Suomen vaakuna

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Suomen vaakuna

Suomen vaakuna on Suomen historiallinen vaakuna, jonka heraldinen selitys on määritelty laissa seuraavasti:

»Punaisessa kentässä kruunupäinen leijona, joka pitää oikean etujalan sijalla olevassa haarniskoidussa kädessä iskuun kohotettua miekkaa ja polkee takajaloillaan sapelia, leijona kruunuineen ja varuksineen, aseiden kahvat ja käsivarsihaarniskan nivelet kultaa sekä aseiden terät ja käsivarsihaarniska hopeaa; kenttään siroteltu yhdeksän hopearuusua.»
(Laki Suomen vaakunasta (381/78))

Henkilöä, joka myy Suomen vaakunana yllä kuvatusta poikkeavaa vaakunaa, voidaan sakottaa.

Vaakunan käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen vaakunaa käyttävät valtioneuvoston päätöksen mukaan asiakirjojen varmenteena ja sinettinä valtioneuvosto, ministeriöt, puolustusvoimat, Korkein oikeus, Korkein hallinto-oikeus, Suomen pankki ja Helsingin yliopiston kansleri. Muut valtion virastot käyttävät niille erikseen vahvistettuja tunnuskuvia.[1]

Suomen vaakuna esiintyy myös Suomen valtiolipussa ja tasavallan presidentin lipussa.

Suomen lipun tai Suomen vaakunan käyttö tavaramerkissä on sallittu vain erityisellä luvalla, joka on haettava sisäasiainministeriöltä.[1]

Vaakunan käytöstä muissa yhteyksissä ei ole erityisiä säännöksiä.[1]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen vaakuna Kustaa Vaasan hautamuistomerkissä

Suomen vaakunan alkuperää ei tunneta varmasti. Vanhin esiintymä on Kustaa Vaasan hautamuistomerkissä Uppsalan tuomiokirkossa 1580-luvulta. Vaakunaa käytettiin Ruotsin valtakunnan itäosien tunnuksena vuoteen 1809 ja sen jälkeen herttuakruunun kanssa Venäjän keisarikunnan Suomen suuriruhtinaskunnan vaakunana. Itsenäisen Suomen tunnus siitä tuli vuonna 1917.[2]

Suomen vaakunan leijona on samanlainen kuin Länsi-Götanmaan ja Smoolannin vaakunassa, ja se on alkujaan peräisin Ruotsin hallitsijasukuihin keskiajalla kuuluneesta Folkunga-suvun sukuvaakunasta;[3] sama leijona on kuvattuna myös Ruotsin vaakunassa. Kaksi erilaista miekkaa muistuttavat Karjalan vaakunassa esiintyviä. Koska Ruotsi ja Venäjä kävivät Karjalan alueista vuosina 1579-1595 ankaraa taistelua, tämän on toisinaan tulkittu symboloivan sitä, että Folkungien Götan leijonalla on oikeassa etukäpälässä lännen suora miekka ja leijona polkee jalkoihinsa idän käyrän sapelin – Ruotsi murskaa Venäjän.[3] Muun muassa Matti Klinge on kuitenkin selittänyt, ettei käyrä sapeli Suomen ja Karjalan vaakunoissa alun perin suinkaan viitannut Venäjään, jonka sotilaat eivät ole sellaisia koskaan käyttäneetkään, vaan mongoleihin, jotka vielä 1500-luvulla pitivät hallussaan laajoja alueita Etelä-Venäjällä, sekä mahdollisesti myös turkkilaisiin, joita kaikkialla Euroopassa tuohon aikaan pidettiin uhkana.[4]

Vaakunakomitean ehdotus vuodelta 1936

Vaakunan yhdeksän hopeista heraldista ruusua eivät kuvaa mitään, vaan ovat vain täytteenä. Nykyään niiden voidaan tosin ajatella symboloivan yhdeksää Suomen historiallista maakuntaa.[3] Ruusujen lukumäärä on vaihdellut vuosien saatossa.

Alkujaan Suomen vaakunassa oli kilven yläpuolella suuriruhtinaskunnan kruunu, mutta se poistettiin valtioneuvoston päätöksellä vuonna 1920.

Valtioneuvosto asetti vuonna 1934 komitean suunnittelemaan Suomen tasavallalle täydellisen vaakunan. Mietinnössään 9.6.1936 komitea ehdotti Suomelle niin sanottua täysvaakunaa eli suurta valtakunnanvaakunaa. Sen varsinainen vaakunakilpi olisi ollut Suomen vanhan leijonavaakunan kaltainen, mutta lisäksi vaakunassa olisi ollut kilvenkannattajina kaksi heraldista karhua, arvokruununa suurruhtinaan kruunu sekä jalustana havuja. Tunnuslauseena ehdotuksessa oli ”vapaa, vankka, vakaa”. Täysvaakunaa ei koskaan otettu käyttöön. Erityisesti pääkonsuli Rudolf Ray oli innokas saamaan karhun Suomen vaakunaeläimeksi Ruotsista lainatun leijonan tilalle. Hän suunnitteli Suomelle aivan uuden vaakunan, jossa oli iestä katkova musta karhu Suomen vapautumista symboloimassa.[5] Tämä karhuvaakuna on kuvattuna Rayn Helsingin Kaivopuistoon vuonna 1931 lahjoittamaan Itsenäisyyden kuusen muistokiveen.[6]

Suomen vaakunan nykyisen ulkomuodon on suunnitellut Olof Eriksson.

Suomen leijona[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen leijona on heraldinen taruolento, joka on kruunattu ja jolla on oikean etujalan sijasta haarniskoitu miekkaa pitelevä käsivarsi. Suomen leijona esiintyy Suomen vaakunassa ja lukemattomissa valtiollisissa ja yhteisöllisissä tunnuksissa. Leijonaa on myös usein käytetty taiteessa ja pilapiirroksissa Suomen tai kansakunnan symbolina.

Suomen leijonan mukaan on nimetty Itämerellä 46 kilometriä Utöstä lounaaseen sijaitseva Suomen leijona -niminen majakka.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Sisäasiainministeriö - Suomen vaakuna
  2. http://www.intermin.fi/intermin/home.nsf/pages/99F50684A35D0835C2256B1C00377B76?opendocument
  3. a b c Suomen vaakuna EduVantaa. Viitattu 4. marraskuuta 2007.
  4. Klinge, Matti: Suomen sinivalkoiset värit, Kansallisten ja muidenkin symbolien vaiheista ja merkityksestä, s. 253-255. Helsinki: Otava, 1982. ISBN 951-1-06877-6.
  5. Suomen vaakunaeläin - karhu vai leijona? Viitattu 27.11.2011.
  6. Itsenäisyyden kuusen muistokivi Julkiset veistokset -tietokanta. Helsingin kaupungin taidemuseo. Viitattu 27.11.2011.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Klinge, Matti: Suomen sinivalkoiset värit: Kansallisten ja muidenkin symbolien vaiheista ja merkityksestä. 3. painos (1. painos 1981). Helsingissä: Otava, 1999. ISBN 951-1-15314-5.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]