Euroopan ihmisoikeussopimus
Sivulta puuttuu Euroopan ihmisoikeussopimus (yleissopimus ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi) on kansainvälinen ihmisoikeussopimus, johon ovat liittyneet useimmat Euroopan maat. Alkuperäisessä muodossaan sopimus tehtiin 4. marraskuuta, 1950 Euroopan neuvoston silloisten jäsenmaiden kesken. Sittemmin allekirjoittajia ja osapuolia on kertynyt 44, kun myös Itä-Euroopan maat ja itsenäistyneet entisen Neuvostoliiton tasavallat ovat liittyneet sopimukseen. Suomi liittyi sopimukseen toukokuussa 1989 ja se tuli Suomea sitovana voimaan vuotta myöhemmin. Euroopan ihmisoikeussopimusta pidetään laajasti maailman parhaimpana ihmisoikeussopimuksena: vaikka se ei ole kattavin, sen toteutumista valvotaan parhaiten. Sopimukseen liittyneet maat sitoutuvat takaamaan sopimuksessa mainitut oikeudet kaikille, myös ulkomaalaisille jotka kuuluvat valtion lainkäyttövallan piiriin.
Ihmisoikeussopimuksen jäsenmaat sitoutuvat turvaamaan lainsäädännössään ja oikeuskäytännössään sopimuksessa jokaiselle yksilölle taatut oikeudet. Velvollisuus noudattaa ihmisoikeussopimuksen määräyksiä on niin viranomaisilla kuin tuomioistuimillakin. Jos yksilö kokee oikeuksiaan loukatun, hän voi valittaa loukkauksesta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen, joka on Euroopan neuvoston alainen organisaatio. Jos ihmisoikeustuomioistuin toteaa loukkauksen tapahtuneen, se voi määrätä sopimusvaltion maksamaan loukatulle vahingonkorvausta. Valituksen edellytyksenä on kuitenkin, että loukattu on käyttänyt saatavillaan olevat kansalliset valitustiet esimerkiksi Suomen tapauksessa valittamalla aina korkeimpiin oikeusasteisiin asti.
Sisällysluettelo |
Suojatut ihmisoikeudet [muokkaa]
Ihmisoikeussopimuksessa ja sen lisäpöytäkirjoissa suojatut ihmisoikeudet ovat:
- oikeus elämään (2 artikla)
- kidutuksen kielto (3 artikla)
- orjuuden ja pakkotyön kielto (4 artikla)
- oikeus vapauteen ja turvallisuuteen (5 artikla)
- oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin (6 artikla)
- kielto tuomita teosta, jota ei ole tekohetkellä säädetty rikokseksi (7 artikla)
- oikeus nauttia yksityis- ja perhe-elämän kunnioitusta (8 artikla)
- ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapaus (9 artikla)
- sananvapaus (10 artikla)
- kokoontumis- ja yhdistymisvapaus (11 artikla)
- oikeus avioliittoon (12 artikla)
- oikeus tehokkaaseen oikeussuojakeinoon (13 artikla)
- syrjinnän kielto (14 artikla)
- omaisuuden suoja (1. lisäpöytäkirja, 1 artikla)
- oikeus koulutukseen (1. lisäpöytäkirja, 2 artikla)
- oikeus vapaisiin vaaleihin (1. lisäpöytäkirja, 3 artikla)
- velkavankeuden kielto (4. lisäpöytäkirja, 1 artikla)
- liikkumisvapaus (4. lisäpöytäkirja, 2 artikla)
- kansalaisen karkottamisen kielto (4. lisäpöytäkirja, 3 artikla)
- ulkomaalaisten joukkokarkotusten kielto (4. lisäpöytäkirja, 4 artikla)
- kuolemanrangaistuksen kielto (13. lisäpöytäkirja).
Katso myös [muokkaa]
Lähteet [muokkaa]
- Pellonpää, Matti: "Perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien kansainvälinen valvonta". Teoksessa Pekka Hallberg – Heikki Karapuu – Martin Scheinin – Kaarlo Tuori – Veli-Pekka Viljanen: Perusoikeudet. WSOY, Helsinki 1999.
