USB-muisti

Wikipedia
Ohjattu sivulta Muistitikku
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tyypillinen USB-muistitikku avattuna
1. USB-liitin, 2. USB-muistin ohjain, 3. testauspisteitä, 4. Flash-muistipiiri, 5. kideoskillaattori, 6. LED, 7. kirjoitussuojauksen kytkin, 8. käyttämätön tila toiselle flash-muistipiirille

USB-muisti on Flash-muistiin perustuva tiedontallennusväline. Tyypillisiä USB-muisteja ovat tietokoneiden oheislaitteina käytettävät pienikokoiset muistitikut. Pienen kokonsa ansiosta USB-muistit kulkevat kätevästi mukana ja soveltuvat paremmin tiedon siirtämiseen kuin levykkeet tai tallentavat optiset mediat, jotka ovat helposti rikkoutuvia, isokokoisia tai tallennuskapasiteetiltaan vähäisiä.

Yleensä USB-muistit ovat heti käytettävissä USB-liitännän kautta ilman laitteisto-ohjaimien asennusta. Yleisin USB-muisteissa käytetty tiedostojärjestelmä on FAT32, jota useimmat käyttöjärjestelmät tukevat.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäiset muistitikut tulivat myyntiin 2000-luvun alussa. Niissä saattoi olla tallennustilaa joitain megatavuja. Vuonna 2013 Kingston teki maailmanennätyksen tallennuskapasiteetiltaan suurimmalla muistitikulla, johon mahtuu yhden teratavun verran tietoa.[1]

Käyttökohteita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taskusoittimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyisin monien MP3-soittimien, kameroiden ym. laitteiden flash-muistit toimivat kuin USB-muistit, jolloin niiltä voi hakea ja jopa tallentaa tiedostoja samalla lailla kuin tavalliselle USB-muistille (laitteet liitetään USB-liitäntään sopivalla kaapelilla). USB-tikulle voi asentaa tikulta käytettäväksi suunniteltuja ohjelmia ja jopa kokonaisen käyttöjärjestelmän sovelluksineen.

Käyttöjärjestelmämuistit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Linuxin rinnakkaiskäyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suurentuneen muistikapasiteettinsa ja halventuneiden hintojensa vuoksi USB-Flash -muisteja käytetään nykyään myös rinnakkaisena massamuistina. Kovalevyllä olevan käyttöjärjestelmän rinnalla käytetään Linux-käyttöjärjestelmää siten, että tietokonetta avattaessa valitaan käynnistysasetuksista Linuxin sisältävä usb-muisti, jolloin tietokone ei käynnistä käyttöjärjestelmää kovalevyltä, vaan USB-muistilla olevan Linuxin.

Tämä mahdollistaa Linuxin käytön ilman, että kovalevy osioidaan uudelleen. Se mahdollistaa myös CD-live -levyjä korvaavan virtuaalisen Linuxin käytön kokeiluksi.

Valokuva- ja toimistodokumenttimuisti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

USB-muisteja käytetään myös siirtämään valokuvia tietokoneelta toiselle, mikäli näillä ei ole keskenään verkkoyhteyttä sekä toimistodokumenttien siirtämiseen paikasta toiseen manuaalisesti.

Tietokoneen suojaaminen viruksilta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

USB-muisteille on saatavissa toimisto-ohjelmia siten, että USB-muisti muodostaa oman virtuaalisen muistialueensa Windowsiakin käytettäessä eikä kirjoita mitään tietokoneen kovalevylle.

U3-USB-muisti on kuin mukana kulkeva ohjelmapankki, jonka käyttöä on helpotettu automaattisesti käynnistyvällä valikolla ja ylläpito-ohjelmistolla.

USB-muistien hinnat laskevat ja tallennuskapasiteetti kasvaa kehityksen edetessä. Suurimpia markkinoilla olevia USB-muisteja ovat 1 teratavun muistitikut.[2]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

USB-muistitikku ja mitta-asteikko kokovertailua varten.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]