Viestikoelaitos

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Viestikoelaitos (VKoeL)
Toiminnassa 1960 - 2014
Valtio Suomen lippu Suomi
Puolustushaarat Pääesikunnan alainen joukko
Tukikohta Tikkakoski
Marssi Sotamarssi (Robert Kajanus)
Sodat ja taistelut ei
Vuosipäivät 2. kesäkuuta
Komentajat
Nykyinen komentaja Ev, FM Martti J Kari 2012-[1]
Tunnettuja komentajia Juha Wihersaari 2007 -2012

Viestikoelaitos (VKoeL) on Suomen puolustusvoimien signaalitiedustelua harjoittava organisaatio. Se on Pääesikunnan alainen joukko-osasto. VKoeL:n esikunta sijaitsee Luonetjärven varuskunnassa Tikkakoskella, jossa on myös Ilmavoimien esikunta. Viestikoelaitoksen viestiasemia ja muita toimintoja on sijoitettu eri puolille Suomea, muun muassa Rovaniemelle. Lisäksi laitoksen käytössä on yksi tiedusteluvälineistöllä varustettu lentokone.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laitos sai alkunsa Luonetjärven varuskunnan Viestikoeasemasta (VKoeAs) 1960-luvun alussa.[2]Laitoksen perustamisen jälkeen perustettiin Espoon Stensvikiin Tutkakoeasema (TkaKoeAs) tutkien lähetteiden mittaamista varten.[3] Laitoksen pitkäaikaisin johtaja on ollut eversti Keijo Kepsu (s. 1946) vuosina 1988-1998. VKoeL vaalii sodan ajan Päämajan radiopataljoonan perinteitä. Kunnianosoituksena sodan ajan radiotiedustelulle VKoeL tuki eversti Reino Hallamaan ja hänen puolisonsa Brita Hallamaan hautaansiunaamista 11.8.2013 Sysmässä. [4]

Yleistä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viestikoelaitos vastaa signaali- ja satelliittikuvaustiedustelusta sekä elektronisen sodankäynnin tukitoiminnasta. Se osallistuu tilannekuvan muodostamiseen ja ylläpitoon, ennakkovaroituksen tuottamiseen sekä koordinoi puolustushaarojen elektronisen tiedustelun yksiköiden käyttöä[5]. Osana puolustusvoimien lakisääteisten tehtävien toteuttamista Viestikoelaitos ylläpitää tilannekuvaa maamme lähialueella tapahtuvasta sotilaallisesta toiminnasta ja tuottaa tarvittaessa ennakkovaroituksen Suomeen kohdistuvasta sotilaallisesta uhasta. Laitos tukee aluevalvontalain mukaisesti havainnoillaan ilma- ja merivalvontaa. Seurannan kohteena on ainoastaan ulkolaiset sotilaskohteet, ei esimerkiksi Suomen kansalaiset joiden viestisalaisuuden loukkaamattomuuden takaa perustuslaki.

Viestikoelaitoksen organisaatio, vahvuus, seurattavat kohteet ja toimintatavat eivät ole julkista tietoa.[6] Pääesikunnan mukaan näiden kertominen "heikentäisi merkittävästi puolustusvoimien ennakkovaroituskykyä".[7] Korkein hallinto-oikeuskin päätti vuonna 2007 viitaten "laitoksen työntekijöiden ja valtakunnan turvallisuuteen", että tietoja ei tarvitse antaa.[7] Puolustusvoimat vakuuttaa, ettei Suomen maaperällä sijaitsevia kohteita tiedustella,[7][8] mutta se kuitenkin antaa lain mukaista virka-apua muille viranomaisille.

Viestikoelaitoksen budjetti vuonna 1998 oli 51 miljoonaa markkaa (8,6 miljoonaa euroa) ja henkilöstömäärä 189. Vuoden 2004 budjetti oli 12,2 miljoonaa euroa ja henkilöstömäärä 125.

Viestikoelaitoksen lisäksi puolustusvoimissa toimii Pääesikunnan tiedusteluosasto. Suomen sisäisestä turvallisuudesta ja vastavakoilusta huolehtii Suojelupoliisi.

Valvontalentokone[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viestikoelaitoksella on käytössään tiedustelukäyttöön varustettu lentokone. Puolustusvoimat kutsuu konetta valvontakoneeksi. Käytännössä kyseessä on kuitenkin tiedustelukäyttöön tarkoitettu kone. Tähän asti koneena on ollut Fokker F.27 rekisteriltään FF-1. Julkisten tietojen mukaan uusi CASA C-295-lentokoneeseen rakennettu tiedustelukone on käyttökunnossa. Itse kone saapui Suomeen 2011 ja siihen on tilattu Lockheed Martinilta tiedusteluvälineistöä. Lockheed kutsuu järjestelmää nimellä "Dragon Shield". Järjestelmä on sijoitettu konttiin jota kuljetetaan koneen rahtitilassa. Menettely mahdollistaa laitteiston poistamisen koneesta kun kone käy huollossa. Puolustusvoimat ei kerro koneen käytöstä, mutta koelentovaiheen arvellaan kestävän noin vuoteen 2015 asti, jonka jälkeen kone on operatiivisessa käytössä.[9]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ismo Myllylä: Luonetjärven varuskunta 1939-1989. Ilmavoimien viesti- ja tutkakilta ry, 1990. ISBN 952-90-2360-X.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]