Ne bis in idem

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Ne bis in idem on latinankielinen fraasi ja oikeusperiaate, joka tarkoittaa "ei kahdesti samassa asiassa". Sisällöllisesti se tarkoittaa prosessioikeudessa sitä, että samasta asiasta ei voida antaa kahta tuomiota eli tuomioistuin ei saa ottaa uudestaan käsiteltäväksi sellaista seikkaa, joka jo on lainvoimaisella päätöksellä ratkaistu. EU-kontekstissa fraasin merkitys on se, että sääntö estää toiseen kertaan tapahtuvan syyttämisen toisessa jäsenvaltiossa, jos yhdessä jäsenvaltiossa asia on jo saatettu lopullisesti päätökseen. Poikkeuksena tästä pääsäännöstä ovat eräät rikostyypit, mm. sotilas- ja virkarikokset.

Euroopan ihmisoikeussopimuksen 7. lisäpöytäkirja määrittää ne bis in idem -periaatteen seuraavasti:

»4. artikla.

1. Ketään ei saa saman valtion tuomiovallan nojalla tutkia uudelleen tai rangaista oikeudenkäynnissä rikoksesta, josta hänet on jo lopullisesti vapautettu tai tuomittu syylliseksi kyseisen valtion lakien ja oikeudenkäyntimenettelyn mukaisesti.

2. Edellisen kappaleen määräykset eivät estä ottamasta juttua uudelleen tutkittavaksi asianomaisen valtion lakien ja oikeudenkäyntimenettelyn mukaisesti, jos on näyttöä uusista tai vasta esiin tulleista tosiseikoista tai jos aiemmassa prosessissa on tapahtunut sellainen perustavaa laatua oleva virhe, joka voisi vaikuttaa lopputulokseen.»

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on katsonut [1], että Suomessa veronkorotus on rangaistus, joten tilanteessa, jossa veronkorotus on määrätty, ei voida enää nostaa syytettä veropetoksesta. Sittemmin Suomen korkein oikeus on omaksunut tämän saman näkemyksen kahdessa ennakkoratkaisussaan kesäkuussa 2010.[2] Vastaavasti Helsingin hallinto-oikeus on poistanut veronkorotuksen tapauksessa, jossa verovelvollinen oli aiemmin saanut rangaistuksen veropetoksesta.[3]

Ne bis in idem -periaate soveltuu myös pakkokeinojen käyttöön. Helsingin hovioikeus kumosi vangitsemispäätöksen, koska katsoi, ettei henkilöä voitu vangita rikoksesta, josta hänet oli jo tuomittu ulkomailla rangaistukseen ja rangaistus oli siellä kärsitty. [4]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Jussila-tapaus (Suuri jaosto) ja Ruotsalainen-tapaus
  2. KKO 2010:45 ja KKO 2010:46
  3. HelHaO Diaarinumero: 00910/09/8405
  4. HelHO:2008:21

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]