Suomen vaakuna

Wikipedia

Loikkaa: valikkoon, hakuun
Suomen vaakuna

Suomen vaakuna on Suomen historiallinen vaakuna, jonka heraldinen selitys määritellään laissa Laki Suomen vaakunasta (381/78) seuraavasti:

"Punaisessa kentässä kruunupäinen leijona, joka pitää oikean etujalan sijalla olevassa haarniskoidussa kädessä iskuun kohotettua miekkaa ja polkee takajaloillaan sapelia, leijona kruunuineen ja varuksineen, aseiden kahvat ja käsivarsihaarniskan nivelet kultaa sekä aseiden terät ja käsivarsihaarniska hopeaa; kenttään siroteltu yhdeksän hopearuusua."

Henkilöä, joka myy Suomen vaakunana yllä kuvatusta poikkeavaa vaakunaa, voidaan sakottaa. Suomen lipun tai Suomen vaakunan käyttämistä tavaramerkissä koskevaa lupaa haetaan sisäasiainministeriöltä.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Historia

Vaakuna Kustaa Vaasan haudalla, paaden teksti kääntyy suunnilleen "Suomen herttuakunnan suuri vaakuna"lähde?

Suomen vaakunan alkuperää ei tunneta varmasti. Vanhin esiintymä on Kustaa Vaasan hautamuistomerkissä Uppsalan tuomiokirkossa 1580-luvulta. Vaakunaa käytettiin Ruotsin valtakunnan itäosien tunnuksena vuoteen 1809 ja sen jälkeen herttuakruunun kanssa Venäjän keisarikunnan Suomen suuriruhtinaskunnan vaakunana. Itsenäisen Suomen tunnus siitä tuli vuonna 1917.[1]

Suomen vaakunan leijona on samanlainen kuin Göötanmaan vaakunassa, ja se on alkujaan peräisin Ruotsin hallitsijasukuihin keskiajalla kuuluneesta Folkunga-suvun sukuvaakunasta;[2] sama leijona on kuvattuna myös Ruotsin vaakunassa. Kaksi erilaista miekkaa muistuttavat Karjalan vaakunasta löytyviä; Ruotsi ja Venäjä kävivät Karjalan alueista ankaraa taistelua vuosina 1579–1595. Suomen vaakuna heijastelee sodan voittoisaa vaihetta. Folkungien Götan leijonalla on oikeassa etukäpälässä lännen suora miekka ja leijona polkee jalkoihinsa idän käyrän sapelin – Ruotsi murskaa Venäjän.[2]

Vaakunakomitean ehdotus vuodelta 1936.

Vaakunan yhdeksän hopeista heraldista ruusua eivät kuvaa mitään, vaan ovat vain täytteenä. Nykyään niiden voidaan tosin ajatella symboloivan yhdeksää Suomen historiallista maakuntaa.[2] Ruusujen lukumäärä on vaihdellut vuosien saatossa.

Alkujaan Suomen vaakunassa oli kilven yläpuolella suuriruhtinaskunnan kruunu, mutta se poistettiin valtioneuvoston päätöksellä vuonna 1920.

1930-luvulla eduskunnan asettama vaakunakomitea ehdotti Suomelle niin sanottua täysvaakunaa eli suurta valtakunnanvaakunaa. Sen varsinainen vaakunakilpi olisi ollut Suomen vanhan leijonavaakunan kaltainen, mutta lisäksi vaakunassa olisi ollut kilvenkannattajina kaksi heraldista karhua, arvokruununa suurruhtinaan kruunu sekä jalustana havuja. Tunnuslauseena ehdotuksessa oli ”vakaa, vankka, vapaa”. Täysvaakunaa ei koskaan otettu käyttöön.

Vaakunan nykyisen ulkomuodon on suunnitellut Olof Eriksson.

[muokkaa] Suomen leijona

7. Ohjuslaivueen lipun sininen leijona, jolla on kalan pyrstö ja miekan sijasta kolmikärki.

Suomen leijona on heraldinen taruolento, joka on kruunattu ja jonka oikean tassun sijassa on haarniskoitu miekkaa pitelevä käsivarsi. Suomen leijona esiintyy Suomen vaakunassa ja lukemattomissa valtiollisissa ja yhteisöllisissä tunnuksissa.

Suomen leijonan mukaan on nimetty Itämerellä 46 kilometriä Utöstä lounaaseen sijaitseva Suomen leijona -niminen majakka.

[muokkaa] Katso myös

[muokkaa] Aiheesta muualla

[muokkaa] Lähteet

  1. ↑ http://www.intermin.fi/intermin/home.nsf/pages/99F50684A35D0835C2256B1C00377B76?opendocument
  2. ↑ 2,0 2,1 2,2 Suomen vaakuna EduVantaa. Viitattu 4. marraskuuta 2007.
Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_vaakuna
Henkilökohtaiset työkalut