Riimukivi
Wikipedia
Riimukivet ovat rautakaudelta ja varhaiskeskiajalta peräisin olevia kivipaasia, joissa on riimukirjoitusta. Useissa riimukivissä on myös kuvia, kuten eläinaiheista koristelua. Riimukiviä esiintyy Skandinaviassa. Pari yksittäistä löytöä tunnetaan muualtakin Euroopasta.
Riimukivien pystyttäminen on luultavasti saanut alkunsa kuolleiden muistoksi pystytetyistä kivipaasista. Myös suurin osa riimukivistä on vainajien muistokiviä.
Vanhimmat riimukivet ovat kansainvaellusaikaisia, mutta riimukivien pystytys yleistyi viikinkiajalla. Riimukiviä on löytynyt yli 3 000, suurin osa Ruotsin alueelta. Yleisintä riimukivien pystytys oli Keski-Ruotsissa 1000-luvulla. Tämän vaiheen riimukivissä on usein kristillisiä symboleja ja fraaseja. Parissa riimukivessä on viittauksia Suomeen. Niissä kerrotaan, että vainaja on kuollut Suomeen tehdyllä (sota?)retkellä.
Suomesta on löydetty vain yksi riimukiven katkelma Hiittisistä. Se on voinut kulkeutua alueelle laivan painolastina. Vöyristä on löydetty kiveen kaiverrettuja riimukirjoituksia, mutta niitä pidetään työstöjälkitutkimuksen perusteella 1900-luvulla tehtyinä väärennöksinä.
Kesällä 2008 Iltasanomat uutisoi Oulun läänin Rajajärveltä löytyneestä kivestä jossa on riimukirjoitusta molemmin puolin. [1]
Joidenkin väitteiden mukaan eräissä Ruotsin riimukivikirjoituksissa on myös suomalais-ugrilaista sanastoa[1], mutta tietoa ei ole tieteellisesti vahvistettu.
