Perusoikeudet

Perusoikeudet ovat kansallisessa perustuslaissa valtion kansalaisilleen ja muille valtion oikeudenkäyttöpiirissä oleville takaamat oikeudet. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta perusoikeudet eivät takaa absoluuttista suojaa, vaan perustuslaissa ainoastaan edellytetään, että kyseisen oikeuden loukkaamisesta täytyy säätää lain tasoisesti ja vain tietyissä rajatuissa tarkoituksissa.

Perusoikeudet on siis säädetty kansallisesti, sen sijaan ihmisoikeudet perustuvat kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin. Perusoikeudet ovatkin usein laajemmat kuin se mihin valtio on kansainvälisesti sitoutunut.

Perusoikeuksien luokittelu

Henkilökohtaiset vapausoikeudet

Vapausoikeudet turvaavat yksilön vapautta julkisen vallan puuttumisilta. Tällaisia oikeuksia ovat muun muassa oikeus elämään, henkilökohtaiseen vapauteen ja koskemattomuuteen samoin kuin liikkumisvapaus, yksityiselämän suoja ja yhdistysvapaus sekä omaisuuden suoja.

Poliittiset oikeudet ja vapaudet

Näitä ovat muun muassa äänioikeus, sananvapaus, kokoontumisvapaus sekä yhdistysvapaus.

Tasa-arvo-oikeudet

Tasa-arvo-oikeuksiin kuuluvat muun muassa rodullinen, sukupuolellinen ja uskonnollinen yhdenvertaisuus.

Taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet

Perusoikeuksiin kuuluvat myös taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet eli niin kutsutut TSS-oikeudet. Tällaisia ovat esimerkiksi oikeus työhön, sosiaaliturvaan ja opetukseen. Julkisella vallalla on velvoite turvata ja edistää näiden oikeuksien toteutumista.

Perusoikeudet Suomessa

Suomen perustuslaissa perusoikeudet kuuluvat lähtökohtaisesti kaikille, ei siis ainoastaan Suomen kansalaisille. Ei siis enää voida käyttää termiä kansalaisoikeudet.

Suomen Perustuslain 2 luvussa on turvattu seuraavat oikeudet:

• 6 §. Yhdenvertaisuus.
• 7 §. Oikeus elämään sekä henkilökohtaiseen vapauteen ja koskemattomuuteen.
  • Kuolemanrangaistuksen ja kidutuksen kielto
• 8 §. Rikosoikeudellinen laillisuusperiaate.
• 9 §. Liikkumisvapaus.
• 10 §. Yksityiselämän suoja.
• 11 §. Uskonnon ja omantunnon vapaus.
• 12 §. Sananvapaus ja julkisuus.
• 13 §. Kokoontumis- ja yhdistymisvapaus.
• 14 §. Vaali- ja osallistumisoikeudet.
• 15 §. Omaisuuden suoja.
• 16 §. Sivistykselliset oikeudet.
• 17 §. Oikeus omaan kieleen ja kulttuuriin.
• 18 §. Oikeus työhön ja elinkeinovapaus.
• 19 §. Oikeus sosiaaliturvaan.
• 20 §. Vastuu ympäristöstä.
• 21 §. Oikeusturva.
• 22 §. Perusoikeuksien turvaaminen.
• 23 §. Perusoikeudet poikkeusoloissa.

Kirjallisuutta

• Hallberg, Pekka (toim.): Perusoikeudet. Oikeuden perusteokset. Helsinki: Werner Söderström lakitieto, 1999. ISBN 951-670-006-3.
• Nieminen, Liisa (toim.): Perusoikeudet Suomessa. Helsinki: Lakimiesliiton kustannus, 1999. ISBN 952-14-0270-9.
• Ojanen, Tuomas: Johdatus perus- ja ihmisoikeusjuridiikkaan. Forum iuris. Helsinki: Helsingin yliopiston oikeustieteellinen tiedekunta, 2009. ISBN 978-952-10-3763-4.
• Perusoikeuskomitean mietintö. Komiteanmietintö 3/1992. Helsinki: Oikeusministeriö, 1992. ISBN 951-47-5264-3.
• Perusoikeusuudistus. Oikeusministeriön lainvalmisteluosaston julkaisu 6/1995. Helsinki: Oikeusministeriö, 1995. ISBN 951-53-0437-7.
• Saraviita, Ilkka: Perusoikeusuudistus. 2. uudistettu painos. Rovaniemi: Pandecta, 1997. ISBN 952-5147-06-1.

Aiheesta muualla

• Suomen perustuslaki (11.06.1999/731).
• Suomi.fi.
• Eduskunnan oikeusasiamies - Perusoikeudet.