailman kuvalehti. 23.3.2022. Viitattu 9.6.2022.
  30. ↑ Korhonen, Petri: Amerikkalaislehti ihmettelee: Miksi Suomi käyttää yhä mustaa hakaristia? Seura. 12.9.2018. Viitattu 9.6.2022.
  31. ↑ Hawkins, Eddy: Does Finland need its swastikas? Yle News. 5.10.2017. Viitattu 9.6.2022. (englanniksi)
  32. ↑ Fact Check – Finnish Air Force swastika not introduced in support of Nazism Reuters.com. 24.5.2022. Viitattu 9.6.2022. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Hakaristi_Suomessa&oldid=22174836”