Viestikoelaitos

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Viestikoelaitos (VKoeL)
Toiminnassa 1960 - 2014
Valtio Suomen lippu Suomi
Puolustushaarat Pääesikunnan alainen joukko
Tukikohta Tikkakoski
Marssi Sotamarssi (Robert Kajanus)
Sodat ja taistelut ei
Vuosipäivät 2. kesäkuuta
Komentajat
Nykyinen komentaja Ev, FM Martti J Kari 2012-2014[1]
Tunnettuja komentajia Juha Wihersaari 2007–2012
Keijo Kepsu 1988–1998

Viestikoelaitos (VKoeL) oli Suomen puolustusvoimien signaalitiedustelua harjoittava organisaatio, joka yhdistettiin vuonna 2014 Puolustusvoimien Tiedustelulaitokseen. Se oli Pääesikunnan alainen joukko-osasto. VKoeL:n esikunta sijaitsi Luonetjärven varuskunnassa Tikkakoskella, jossa on myös Ilmavoimien esikunta. Viestikoelaitoksen viestiasemia ja muita toimintoja oli sijoitettuna eri puolille Suomea, muun muassa Rovaniemelle. Lisäksi laitoksen käytössä oli yksi tiedusteluvälineistöllä varustettu lentokone.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laitos sai alkunsa Luonetjärven varuskunnan Viestikoeasemasta (VKoeAs) 1960-luvun alussa.[2]Laitoksen perustamisen jälkeen perustettiin Espoon Stensvikiin Tutkakoeasema (TkaKoeAs) tutkien lähetteiden mittaamista varten.[3] Laitoksen pitkäaikaisin johtaja oli eversti Keijo Kepsu (s. 1946) vuosina 1988-1998. VKoeL vaali sodan ajan Päämajan radiopataljoonan perinteitä. Kunnianosoituksena sodan ajan radiotiedustelulle VKoeL tuki eversti Reino Hallamaan ja hänen puolisonsa Brita Hallamaan hautaansiunaamista 11. elokuuta 2013 Sysmässä.[4]

Yleistä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viestikoelaitos vastasi signaali- ja satelliittikuvaustiedustelusta sekä elektronisen sodankäynnin tukitoiminnasta. Se osallistui tilannekuvan muodostamiseen ja ylläpitoon, ennakkovaroituksen tuottamiseen sekä koordinoi puolustushaarojen elektronisen tiedustelun yksiköiden käyttöä[5]. Osana puolustusvoimien lakisääteisten tehtävien toteuttamista Viestikoelaitos ylläpiti tilannekuvaa maamme lähialueella tapahtuvasta sotilaallisesta toiminnasta ja tuotti tarvittaessa ennakkovaroituksen Suomeen kohdistuvasta sotilaallisesta uhasta. Laitos tuki aluevalvontalain mukaisesti havainnoillaan ilma- ja merivalvontaa. Seurannan kohteena oli ainoastaan ulkolaiset sotilaskohteet, ei esimerkiksi Suomen kansalaiset, joiden viestisalaisuuden loukkaamattomuuden takaa perustuslaki.

Viestikoelaitoksen organisaatio, vahvuus, seurattavat kohteet ja toimintatavat eivät olleet julkista tietoa.[6] Pääesikunnan mukaan näiden kertominen "heikentäisi merkittävästi puolustusvoimien ennakkovaroituskykyä".[7] Korkein hallinto-oikeuskin päätti vuonna 2007 viitaten "laitoksen työntekijöiden ja valtakunnan turvallisuuteen", että tietoja ei tarvitse antaa.[7] Puolustusvoimat vakuutti, ettei Suomen maaperällä sijaitsevia kohteita tiedustella,[7][8] mutta laitos kuitenkin antoi lain mukaista virka-apua muille viranomaisille.

Viestikoelaitoksen budjetti vuonna 1998 oli 51 miljoonaa markkaa (8,6 miljoonaa euroa) ja henkilöstömäärä 189. Vuoden 2004 budjetti oli 12,2 miljoonaa euroa ja henkilöstömäärä 125.

Viestikoelaitoksen lisäksi puolustusvoimissa toimi Pääesikunnan tiedusteluosasto. Suomen sisäisestä turvallisuudesta ja vastavakoilusta huolehtii Suojelupoliisi.

Valvontalentokone[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viestikoelaitoksella oli käytössään tiedustelukäyttöön varustettu lentokone. Puolustusvoimat kutsui konetta valvontakoneeksi. Käytännössä kyseessä oli kuitenkin tiedustelukäyttöön tarkoitettu kone. Koneena oli ollut Fokker F.27 rekisteriltään FF-1. Julkisten tietojen mukaan myös uusi CASA C-295-lentokoneeseen rakennettu tiedustelukone oli käyttökunnossa. Itse kone saapui Suomeen 2011 ja siihen on tilattu Lockheed Martinilta tiedusteluvälineistöä. Lockheed kutsuu järjestelmää nimellä "Dragon Shield". Järjestelmä on sijoitettu konttiin jota kuljetetaan koneen rahtitilassa. Menettely mahdollistaa laitteiston poistamisen koneesta kun kone käy huollossa. Puolustusvoimat ei kerro koneen käytöstä, mutta koelentovaiheen arvellaan kestävän noin vuoteen 2015 asti, jonka jälkeen kone on operatiivisessa käytössä.[9]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ismo Myllylä: Luonetjärven varuskunta 1939-1989. Ilmavoimien viesti- ja tutkakilta ry, 1990. ISBN 952-90-2360-X.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]